maanantaina, joulukuuta 01, 2014

Circuksessa on nyt tullu oltua suht tiuhaan, tuliko 12 päivää itsellä nyt loppuneessa kuussa. Ja on tässä ollu kaikkee muutakin sekalaista ihan silleen ettei oo tylsäks kerinny pääsee aika. Yks konserttisaliveto Tulisten Tenorien monitoripäässä, pari päivää Kulttuuritalolla ja Himpuloidenkin kanssa pidettiin ihan viralliset PA-treenit kun Bradille lähtee tuuraaja nyt joulukuulle.
Huomenna pakataan auto, torstaina lennetään itse perästä ja PE-LA vedot Lontoossa ja sunnuntaina New Yorkiin.
Jouluksi kotiin.

Moro
Viltsu

keskiviikkona, marraskuuta 05, 2014

Syksy

Dodiih.

Edellisen kirjoituksen jälkeen on ollut jopa yllättävän hiljasta keikkarintamalla, ainakin omalla kohdalla. Ilmeisestikään ei oo menny nallekarkit tasan kun aika tarkalleen puolet tutuista on valitellu ettei oo töitä ja toinen puoli kiroillu kun ei kerkiä missään välissä hengähtää yhtään. No itsellä syyskuu oli se todella hiljainen, joten vein mopon tallille ja purin sen atomeiks, tähän päivään mennessä oon sen jo suurinpiirtein saanu takas kasaankin. 
Lokakuussa rupes jo tahti taas kiihtymään ja koko ajan kiihtyy kun vuodenvaihde lähenee. Se mitä täs on nyt ollu työstössä perus Circuksen lisäks ni pari päivää kävin Tavastialla pyörimässä, yhden päivän LeBonkissa ja Pepe Willbergin ison orkan kanssa kolme konserttisalivetoa. Solistin itsensä lisäks lauteilla oli rummut, perkat, basso, kitara, pianisti ja kosketinsoittaja, 7 jousisoittajaa ja 4 puhaltajaa. Tais olla yhteensä 18 seppää. 
Hienosti vetivät. Aika tarkkaan puolet tota Saimaa levyä ja puolet vanhempaa matskua. Mulle tää Saimaa levy oli uus tuttavuus, jostain syystä menny tähän asti ohi, ja ihmetellä vaan voi et miksi. Toinen toistaan loistavampia biisejä. Eli pitää varmaan käydä levykaupassa tässä joku päivä. 
Ja kävinhän mä yhden päivän leikkimässä opettajaa Metropolialla. Päivän aiheena oli Digico, toivottavasti jotain jäi ryhmälle mieleen. Muutakin kun kuinka tehdään kasarivirvelisoundi :)
Nyt olis kalenterissa tälle kuulle kymmenkunta päivää Circuksessa ja joulukuinen jenkkipätkä työllistää toimistohommien tiimoilta. 

Palaillaan
Viltsu

perjantaina, syyskuuta 05, 2014

Kesä 2014

Jos välillä yrittäis tännekin kirjootella vään tiheemmällä tahdilla kun nyt parina viime vuonna on tullu kirjoiteltua.

Eli siirtykäämme otsikon aiheeseen. Kulunut kesä saatiin päätökseen Pekingissä viime sunnuntaina ja tällä kertaa vedettiin ihan täys setti Pekingissä kuten myös edeltävänä iltana Shanghaissa.
Ja nythän todellakin mentiin ympäri sillä kesä myös aloitettiin Kiinasta, silloin virkavalta, valtiovalta, sääolot ja paikallinen tapa kiinnittää (tai olla kiinnittämättä) lavan katto aiheuttivat sen ettei sillä retkellä keritty raapia kun 7 biisiä kokonaisuudessaan. Nyt vedettiin kaks täyttä keikkaa (yks klubi ja yks festariveto) yhteensä 27 biisiä.
Kesä siis menny pääasiassa Himpuloiden matkassa. Mutta Himpulavetojen painottuessa lähinnä loppukesään oli mulla alkukesästä aikaa puuhailla kaikkea muuta.
Sonatassa kävin tuuraamassa yhden vedon, Akun Tehtaalla tein Tuurin Miljoonaiskelmän ja Porijazzien kakkoslavan, vaimon kanssa kävin New Yorkissa ja Moving Lightillekin kerkisin puuhaileen jonnin verran.

Ja vaikka Suomessa on ainakin heinä- ja elokuu ollu lämpösiä ja aurinkoisia ni ihan joka puolella maailmaa näin ei oo todellakaan ollu. Istanbulissa piti vetää show kesken poikki kun SR-puolen pa-tornin katto päästi noi 3 kuutiota vettä läpi ja stereoista oli kuulemma kuulunu "tsup" just ennen ku pimenivät. Liettuassa ja Sloveniassa näytti myöskin hetken aikaa tilanne todella pahalta eli sielläkin mietittiin perumista. Onneks sää kuitenkin selkiytyi keikkaan mennessä ja päästiin raapiin ihan täydet keikat ilman riskejä.

Nyt olis siis kesä ja festivaalit paketissa ja ruvettais suhtautumaan syksyyn. Seuraavana vuorossa olis kolme kuukautta ihan kotomaassa oleilua (ja töitä), yhden yhtä rundia ei oo tälle ajalle kalenterissa. Ajattelin josko puuhailis pääasiassa ihan vaan pääkaupunkiseudulla esmes Circusta ja sit välipäivät täyttäs kaikella muulla sekalaisella. Joulukuu mennäänkin sit taas Himpuloiden kanssa kahdella mantereella.

Ei kai tässä taaskaan kummempaa
Heippa
Viltsu

maanantaina, elokuuta 25, 2014

Nonni

Nyt on menny melkeinpä vuosi viimeisestä päivityksestä, pahoittelut. 

Kysehän ei siis ole siitä et olisin luovuttanut ja vaihtanut alaa tai mistään muustakaan yhtä dramaattisesta. 
Tosiasia on se et tiettyi juttui ei voi kertoo näin julkisesti ja suurin osa asioista taas on itselle niin jokapäiväistä kauraa et ei tunnu mielekkäältä niitä kertoa. 
Oli miten oli ni snadi kertaus menneeseen. 
Himpuloitten kans on nyt viimeiseen reiluun vuoteen painettu sekä Amerikan Yhdysvaltoja, Australiaa, Etelä-Amerikkaa, Eurooppaa ja Aasia. Aina ei o menny kaikki niinkun Strömsössä, mut maaliin on päästy aina paria poikkeusta lukuunottamatta. Sää, poliisi, virallinen taho jne. vaatii kaikki omansa. 
Mut tää nyt ei kait oo kellekään yllätys et esmes Mexicos tai Kiinassa asiat on erilailla ku Amsterdamissa tai Berliinissä. 
Anywho, pallo on taas kierretty ja tällä kertaa oikeesti eli koko ajan itää kohti kotio päätyen, vuorokausiraja ylitetty jne. jne. 
Nyt päästäänkin jonkun todella mystisen aivopierun saattelemana sit siihen et miks lähdin tätä kirjoitusta alunperin hahmotteleen. 
Viime viikonloppuna nimittäin tehtiin historiaa Suomalaisessa populaarimusiikkikentässä. 
Kaks loppuunmyytyä iltaa Olympiastadionilla on aika OK suoritus kelle vaan. Itse olin noissa kisoissa tiskin takana huolehtimassa isännän ja hänen vieraidensa audioviihtyvyydestä eli miksasin monitoreita. Mitä mä siis teen normaalistikin päivittäin, tai ainakin melkein, päivittäin. Viikottain nyt kuitenkin vähintään. 
Mutta joo. 
Meitähän oli siis kaks monitoriseppää nois kisoissa. Jaron Riku piti huolta bändistä ja meitsi huolehti isännästä, tuplaajista ja kaikista vieraista. Kanavia mulle tuli se rapiat 80 ja niitä mä sit jakelin parhaaksi katsomallani tavalla.
Kaikki tää audiojargoni on kuitenkin toissijaista sen tosiasian rinnalla että tähän mennessä ei oo moista tehty tässä maassa kotimaisin voimin ikinä, tää oli eka. 
Toivottavasti vastaavia tulee lisää ja miksei tulis kun nyt se on todistettu et homma toimii ja valuuttaa virtaa myös järjestävän organisaation suuntaan.
Ja onhan Kaija Koo vissiin jo myyny Jaffahallin täyteen joulukuussa, suunta näyttäs siis olevan hyvä. 

Ainiin ja nyt on kerinny prätkälläkin liipoo useamman tuhatta kilsaa tälle kesälle. Pari keikkareissuakin oon kerinny kotomaassa moottoripyöräillä. Parhautta. 

PamPam
Parhautta
viltsu