Näyttäs et karvan päälle 5 vuotta on heilahtanu edellisestä päivityksestä. Merkkipäivän kunniaks uusin koko blogin ulkoasun, ei oo enää musta tausta ja muutenkin sivistyneemmän näkönen. Ehkä.
Tuli tossa pari päivää sit ajatus josko herättäis tämänkin foorumin taas pitkästä aikaa henkiin. Jaa miksi vai? No miksi ei, kun ei noita keikkojakaan oo niin ainakin aikaa pitäis olla kirjoitella.
Tosin kirjoittelun aiheet pitää miettiä myös uusiks, joten ajattelin tähän alkuun raapasta edelliset viis vuotta melko suurpiirteisesti nippuun ja sit siirtyä uusien aiheiden pariin, jotka varmaankin tulee olemaan pohdiskelua nykyisestä maailmantilanteesta ja mahdollisesti ajatuksia viime syksynä aloittamani opiskelun tiimoilta. Saattaa sieltä jotain muisteloakin tulla aika-ajoin ja jahka päästään keikoille niin jotain raporttia niistäkin. Tämä kaikki tietysti edellyttäen, että kirjoittaminen tuntuu itselle mielekkäältä. Aion ottaa tämän kirjallisena harjoitteena koulua ajatellen, jos tämmöisellä selityksellä saisi itsensä säännöllisen epäsäännöllisesti näppiksen taakse miettimään maailman kulkua.
Toinen syy blogin henkiinherättämisen taustalla on some, tarkemmin sanottuna Facebook koska Twitteristä mä en ymmärrä mitään, missä mikään vähänkään vakavampi aihe menee todella vitun nopeesti semmoseks "eipäs juupas, isis oli, rajat kiinni, suomi suomalaisille" perseilyks, mitä ainakaan henk. koht. en jaksa yhtään. Äänekkäimmät someen kirjoittelijat vois ennen enterin painallusta vetää syvään henkeä ja vaikka laskea hiljaa itsekseen sataan ja kattoo sit uudestaan et kantsiiks sitä enteriä painaa ollenkaan. Jos tää blogi olis alustana jotenkin sofistikoituneempi, ainakin heti tuli tommonen hieno sana, mitä tuskin käyttäisin naamakirjassa.
Mutta siirrytääs asiaan ja mennään edeltävät viis vuotta pikakelauksella ja todella rankasti mutkia oikoen. Pitää varmaan kalenteristakin tarkistaa ainakin osa tiedoista ettei ihan mitä sattuu tuu valehdeltua.
2016
Tammi-helmikuu laivahommia sekä XPRS, että Grace.
Maaliskuussa reilun parin kymmenen (oisko ollu 26?) keikan Reckless-Cruz kimpparundi Euroopassa. Toi oli suhteellisen työntäyteinen rundi kun miksasin molemmat bändit, Reckless Loven ja Santa Cruzin, ja hoidin vielä tuotannon tolle kiertueelle.
Huhti-toukokuu jotain hajanaista irtokeikkaa Recklessin kanssa ja kesällä olin Akun Tehtaan leivissä 8 viikkoa, perinteinen 4 viikkoa Himoksella muunmuassa.
Syksyllä duunattiin pieni Suomipätkä Daniel Lioneyen uuden levyn tiimoilta ja tehtiin Recklessin kanssa hajanaista Suomikeikkaa ja lyhyt Europätkä ihan ominamme.
Lioneyen kanssa oli tarkoitus tehdä myös kolmen viikon Eurorundi joulukuussa, mutta se jouduttiin perumaan kun rumpali mursi kätensä liukastuttuaan koiran ulkoilutusreissulla.
2017
Alkuvuodesta tuli orkalta ilmoitus et HIM lopettaa, joten alko sen päiväinen säätö keikkamyyjien, laitetoimittajien, logistiikkafirmojen, bussifirmojen ja kaikkien muiden asianosaisten kanssa koskien tulevia viimeisiä keikkoja, joita kaikkineen tais olla 55. Onneks sain tohon leikkiin taistelupariks Suomen kovimman kiertuemanagerin eli Erikssonin Antin ni ainakin tuotantohommat meni melko kivuttomasti.
Nämä kyseiset Himpulakeikathan alko vasta kesällä ja silloinkin vielä tosi harvakseltaan eli kerkis hienosti duunaamaan täyden vuoden Bodomien kanssa ja kesällä vielä räppiä Profeettojen muodossa.
Children Of Bodomin kanssa tehtiin keväällä 7 viikon Europätkä, kesällä satunnaisia festivaaleja ympäri keski-Eurooppaa ja alkusyksystä snadi Valkovenäjä-Ukraina-Venäjä kieppi. Bodomihommissa monitorien lisäks vastuualueeseen kuului ihan kaikki eli tuotanto ja TM-hommat myös.
Profeettakuviot oli näin jälkikäteen ajateltuna ikäänkuin treeniä seuraavan kesän Cheekin jäähyväiskeikkoja varten. Kanavissa pysyttiin vielä alle sadan ja rekkojakaan ei ainakaan festareille viety kun yks.
Loppuvuodesta tehtiinkin sit ne loput HIMin keikat poies, jenkeistä alotettiin lokakuussa, kävästiin yks pikku pisto Mexico Cityssä noiden jenkkikeikkojen lomassa ja himaan tultiin marraskuun puolessa välissä ennen Venäjälle lähtöä, mikä oli marraskuun lopussa. Siinä välissä ei kerinny kotona olemaan kun kaks kokonaista päivää. Venäjältä jatkettiinkin suoraan Eurorundille ja himassa ei kerinny oikeestaan ennen vuoden loppua olemaan kun jouluaaton ja pari päivää siinä ympärillä eli 22.-26.12. Viimene veto oli luonnollisesti Tavastia uuden vuoden aattoiltana, jota ennen tehtiin pikkurundi kotimaassa alkaen Helsingin jäähallista 27.12.
Noista keikoista sais kirjoitettua romaanin, mut ne tarinat sitten joskus toiste ja jossain muualla, vaikka sitten muistelmateoksessa eläkepäivinä.
2018
Vuos alkoi leppoisasti vajaan kuukauden lomalla Espanjassa. Läksin sinne keikkastressiä karkuun rentoutumaan altaan vierelle. Reinin Kartsa diilas mulle majaksi Hacienda Hablan eli myös Vain Elämää orkesterin majoituksena toimivan huvilan Mondan kylästä vuoren rinteellä noin tunnin ajomatkan päässä rannalta. Sain myös sen legendaarisen futissaunan käyttööni siihen altaan vierelle. Tää futissauna siis on jalkapallon näköinen peräkärryyn rakennettu puusauna, mikä on ainakin tolle Vain Elämää työryhmälle erittäin tuttu.
Muuten vuos menikin Rasmuksen ja Cheekin kanssa joitain yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Yks näistä poikkeuksista oli helmikuussa Gracen eka heviristeily, Nordic Metal Cruise, minkä keulapestin olen siis tehnyt nyt joka kerta tästä ekasta reissusta lähtien.
Rasmuksen kanssa tehtiin keväällä kuuden viikon Venäjän rundi, alotettiin Minskistä, josta lennettiin Vladivostokiin Tyynemeren rannalle. Vladivostokista liipastiin vielä vähän idemmäs Sakhalinskiin ennen kun lähettiin pikkuhiljaa tulemaan takasin länttä kohti. Eteläisimmillään tolla retkellä kävästiin Krasnodarissa, joka siis on reilun sadan kilsan päässä Mustalta mereltä. Pohjoisin piste rundilla oli Murmansk Jäämeren rannalla ja läntisin taasen Kaliningrad Itämeren rannalla. Tolla retkellä tuli junat ja lentokoneet tutuiks. Venäjä on iso ja erikoinen maa, oli hieno retki, tästäkin sit lisää jossain muualla.
Loppukeväästä kahlattiin kotimaiset jäähallit läpi Cheekin kanssa ja kesällä harrastettiin laatikkoleikkejä käytännössä kaikilla yhtään merkittävillä kotimaisilla festivaaleilla ennen elokuista finaalia Lahden mäkimontussa. Noilla laatikkoleikeillä tarkoitan niitä valtavia kuutioita, jotka piti aina aamulla tuoda lavalle etukautta kurottajalla kun ei niitä olis painojen puolesta jaksanu ramppejakaan pitkin työntää. Toisaalta eipä ne varmaan olis yhdenkään lavan sivutilojen aukoista edes mahtunu sisään. Ainakin omasta mielestä onnistuttiin jopa yllättävän hyvin antamaan muillekin säälliset olosuhteet suorittaa omat aktinsa, toki poikkeuksiakin tässä oli, mistä olemme pahoillamme. Kesän mulla oli vielä Kuusiston Asko taisteluparina tossa Cheekissä, aiheutti meinaan huvitusta melko usein kesällä kun talonmiehet katteli et nyt on kova meno kun setämiehet on lähtennä räppihommiin. No tämä Cheekistä ja siitäkin ehkä jossain muualla lisää.
Loppuvuoteen tehtiin vielä Rasmuksen kanssa Euroopan ja Eteläamerikan kiertueet, keväästä poiketen näillä pätkillä toimin monitormiksaajan toimen ohella myös kiertuemanagerina.
2019
Tää oli ensimmäinen vuosi tällä vuosituhannella kun ei ollutkaan mitään vakkaribändiä kenellä olla töissä, melko erikoista, mutta todella rentouttavaa myöskin. Niinsanottuja bändikeikkojä tein keväällä jonkun verran Lukas Leonia ja loppuvuodesta Nelli Matulaa joidenkin satunnaisten tuurausten lisäksi ettei ihan täysin päässyt laitostumaan.
Laitostumisella tarkoitan että kesän 8-viikkoisen Akun Tehtaan B-tiimi komennuksen jälkeen eniten vuodesta työllisti Viking Grace. Tän lisäks Casinolla ja Suvilahti TBA:lla tuli päivystettyä päivä jos toinenkin.
2020
Vuosi alko todella kivasti Itämeren aalloilla ja Maagikot! nimisellä taikurirundilla, kunnes tapahtui mitä tapahtui, jonka jälkeen ei tapahtunutkaan sit enää oikeen mitään. Viimeiseks keikaks ennen sulkuja, rajoituksia ja loputonta perumisten aaltoa jäi M.A. Nummisen 80-vuotis juhlakonsertti lukuisine vieraineen Kultturitalolla, erittäin hieno ilta.
Maalis-huuhtikuussa eniten stressiä aiheuttikin heti perumisista johtuneen järkytyksen jälkeen epätietoisuus siitä että saako työttömyyskorvausta ja jos saa niin paljonko. Loppuen lopuks sain ansiosidonnaista ja kesäkuun lopussa alkoi ihan työtkin, ei tokikaan oman alan, mutta jotain tekemistä eli tässä tapauksessa ulkomaalaushommia. Tossa kevällä polkastiin käyntiin myös
Radio Majava niminen nettiradio ja sinne haluttiin oma roudariohjelma, joten allekirjoittanut, Kinnusen Temi ja Nykäsen Jukka otettiin haaste vastaan ja tällä hetkellä on jo 33 kahden tunnin mittaista jaksoa tehtynä
Roudarilla on "asiaa" nimistä makasiiniohjelmaa. Yhtä jaksoa (Roudareiden pikkujoulut 5.1.2021) lukuunottamatta kaikista lähetyksistä on myös
podcastit kuultavissa.
Elokuussa tilanne näytti jo hetken aikaa melko valoisalta kun päästiin ihan oikeille festivaaleille Ellinooran kanssa kuuden keikan verran. Sitten ne perumiset alkoikin uudestaan ja maalaushommatkin jäi kelien takia tauolle lokakuun lopussa niin siitä lähtien sitä ollaankin taas oltu työttömyyskorvausten varassa.
Keväällä oli myös yhteishaku, missä hain Metropolialle opiskelemaan, kesäkuisten pääsykokeiden myötä pääsin ensimmäiselle varasijalle ja mitä ilmeisemmin joku pääsykokeet läpäissyt ei ikinä ottanut opiskelupaikkaa vastaan, koska minä sain sen paikan. Kyseessähän on siis Esitys- ja teatteritekniikan medianomin AMK tasoinen tutkinto.
Kesällä kerkis kans mopoilemaan jonkun verran maalaushommien lomassa. Kuva Hese Tolosen muistoajosta lokakuulta 2020, kuvasta kiitokset Virran Kimmolle.
Vuosi alkoi perinteisillä roudareiden pikkujouluilla, jotka ajan henkeen lähetettiin striiminä Suomen Turusta, tuon meidän radio-ohjelman myötä olimme siellä kommentaattoreiden ominaisuudessa tekemässä sitä striimiä. Erittäin hauskaa vaikka olis se naamatusten ollu vielä kivempaa niiden kaikkien hahmojen kanssa, ketä siellä ruudun toisella puolen näkin.
Tähän loppuun olis helppo kirjoittaa vaikka kuinka monta riviä vielä pohdiskelua aiheesta kun aiheesta nyt vauhtiin päästyä, mutta jos meen sen tekemään niin jääkö enää kirjoiteltavaa tulevaisuuteen? En tiedä, joten näen parhaimmaksi lopetella tämän kirjoituksen tähän ja katotaan koska päästään pohdiskelemaan asioita tarkemmin.
Laitetaan loppuun muutama linkki noihin radiohommiin.
Ei muuta kun leukaa rintaan ja seuraavaan kertaan.
Moro
Viltsu
