Alkuun varoitus et nyt tulee avautumista.
En tiedä moniko oman alani ulkopuolelta ylipäätään lukee tätä blogia saati sitten on sitä mieltä että tämä edustamani ala, jolla päätoimisesti työskentelee kymmeniä tuhansia ihmisiä, olisi jotain muuta kuin ns. oikeita töitä. Jos viittasit tässä kohden myöntävästi niin alkuun haista paska ja sen jälkeen lue tää teksti loppuun ajatuksen kanssa, kiitos. Tämä koko kirjoitus on suunnattu juuri sinulle. Kyseessä on meinaan semmoinen asia, mikä saa tämmösen rauhallisemmankin ihmisen hermostumaan.
Itse olen ollut päätoimisesti tapahtuma-alalla vuodesta 1997 ja siitä lähtien näistä töistä saamillani tuloilla olen maksanut oman elämiseni, autolainat, prätkät, pitkän matkaa asuntolainaa, vähän vitusti veroja ja kaikki muut mahdolliset ja mahdottomat kulut, mitä ihmiseloon kuuluu. Maaliskuuhun 2020 asti siis.
Vasta vuonna 2020 olen ensimmäistä kertaa elämässäni joutunut hakemaan mitään tukia mistään. Nytkään kyse ei ole siitä ettenkö töitä haluaisi tai pystyisi tekemään vaan minulta ja kymmeniltä tuhansilta muilta oman alani ammattilaisilta on kielletty oman alan töiden teko, jotta viruksen leviäminen saataisiin aisoihin. Rajoitustoimiin ja niiden vaikutuksiin en ota kantaa, sillä pitkä ura äänentoiston parissa ei ole ainakaan vielä pätevöittänyt minua virologian tai epidemiologian ammattilaiseksi.
Maaliskuuhun 2020 mennessä mä olen tällä alalla kerinnyt tekemään kiertueita ja keikkoja Antarktista lukuunottamatta kaikilla mantereilla, useissa kymmenissä eri maissa, niin miksaajana, kiertuemanagerina kuin production managerinakin pitäen asiakkaani tyytyväisinä. Asiakkailla tarkoitan lähinnä artisteja, jotka mua on vuosien mittaan työllistänyt ja halunneet palkata juuri minut oman erikoisosaamiseni takia.
Tämä koko ala on hyvin useasti ja monelle enemmän elämäntapa kuin pelkkä duuni. Suurin osa alan jengistä käyttää oman osaamisen kehittämiseen suunnattomasti vapaa-aikaansa ja rahaa pelkästään halusta olla parempi omassa duunissaan. Juurikin näistä syistä vallitseva tilanne on monelle erittäin raskas myös henkisesti. Se mistä pitää ja missä tietää olevansa hyvä, on viety pois. Tässä on vain yks syy siihen, miksi alanvaihto ei ole suurimmalle osalle, itseni mukaanlukien, millään tapaa relevantti vaihtoehto, ainakaan vielä. Puhumattakaan siitä että tammikuussa 2020 Suomessa oli työttömiä yhteensä n. 200 000, nyt pandemian myötä on arvioiden mukaan pelkästään tapahtuma-alalta lomautettuna n. 10 000 ja työllistämättä jääneitä tilapäisiä työntekijöitä n. 140 000 ilman töitä. Nämä kaikki noiden 200 000:nen jo entuudestaan työttömän lisäksi ni mistäköhän nää alan vaihdosta ja "oikeista töistä" viisastelijat on ne "oikeat" työpaikat meinannu taikoa. Tilanteen ollessa globaali niin ei niitä töitä voi ulkomailtakaan etsiä. Ja pelkästään Suomen mittakaavassa puhutaan työntekijämäärältään isommasta alasta kuin metsäteollisuus, mikä vissiin kuitenkin kait lasketaan niihin "oikeisiin töihin".
Ala ei myöskään käsitä pelkästään muusikoita, roudareita ja taiteilijoita vaan lukemattoman määrän myös muiden alojen ammattilaisia kuten tuottajia, ohjaajia, käsikirjoittajia, kuljettajia, puuseppiä, kokkeja jne. jne. jne. lista on loputon. Näiden suoraan tapahtuma-alalta toimeentulonsa saavien lisäksi ala vaikuttaa välillisesti kymmenien/satojen tuhansien muiden omien alojensa ammattilaisten toimeentuloon, kuljetuspalveluihin, majoituspalveluihin, ravintoloihin, siivousfirmoihin jne. ja taas on loputon lista jengiä ja toimijoita.
Se että esimerkiks tätä mun duunia, missä pyöritetään kymmenien ihmisten ja (kymmenien)tuhansien tavarakilojen kokoisia produktioita ympäri maailmaa sekuntiaikataululla sen miksaamisen ohella, ei pidetä jotenkin "oikeena työnä" on äärimmäisen loukkaavaa. Sen lisäks et se on loukkaavaa niin se on myös erittäin hämmentävää ajatella kuinka kujalla jengi on mistään muusta kun omista tekemisistä. Kuka tahansa teistä velliperseistä voi tulla kokeilemaan, kuinka lähtee. Veikkaan et eka päivä siitä kahdeksan viikon eurorundista, seitsemän viikon Eteläamerikan kiertueesta, kuuden viikon Venäjän rundista tai kahden vuoden maailmankiertueesta on yli 90%:lle teistä liikaa ja pitää päästä himaan äidin, isän tai puolison kainaloon. Loput luovuttaa viimestään ekan viikon lopussa. Että nyt pää pois sieltä omasta perseestä ja snadisti ymmärrystä kanssaeläjille ja lähinnä ihmisille, jotka tekee jotain muuta kuin just sinä itse. Se kahdeksasta viiteen duuni ei sovellu kaikille ja toisaalta suurin osa kahdeksasta viiteen jengistä ei pysty millään tavoin näihin hommiin. Mä itse kokeilin tommosta 8-5 rytmiä -90 luvun lopussa, ei ollu mun juttu. Sen sijaan pitkät useamman viikon duunireissut ja pääasiassa iltoihin, viikonloppuihin ja muihin yleisiin vapaapäiviin osuvat työt oli.
Kaikkihan tätä tekis jos tää olis helppoo, mutta toisaalta kukaan ei tekis tätä jos tää ei ois myös kivaa.
Muusikoista, rokkitähdistä ja keikkaliksoista puhuttaessa kannattaa myös tutustua aiheisiin kuten kulurakenne ja lähdekritiikki, varsinkin iltapäiväpaskoja lukiessa. Jos meinaan luette että jonkun rokkibändin keikkaliksa on esimerkiksi 50 000€ niin toi ei todellakaan ole se summa mikä päätyy suoraan sen bändin tilille. Tosta summasta maksetaan ensin laitevuokrat (muutamasta satasesta muutamaan tonniin), tilavuokrat (yleensä satoja), mahdollinen pyrotekniikka (tää ei oo halpaa lystiä), logistiikka (muutamasta satasesta tonneihin), matkat (mitä nyt lentoihin/busseihin/juniin jne. menee), majoitukset (se on se about 80/yö/huone), viisumikulut ja muut lupamaksut (satasista tonneihin), henkilökunnan palkat (tuhansia), managementin ja keikkamyyjän palkkiot (nää on yleensä prossadiili 0-20% kulujen jälkeen) sekä ne raiderit (muutama satanen), mitä tasaiseen tahtiin kauhistellaan ja/tai naureskellaan keltaisessa lehdistössä. Pakollisten kulujen jälkeen ei välttämättä oo tosta viidestä kympistä jäljellä enää kun muutama tonni ja bändi oo nähny vielä penniäkään. Verotuloista puhuttaessa niin niitähän tossa yllä olevassa laskelmassa maksetaan vähän joka välissä. Kannattaa myös muistaa, että muusikoille ja muille taiteilijoille ei kukaan maksa mitään ennen kun on jotain valmista esittää eli se itse luomisvaihe ja treenaaminen ei oo vielä näkyny taiteilijan toimeentulossa millään lailla. Yksittäiset artistit ei todellakaan oo yksin keikoilla vaan työllistävät suuren joukon itseni kaltaisia ammattilaisia siinä ympärillä.
Tapahtumateollisuus ry:n sivuilta kannattaa käydä lukemassa faktaa alan tilanteesta ja kokoluokasta.
 |
Hiljasta on
|
P.S. Viime kesä meni itsellä oman alan ulkopuolisissa duuneissa, mutta kun nekin oli kelistä riippuvaisia sesonkihommia niin näin talvella ei niitäkään voi tehdä. Nyt viimeisimpien tietojen valossa noi sesonkityöt taitaa keväällä kutsua aiemmin kun oman alan duunit eli itselleni ne oikeat työt.
Viltsu
