Sehän on vuosipäivä, nyt on nimittäin päivälleen vuosi sitä kun duunit katos rajoitusten myötä. Viimeiseksi ”entisen normaalin” mukaiseksi keikaksi jäi M.A. Nummisen 85-vuotisjuhlakonsertti Kulttuuritalolla 12.3. 2020. Hieno konsertti muuten, hyvä siis että juuri tuo jäi viimeiseksi.
Tasan vuosi sitten tuon kyseisen Kultsan keikan jälkeen olis ollu vielä koko sen loppu viikonlopun myös keikkoja, muun muassa perjantaina Casinolla Sting show&dinner. Silloin perjantaina 13.3.2020 tuli puolilta päivin tekstiviesti ”Casino on kiinni, ei tarvii tulla”.
Siitä alko rajoitukset omalla kohdalla ja sillon sitä vaan ajatteli et ollaan tässä kevät iisisti ja kesällä mennään taas. Ei menty, eikä menty vielä syksylläkään. Lukuunottamatta tietysti niitä muutamaa elokuun erikoiskarsinaturvavälifestivaalia, mitä itselle tais tulla kaikki 7 kappaletta kahden eri orkesterin kanssa.
Siinä vaiheessa ku hiffas et ihan heti ei tilanne helpota, niin piti ruveta miettimään et mitäköhän helvettiä sitä alkais. Sillon yks frendi tarjos ulkomaalaushommia ja niissä hommissa menikin sit heinäkuun alusta lokakuun loppuun, siihen asti kun meni kelit niin huonoks ettei maali ois enää tarttunu. Kun nää maalaushommat loppu niin sillon oli vielä jotain satunnaisia show&dinnereitä ja komediaklubeja rajoitetulla katsomolla Casinolla ennen kun nekin loppu taas nyt viime marraskuun lopussa. Sit sen jälkeenhän ei tässä maassa oo tapahtumakentällä ollut yhtään mitään, joten nää uudet 8.3. alkaneet sulkutoimet ei oo vaikuttanu mun ja kymmenien tuhansien tapahtuma-alan ammattilaisen toimeentuloon oikeestaan millään lailla. Nollasta kun on paha mennä enää vähentämään.
Tällä hetkellä on itsellä varovainen toive et jos heinäkuussa pääsis oikeisiin töihin, mutta vahva pelko on et saattaa vielä tuleva syksyisin mennä ohi ennen kun pääsee kunnolla oikeisiin hommiin. Maailmalta perutut isot festivaalit (Download, Hellfest ja Glastonbury, Rock Am Ring, Rock Im Park, Sideways jne.) kielivät vähän sen suuntaista.
Itse voin sanoa olevani suht onnekas ja päässyt melko helpolla verrattuna todella moniin ystäviin ja tuttuihin, jotka joutuu sinnittelemään peruspäivärahalla tai ei saa edes sitä. Itse kuulun ammattiliittoon ja sitä myöden työttömyyskassaan, joten olen oikeutettu ansiosidonnaiseen sekä oon saanut jonkun verran ainakin viime kesänä tehdä väistötöitä ja alkusyksystä jopa joitakin keikkojakin. Mutta ei tää tilanne mullakaan helppo oo ollu.
Tälleen freelancerina normaaliolosuhteissa työnantajia on yleensä vuositasolla jopa parikymmentä. Siitä syystä mulla on kaikki tulot excelissä, et kun noita työnantajia on niin monta ja sitä myöten palkkapäiviä on useita niin ilman ei pysyis perässä et onko kaikki liksat tullut ajallaan ja/tai oikein. Ja kun siihen exceliin merkkaa kaikki sovitut tulevat työt myös niin pysyy hyvin kartalla et paljonko niitä töitä ylipäätään on tulossa ja kannattaako haalia vielä lisää vai pärjääkö vähemmällä. Enihuu, viime keväänä kun rajoitukset alkoivat niin lisäsin siihen exceliin oman sarakkeen perutuille keikoilla ja vuoden lopussa oli aika rajut lukemat ruudukossa. Kaikki tehdyt keikat, väistötöiden liksat ja työttömyyskorvaukset eli vuoden aikana saadut bruttotulot oli aika tarkalleen (tonnin erolla) sama summa kun oli peruttujen keikkojen sovitut, mutta saamatta jääneet liksat. Ja tarkennuksena vielä että noi perutut oli maaliskuun puoleen väliin mennessä sovittuna olleet keikat. Käytännössä siis kaikki oletetut loppuvuoden keikat puuttu siitä kokonaan, koska ei tässä tilanteessa niitä uusia buukkauksia oikeen kukaan tehnyt. Vuoden tienesteistä mulla palo vähintään semmonen 60-70%, mutta kiinteät lainakulut kuitenkin pysyy ni hankalaa on. Vielä toistaseks en oo luovuttanu ja vaihtanu alaa, mutta ei se enää kaukana oo sekään ajatus.
Kyllä tässä tää henkinen puoli kuitenkin on kovemmalla koetuksella läpi koko tapahtumakentän. Tää meidän alan jengi kun on tottunut hoitamaan homman himaan olosuhteista ja vastoinkäymisistä riippumatta.
Viltsu
