Uusi aika

Näyttäs et karvan päälle 5 vuotta on heilahtanu edellisestä päivityksestä. Merkkipäivän kunniaks uusin koko blogin ulkoasun, ei oo enää musta tausta ja muutenkin sivistyneemmän näkönen. Ehkä.

Tuli tossa pari päivää sit ajatus josko herättäis tämänkin foorumin taas pitkästä aikaa henkiin. Jaa miksi vai? No miksi ei, kun ei noita keikkojakaan oo niin ainakin aikaa pitäis olla kirjoitella. 

Tosin kirjoittelun aiheet pitää miettiä myös uusiks, joten ajattelin tähän alkuun raapasta edelliset viis vuotta melko suurpiirteisesti nippuun ja sit siirtyä uusien aiheiden pariin, jotka varmaankin tulee olemaan pohdiskelua nykyisestä maailmantilanteesta ja mahdollisesti ajatuksia viime syksynä aloittamani opiskelun tiimoilta. Saattaa sieltä jotain muisteloakin tulla aika-ajoin ja jahka päästään keikoille niin jotain raporttia niistäkin. Tämä kaikki tietysti edellyttäen, että kirjoittaminen tuntuu itselle mielekkäältä. Aion ottaa tämän kirjallisena harjoitteena koulua ajatellen, jos tämmöisellä selityksellä saisi itsensä säännöllisen epäsäännöllisesti näppiksen taakse miettimään maailman kulkua.

Toinen syy blogin henkiinherättämisen taustalla on some, tarkemmin sanottuna Facebook koska Twitteristä mä en ymmärrä mitään, missä mikään vähänkään vakavampi aihe menee todella vitun nopeesti semmoseks "eipäs juupas, isis oli, rajat kiinni, suomi suomalaisille" perseilyks, mitä ainakaan henk. koht. en jaksa yhtään. Äänekkäimmät someen kirjoittelijat vois ennen enterin painallusta vetää syvään henkeä ja vaikka laskea hiljaa itsekseen sataan ja kattoo sit uudestaan et kantsiiks sitä enteriä painaa ollenkaan. Jos tää blogi olis alustana jotenkin sofistikoituneempi, ainakin heti tuli tommonen hieno sana, mitä tuskin käyttäisin naamakirjassa.

Mutta siirrytääs asiaan ja mennään edeltävät viis vuotta pikakelauksella ja todella rankasti mutkia oikoen. Pitää varmaan kalenteristakin tarkistaa ainakin osa tiedoista ettei ihan mitä sattuu tuu valehdeltua.

2016

Tammi-helmikuu laivahommia sekä XPRS, että Grace.

Maaliskuussa reilun parin kymmenen (oisko ollu 26?) keikan Reckless-Cruz kimpparundi Euroopassa. Toi oli suhteellisen työntäyteinen rundi kun miksasin molemmat bändit, Reckless Loven ja Santa Cruzin, ja hoidin vielä tuotannon tolle kiertueelle.

Huhti-toukokuu jotain hajanaista irtokeikkaa Recklessin kanssa ja kesällä olin Akun Tehtaan leivissä 8 viikkoa, perinteinen 4 viikkoa Himoksella muunmuassa.

Syksyllä duunattiin pieni Suomipätkä Daniel Lioneyen uuden levyn tiimoilta ja tehtiin Recklessin kanssa hajanaista Suomikeikkaa ja lyhyt Europätkä ihan ominamme.

Lioneyen kanssa oli tarkoitus tehdä myös kolmen viikon Eurorundi joulukuussa, mutta se jouduttiin perumaan kun rumpali mursi kätensä liukastuttuaan koiran ulkoilutusreissulla.

2017

Alkuvuodesta tuli orkalta ilmoitus et HIM lopettaa, joten alko sen päiväinen säätö keikkamyyjien, laitetoimittajien, logistiikkafirmojen, bussifirmojen ja kaikkien muiden asianosaisten kanssa koskien tulevia viimeisiä keikkoja, joita kaikkineen tais olla 55. Onneks sain tohon leikkiin taistelupariks Suomen kovimman kiertuemanagerin eli Erikssonin Antin ni ainakin tuotantohommat meni melko kivuttomasti.

Nämä kyseiset Himpulakeikathan alko vasta kesällä ja silloinkin vielä tosi harvakseltaan eli kerkis hienosti duunaamaan täyden vuoden Bodomien kanssa ja kesällä vielä räppiä Profeettojen muodossa.

Children Of Bodomin kanssa tehtiin keväällä 7 viikon Europätkä, kesällä satunnaisia festivaaleja ympäri keski-Eurooppaa ja alkusyksystä snadi Valkovenäjä-Ukraina-Venäjä kieppi. Bodomihommissa monitorien lisäks vastuualueeseen kuului ihan kaikki eli tuotanto ja TM-hommat myös.

Profeettakuviot oli näin jälkikäteen ajateltuna ikäänkuin treeniä seuraavan kesän Cheekin jäähyväiskeikkoja varten. Kanavissa pysyttiin vielä alle sadan ja rekkojakaan ei ainakaan festareille viety kun yks.

Loppuvuodesta tehtiinkin sit ne loput HIMin keikat poies, jenkeistä alotettiin lokakuussa, kävästiin yks pikku pisto Mexico Cityssä noiden jenkkikeikkojen lomassa ja himaan tultiin marraskuun puolessa välissä ennen Venäjälle lähtöä, mikä oli marraskuun lopussa. Siinä välissä ei kerinny kotona olemaan kun kaks kokonaista päivää. Venäjältä jatkettiinkin suoraan Eurorundille ja himassa ei kerinny oikeestaan ennen vuoden loppua olemaan kun jouluaaton ja pari päivää siinä ympärillä eli 22.-26.12. Viimene veto oli luonnollisesti Tavastia uuden vuoden aattoiltana, jota ennen tehtiin pikkurundi kotimaassa alkaen Helsingin jäähallista 27.12.

Noista keikoista sais kirjoitettua romaanin, mut ne tarinat sitten joskus toiste ja jossain muualla, vaikka sitten muistelmateoksessa eläkepäivinä.

2018

Vuos alkoi leppoisasti vajaan kuukauden lomalla Espanjassa. Läksin sinne keikkastressiä karkuun rentoutumaan altaan vierelle. Reinin Kartsa diilas mulle majaksi Hacienda Hablan eli myös Vain Elämää orkesterin majoituksena toimivan huvilan Mondan kylästä vuoren rinteellä noin tunnin ajomatkan päässä rannalta. Sain myös sen legendaarisen futissaunan käyttööni siihen altaan vierelle. Tää futissauna siis on jalkapallon näköinen peräkärryyn rakennettu puusauna, mikä on ainakin tolle Vain Elämää työryhmälle erittäin tuttu.

Muuten vuos menikin Rasmuksen ja Cheekin kanssa joitain yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Yks näistä poikkeuksista oli helmikuussa Gracen eka heviristeily, Nordic Metal Cruise, minkä keulapestin olen siis tehnyt nyt joka kerta tästä ekasta reissusta lähtien.

Rasmuksen kanssa tehtiin keväällä kuuden viikon Venäjän rundi, alotettiin Minskistä, josta lennettiin Vladivostokiin Tyynemeren rannalle. Vladivostokista liipastiin vielä vähän idemmäs Sakhalinskiin ennen kun lähettiin pikkuhiljaa tulemaan takasin länttä kohti. Eteläisimmillään tolla retkellä kävästiin Krasnodarissa, joka siis on reilun sadan kilsan päässä Mustalta mereltä. Pohjoisin piste rundilla oli Murmansk Jäämeren rannalla ja läntisin taasen Kaliningrad Itämeren rannalla. Tolla retkellä tuli junat ja lentokoneet tutuiks. Venäjä on iso ja erikoinen maa, oli hieno retki, tästäkin sit lisää jossain muualla.

Loppukeväästä kahlattiin kotimaiset jäähallit läpi Cheekin kanssa ja kesällä harrastettiin laatikkoleikkejä käytännössä kaikilla yhtään merkittävillä kotimaisilla festivaaleilla ennen elokuista finaalia Lahden mäkimontussa. Noilla laatikkoleikeillä tarkoitan niitä valtavia kuutioita, jotka piti aina aamulla tuoda lavalle etukautta kurottajalla kun ei niitä olis painojen puolesta jaksanu ramppejakaan pitkin työntää. Toisaalta eipä ne varmaan olis yhdenkään lavan sivutilojen aukoista edes mahtunu sisään. Ainakin omasta mielestä onnistuttiin jopa yllättävän hyvin antamaan muillekin säälliset olosuhteet suorittaa omat aktinsa, toki poikkeuksiakin tässä oli, mistä olemme pahoillamme. Kesän mulla oli vielä Kuusiston Asko taisteluparina tossa Cheekissä, aiheutti meinaan huvitusta melko usein kesällä kun talonmiehet katteli et nyt on kova meno kun setämiehet on lähtennä räppihommiin. No tämä Cheekistä ja siitäkin ehkä jossain muualla lisää.

Loppuvuoteen tehtiin vielä Rasmuksen kanssa Euroopan ja Eteläamerikan kiertueet, keväästä poiketen näillä pätkillä toimin monitormiksaajan toimen ohella myös kiertuemanagerina.

2019

Tää oli ensimmäinen vuosi tällä vuosituhannella kun ei ollutkaan mitään vakkaribändiä kenellä olla töissä, melko erikoista, mutta todella rentouttavaa myöskin. Niinsanottuja bändikeikkojä tein keväällä jonkun verran Lukas Leonia ja loppuvuodesta Nelli Matulaa joidenkin satunnaisten tuurausten lisäksi ettei ihan täysin päässyt laitostumaan.

Laitostumisella tarkoitan että kesän 8-viikkoisen Akun Tehtaan B-tiimi komennuksen jälkeen eniten vuodesta työllisti Viking Grace. Tän lisäks Casinolla ja Suvilahti TBA:lla tuli päivystettyä päivä jos toinenkin.

2020

Vuosi alko todella kivasti Itämeren aalloilla ja Maagikot! nimisellä taikurirundilla, kunnes tapahtui mitä tapahtui, jonka jälkeen ei tapahtunutkaan sit enää oikeen mitään. Viimeiseks keikaks ennen sulkuja, rajoituksia ja loputonta perumisten aaltoa jäi M.A. Nummisen 80-vuotis juhlakonsertti lukuisine vieraineen Kultturitalolla, erittäin hieno ilta.

Maalis-huuhtikuussa eniten stressiä aiheuttikin heti perumisista johtuneen järkytyksen jälkeen epätietoisuus siitä että saako työttömyyskorvausta ja jos saa niin paljonko. Loppuen lopuks sain ansiosidonnaista ja kesäkuun lopussa alkoi ihan työtkin, ei tokikaan oman alan, mutta jotain tekemistä eli tässä tapauksessa ulkomaalaushommia. Tossa kevällä polkastiin käyntiin myös Radio Majava niminen nettiradio ja sinne haluttiin oma roudariohjelma, joten allekirjoittanut, Kinnusen Temi ja Nykäsen Jukka otettiin haaste vastaan ja tällä hetkellä on jo 33 kahden tunnin mittaista jaksoa tehtynä Roudarilla on "asiaa" nimistä makasiiniohjelmaa. Yhtä jaksoa (Roudareiden pikkujoulut 5.1.2021) lukuunottamatta kaikista lähetyksistä on myös podcastit kuultavissa.

Elokuussa tilanne näytti jo hetken aikaa melko valoisalta kun päästiin ihan oikeille festivaaleille Ellinooran kanssa kuuden keikan verran. Sitten ne perumiset alkoikin uudestaan ja maalaushommatkin jäi kelien takia tauolle lokakuun lopussa niin siitä lähtien sitä ollaankin taas oltu työttömyyskorvausten varassa.

Keväällä oli myös yhteishaku, missä hain Metropolialle opiskelemaan, kesäkuisten pääsykokeiden myötä pääsin ensimmäiselle varasijalle ja mitä ilmeisemmin joku pääsykokeet läpäissyt ei ikinä ottanut opiskelupaikkaa vastaan, koska minä sain sen paikan. Kyseessähän on siis Esitys- ja teatteritekniikan medianomin AMK tasoinen tutkinto.

Kesällä kerkis kans mopoilemaan jonkun verran maalaushommien lomassa. Kuva Hese Tolosen muistoajosta lokakuulta 2020, kuvasta kiitokset Virran Kimmolle.

2021

Vuosi alkoi perinteisillä roudareiden pikkujouluilla, jotka ajan henkeen lähetettiin striiminä Suomen Turusta, tuon meidän radio-ohjelman myötä olimme siellä kommentaattoreiden ominaisuudessa tekemässä sitä striimiä. Erittäin hauskaa vaikka olis se naamatusten ollu vielä kivempaa niiden kaikkien hahmojen kanssa, ketä siellä ruudun toisella puolen näkin.

Tähän loppuun olis helppo kirjoittaa vaikka kuinka monta riviä vielä pohdiskelua aiheesta kun aiheesta nyt vauhtiin päästyä, mutta jos meen sen tekemään niin jääkö enää kirjoiteltavaa tulevaisuuteen? En tiedä, joten näen parhaimmaksi lopetella tämän kirjoituksen tähän ja katotaan koska päästään pohdiskelemaan asioita tarkemmin.

Laitetaan loppuun muutama linkki noihin radiohommiin.

Roudarilla on "asiaa" Facebook

Roudarilla on "asiaa" Instagram

Radio Majava Radiot.fi palvelussa

Radio Majavan omat sivut

Radio Majavan podcastit Spotifyssa

Ei muuta kun leukaa rintaan ja seuraavaan kertaan.

Moro

Viltsu

Hupsista

Nythän onkin sit taas vaihteeks ollu taukoa tälläkin foorumilla. Kiirettä on joo ollu ja sit ei vissiin oo kauheesti ollu kiinnostustakaan raapustaa mitn ylös. Peruskuvioita hyvinkin perinteiseen malliin ollu tässä vimosen reilun kuukauden aikana. Lepakoita, Recklessiä, Circusta, Movaria jne. jne. Pari uutta työnantajaakin, mutta niistä lisää kun aika on kypsä.
Niin ja sainhan mä yläkertaan asennettua uuden lattian ja kaikki listat. Seinätkin sai uuden värin/värit.
Hiivitääs ny pikkuhiljaa kuitenkin aiheeseen, eli tänään mua on ahistanu ja hetkellisesti myös vituttanu. Syynä tähän ahistukseen on eräätkin "taiteilijat". Siteeraan nyt yhden lauseen, joka kiteyttää hienosti koko homman "He plays records, other peoples records and calls himself an artist." Menikö tästä lauseesta copyright Wilskalle vai jollekkin muulle suurelle ajattelijalle, sitä ma ei tieda.
Pitkästä aikaa siis teknopäivystysvuoro Circuksessa ja nää perkeleen spedet tulee tänne kun omaan kotiinsa sotkeen paikat, varastaan teipit yms. Mihinkään ei kysytä lupaa vaan joka paikka tongitaan omiin nimiin ja kaikki tehään just niinkun parhaaks katsotaan just sillä hetkellä ja sekunnin päästä mulla onkin mikkiständistä enää kolmasosa kädessä "kun se sisäputki oli niin kätevä tohon banderollin ripustamiseen". Luonnollisestikaan kukaan näistä sankareista ei missään vaiheessa oo esitellyt itteensä. Ja mitä sitä nyt turhaan aikataulujakaan kertomaan saati laatimaan. Oli tuolla bäckärin seinällä joku aikataulu vissiin ainakin vartin ennen ku se katos sieltä (oisko ollu heti lähdöstä virheellinen). No onneks tätäkään kärsimystä ei oo enää kun reilu pari tuntia jäljellä, paitsi tietysti purku perään eli himaan pääsee heti kun toi trussipyydys tuosta lauteilta on ulostautunut.
Piipityksekshän tää meni, mut välillä elämä on :)
Ja jottei nyt kaikilla tiskijukilla menis herne nenään ni on niitä hyviäkin seppiä tossa hommassa, ei ne kaikki meikäläistä ahdista :) Ääliöitä löytyy ihan joka ammattikunnasta ja jokaisesta ammattikunnasta löytyy myös niitä hyviä seppiä.

Mutta kuten sanottu niin ei se siitä eikä tämäkään tästä.
Jatkellaan taas kun on jotain asiaa.

Moro
Viltsu

Hämmennystä

Kovaa hommaa kaiken maailman valviroilla sun muilla. Sähköröökien myynti tehdään niin vaikeeks et käytännössä se on mahdotonta ja nyt nää viimeset kelaukset kaljojen piilottamisesta kaupoissa. Röökithän on jo viety jemmaan ja eiköhän ne automaatitkin kohta häviä kassoilta. Seuraavaks Alkot takasin 80-luvulle et tiskiltä tilataan ja seppä kiikuttaa flindat ruskeessa paperipussissa kuluttajalle. Kohta varmaan joku kieltää ravintoloiden näkymisen katukuvaan, koska sehän automaattisesti johtaa koko kansan alkoholisoitumiseen kun viinaa myyvät paikat on kaikkien näkösällä. Seuraavaks karkkipapereista kielletään värit, koska värit houkuttelee lapsia ostamaan niitä ja sokerihan on saatanasta kans. Nii ja sit ne paikannuslaitteet kaikkiin autoihin heti, eihän sitä muuten voi tietää missä kansalaiset autoilee.

Ei muuta tällä erää
Moro
Viltsu

Kiruna

Viime perjantaina oli sit vuorossa Kiruna Ruotsin lapissa Kiruna Festivalien merkeissä.
Ennen lähtöä sinne kaikki, mukaanlukien tuntemani ruotsalaiset, varoitteli et siellä on sit hyttysiä huomattavasti enemmän kun Suomen lapissa. En nähny yhtään. Helsingin ydinkeskustassakin on enemmän itikoita.
Mut enihau, kisat oli semmoset lepposat kyläjuhlat ja mukavaa oli. Parilla pikku muutoksella toi olis ihan ykkösfestivaali, mut tommosenaankin mielellään lähtee uudestaan käymään jos vaan kutsu tulee. Ja mikä parasta, näin yhtä portugalilaista frendiäkin taas pitkästä aikaa.
Ja tonnehan ei lennä kun kaks leijaa päivässä eli aika hyvissä ajoin oltiin tonteilla niin kerittiin käymään Kirunan kaivoksella tutustumiskäynnillä. Kertaakaan sen kahden ja puolen tunnin aikana ei käyny mielessä et loppuispa jo. Oli erittäin mielenkiintoinen retki ja saatiin ottaa tuliaisiakin eli niitä pellettejä, mitä tuo kaivos tuottaa, ja itse käsittelemätöntä rautamalmia. Vielä kun keksis mitä niillä tekee :)
Ja tuosta samasta syystä mistä oltiin ajoissa perillä ni oltiinkin sit taas kitarateknikon kanssa kauheella kiireellä tulos pois. Eli kun niitä leijoja sinne ja takas ei mee kun kaks päivässä ja nekin molemmat operoi Tukholmasta ja Tukholmaan niin ajoissa seuraavana päivänä Suomessa oleminen on mahdotonta ilman yksityiskonetta tai muutaman tunnin automatkaa Tornioon. Tästä johtuen mulla ja Antilla oli aikamoinen hoppu Lento-Vantaalta Hankoon missä täräytettiin lauantaina Veljesten kanssa siis show. 

Hangossa oli se surullisen kuuluisa regatta just käynnissä ja Casino oli buukannu Hertzenit viihdyttämään juhlakansaa, ja nyt oltiin muuten niin väärässä paikassa kun vaan voi orkka olla. Illallisvieraat oli kaikki sitä mieltä että me tuhotaan tieten tahtoen niiden kuulo ja se on minun eli monitorimiksaajan henkilökohtaisesti huolehdittava asiakkaille joko korvatulpat, hiljennettävä jotain (en ikinä saanu selville mitä mun olis pitäny hiljentää kun ei ne inear kuulokkeet mun mielestä vuoda sitä ääntä ainakaan häiritsevästi ulospäin, minkä siis myös demosin tälle yhdelle ääliölle) tai katkaista sähköt ja sitä myöten show. En tehny mitään noista vaikka yks hanu meinas jo käydä käsiks kun en näitä ilmiselvästi mun vastuulle kuuluvia asioita pystyny hoitaan. Tulppia olisin voinu antaakin jos mulla olis yhtään ollu. Ja illan päälle kun DJ alotti oman settinsä ni se perkeleen "poika saunoo" sai suuremmat aplodit kun orkka :) 
Mutta jälleen kerran pois päästiin hengissä ja paluumatkan varrelle osu vielä rintamamuseo, mikä piti käydä katsastamassa.


Ei mulla ny muuta
Moro
Viltsu

Mariehamn

Ekaa kertaa tällä saarella. Mystistä vaan kun kaikille hotellin respaa lukuunottamatta pitää puhua englantia kun ei näiltä raukoilta toi härmä taitu vaikka tavallaan Suomessa ollaankin. Mulla kun toi ruotsinkieli ei lähe ihan samaan malliin ku se kuuluisa hauki rannasta.
Keikkapaikkana Dinos Bar & Grill ja ilta on myyny loppuun jo ennakkoon, which is nice. Vähän turhan pitkä päivä vaan on meneillään. Aamulla oli herätys neljältä ja Juksu oli puolen viiden maissa hakemassa mua. Siitä sit jokanen poppari omista kodeistaan ja kohti Turkua, mistä lautta läks 8.45, kahen maissa perillä Maarianhaminassa ja suoraan puuhaileen. Nyt on onneks vähän breikkiä kun soitto on puolilta öin.
Tässä hotellihuoneessa makoillessa tuli laitettua telkkari kolmoselle, mistä tuli Turun kulttuuripääkaupunkinasian avajaiset. Voi herra mun jee, eiks kellään oo enää muistissa niit yleisurheilukisoja, missä oltiin kans tehty markalla avajaiset. Kyllä tässä maassa lahjakkuutta ja taitoa löytyy aavistuksen vetävämpäänkin showhun, mut ei oo näköjään kiinnostanu palkata ketään semmosta kaveria. No nyt sekin on onneks jo ohi.


Heippa
Viltsu

Lomailua

Alkuvuos kun on perinteisesti tällä meikäläisen alalla ollu yleensä aika hiljasta niin tämäkään vuos ei oo tehny poikkeusta. Sen aaton keikan jälkeen seuraava on jo heti tän viikon lauantaina. Ja ylläri, sille samalle päivälle olis sit ollu tarjolla keikka ihan kotikaupungissa, no mut ku ei taitu ni ei taitu. Pitää meinaan lauantaina käydä silleen melkeen ulkomailla. Ahvenanmaa siis pitää vallottaa, sehän on vähän ku Ruotsissa kävis ja mikä parasta, meitsi pääsee näkeen Maarianhaminan tammikuussa. Oon kuullu et se on kauneimmillaan just ny.
Jaa että mitä oon puuhaillu täs vapailla, no telkkaria on tullu katteltua, mistä tää kirjotuskin nyt kirpos eli telkkarista tulee just ny Master Chef Australia ja alkuun ne teki vähän saatanan hyvän näkösiä makkaroita papukastikkeella, mut sit ne mokas. Eli siis nää kisan tuomarit rupes opettaan kuin lohi vedetään fileiks, voi sen noinkin tehä, mut mä oon tottunu huomattavasti helpompaan ja nopeempaan tapaan, jolla lopputulos on täysin sama. Sama siis fileiden suhteen, mut sillä erotuksella muuten et pää jää ruotoon kii jos haluaa vaik sopan tehä roippeista. Niin ja ne fileoi sen isolla kokkiveitsellä. Meillä Suomessa asiaan käytetään fileointiveistä. No okei ton kokoluokan lohi menis nätisti fileiks vaikka lihakirveellä, mut yritäppä jotain ite ongittua affenaa ilman fileerausveistä taikoa fileiks, jossa olis edes haarukallinen syötävää jäljellä niin aika seppä on.
No mut se siitä ja muihin vapaa-ajan aktiviteetteihin. Etupihalta on saanu harjata lunta vähän saatanan tiheeseen ja eilisen jälkeen samaan asiaan on ollu parempi väline uppopumppu, tuli meinaan tosta varaston katolta lumet alas eikä vahingossakaan kerralla vaan tiputteli pitkin iltaa neljään eri otteeseen. Niin ja sit otin taas työn alle PS3:lle Need for Speed Carbonin, olis kannattanu suosiolla tauon jälkeen alottaa peli alusta eikä edellisen session pohjilla. Olin sillon edellisellä kerralla kerinny kuitenniin pelissä hommata tehokkaimman auton. Ei pysyny lapasessa ollenkaan vaan vallissa oltiin kiinni enemmän ku varsinaisella ajoradalla. Aikani tahkosin silleen ja suosiolla alotin nollista koko pelin, nyt pysyy ne stydimmätkin härvelit taas hanskassa.


Palaillaan
Viltsu

This goes to eleven.

Joulut ja vuodenvaihteet meni perinteisissä merkeissä. Jouluna tuli syötyä hyvin ja levättyäkkin kunnolla. Välipäivinä yks keikka ja jonkinverran säätöä uuden vuoden takia.
Aatonaattona oli tolla lepakoitten akkarihommalla yksityistilaisuus yhen hanun 50-vuotispäivillä. Karilta vehkeet ja apu, perushommia siis. Siinä keikan alussa, olisko ollu toka biisi, tuli tän synttärisankarin puoliso kertoon et voisko vähän tiputtaa kun on eläkeläisiäkin yleisössä. Tiputin vähän ja kerroin valitettavan tosiasian et äänenpaine tulee kasvamaan huomattavasti sillä samalla sekunnilla kun Jussi hyppää rumpujen taakse (jätkäthän on näil akkarikeikoil vetäny setin alkuun muutaman biisin ilman rumpuja semmosta leirinuotio-osastoa ennen ku on ruvettu roimiin kunnolla). No siin kävi just nii et se äänenpaine nousi, mut sit kun tuli se eka Elviksen biisi setissä niin nää eläkeläiset oli välittömästi kaikki tanssilattialla eikä ketään häirinny et olis tullu liian lujaa :)
Ja luonnollisesti keikan jälkeen kun DJ täräytti oman järjestelmänsä tulille niin disko tuli huomattavasti lujempaa kun ykskään biisi siin meidän esityksessä :)
Kaikenlaista sano.


Aattona olikin sit eka työpäivä melkeen kymmeneen vuoteen Von Herzenien veljesten kans. Mähän olin siis orkan eka monitorijäbä sillon ekan levyn aikaan. Ympyrä sulkeutuu siis. Tuleva kesä nyt ainakin tulee meneen veljesten kanssa. Pitkästä aikaa taas kotimaisilla kesäfestareilla silleen oikeesti. Odotan innolla tulevaa eikä se orkkakaan oo kauheen huono :)


Palaillaan taas
Viltsu

Perus

viikonloppu siis. Pari keikkaa, molemmissa vehkeet asiallisesti ja orkkakin kunnostautunut, paitsi vikalla keikalla. Piti käydä kertomassa konsertin jälkeen oma mielipide hommasta. Olis voinu varmaan nätimminkin ilmottaa, mut siinä tilanteessa se tuntu parhaalta noin. Vireongelmia ja parin biisin lähetys takkuili edelleen tuntemattomasta syystä (nää siis oli mun piipityksen aiheet). Joululoma mielessä orkalla vissiin :)
Eli nythän mentiin ton akkarirundin vikat keikat. Tosin tammikuussa olis viel yks, mut ei sitä tähän rundiin voi laskea mitenkään päin vaikka kuinka yrittäis.
Ja rundi kun päätettiin männä launtaina niin samoin teki aika monta muutakin orkkaa ja moni alan yritys piti pikkujoulut nyt maanantaina eli on isolla kirkolla ollu sutinaa viime päivät.


Mutta ei tämäkään tästä eikä sekään siitä.
Hyvää ja rauhalista joulua itse kullekkin
Moro
Viltsu

Kaikenlaista

On tää jumalauta hieno ala.


Erikoismiehet erikoispaikoissa. 
Tämä siis väliotsikkona. Eilisen Seinäjoen jälkeen oli tavallaan rentouttavaa tulla mestaan, missä oikeasti sisään tullessa jopa käteltiin.
Seinäjoella siis käytiin perjantaina testaamassa uusi "Ilona" niminen yökerho, laitefirma oli tuonu todella asiallisen kaluston paikalle eli siltä osin oli helppoo, mutta jälleen kerran, ehkä miljoonannen, pakko ihmetellä tota ravintoloitsijoiden intoa tehdä "LIVE"klubi konsultoimatta YHTÄÄN ihmistä, joka on ikinä ollu tekemisissä yhdenkään orkesterin kanssa missään olosuhteissa. Eli mesta on aivan liian matala, pelkkää betonia ja kovaa pintaa sekä luonnollisesti lava on naurettavan pieni verrattuna käytettävissä olevaan tilaan. Ja bonuksena ainoa edes etäisesti järkevä paikka PA:lle on n. kaks metriä lavan etureunasta ja tällöin näkyvyyttä lavalle blokataan vähintään metri puolelleen. Yllätyksenä ei varmaan myöskään tuu se et PA:n ja lavan välistä kulkee n. 2 metriä levee hätäuloskäytävä eli väylä.
Ja takahuoneesta lavalle paras reitti on n. sadan metrin kieppi luonnollisestikin pihan kautta. Yritä siinä sit kiireessä (siis se biisilistahan valmistuu vasta vartti ennen keikkaa) ennen keikkaa lähtee kuskaamaan lavajuomia, biisilistoja yms. lavalle ja sen jälkeen viel käydä orkalta kyselemässä et joko voi lyödä alkunauhan käyntiin, tunnin rupeema helposti.
Kertaakaan koko illan aikana ykskään hahmo ei edes esitelly itseään nimeltä eikä myöskään kätelly eli tervetuloa vaan tännekkin.
Onneks Seinäjoella on kuitenkin Rytmikorjaamo, missä on helppo ihmisen olla ja tehdä töitä. Kiitos Selmu.


Tänään oli vuorossa Kokkola ja The Rockbar tai jotain sen suuntasta. Kalusto ei nyt ollu ihan sitä mitä haettiin ja etupään mikserin kaapelointiin oli käytetty n. 10 kilometriä piuhaa vaik olis helposti pärjänny vajaalla sadalla metrillä kuparilakua. Eli alustus aavistuksen teetti varsinkin kun talon hanu katos aina välillä, kuitenkin aina palaten pelikentälle. Mutta hyvä oli kuitenkin vetää, kaikki vehkeet oli ehjiä, henksu ystävällistä ja avuliasta, sekä itse mökki soundas aika hyvältä.

Kokkola oli mukava kokemus vaikka pari kokeiluakin oli ilmassa ja matkassa.

Se on moro
Viltsu

Rutiinin puute

Kaks keikkaa viikossa ns. rundilla on aivan liian vähän. Joka ikisen viikon eka keikka saa opetella kaik taas alusta kun ei oo rutiinia, mikä siis tulee vaan sillä ettei turhan paljoa makaa kotisohvalla. Sit kun lähetään rundille niin 5-6 keikkaa viikko on hyvä tahti.


Ei mulla muuta tällä erää
Palaillaan
Viltsu

Liikaa aikaa?

On sitä aikaa joillain. Männä viikolla meinaan kun ihmettelin mikä on mopossa vialla niin samalla kadulla asuva vanhempi "herrasmies" tuli mun omalle kotipihalle meuhkaamaan siitä kuin on liian äänekäs moottoripyörä ja laitonkin vielä. Tän se osas kertoo sen takia kun on itse kuulemma eläkkeellä oleva poliisi. Vartin verran se mussutti siinä vieressä kun mä kontillaan ihmettelin virransyöttöä, sytytystä ja näissä mahdollisesti piilevää vikaa. Sano lähteissään tekevänsä musta ilmotuksen, ei tosin spesifioinu tarkemmin et mille instanssille.
Ilmeisestikään poliiseja ei kiinnostanu kaverin ilmottelut kun ainoo ilmotus, mikä mun silmiin tai korviin on aiheesta osunu oli viime viikonvaihteen Helsingin Uutisten yleisönosastolla. Ja se kans vähän hämmentää et miten toi pyörä nyt viime viikon tiistaina yhtäkkiä rupes tätä ex-poliisia häiritseen kun kuitenkin ollaan jo kolme vuotta täällä asuttu ja joka kesä mul on toi pyörä ollu ajossa ja tän hahmonkin portin edestä oon myös muina kesinä ajanu aina kotoota lähteissä ja kotio tullessa, muuta reittiä kun ei oo paitsi jalkakäytäviä pitkin.
Nyt tosin on semmonen kutina et kaveri on ihan tosissaan ruvennu pommittaan poliiseja tuosta mun vehkeestä kun oli tänä aamuna pressu siirretty nätisti kilven päältä pois, vehje nyt tosin ollu viikkoon ees käynnissä vaan pressun alla tos omalla parkkipaikalla.
Hommais jonkun harrastuksen, vaik syvänmerensukelluksen, ni ei senkään turhaan tarttis päätään vaivata tai pahottaa mieltään. Mä oon kuitenkin sitä mieltä et jos jollain on tosta vehkeestä huomauttamista niin ne on tän saman taloyhtiön lapsiperheet. Niitä toi tosin ei häiritse.


En tiiä saatana.
Viltsu

Imatran pisto

Lauantaina kävästiin Imatralla Hyvärirock nimisessä tapahtumassa pyörähtämässä. Mulla oli tuplabuukkaus tuonne kun tein lepakoiden lisäks myös Blaken monitorit, ja Waltari kun veteli just ennen Blakea niin ne olis kans halunnu mun palveluksia, mut siin kohden ei enää kerinny :)


Oli meinaan villi toteutus, ei kamoissa mitn vikaa ollu vaan lähinnä siinä miten niitä käytetään. Oli meinaan monitoriseppä ruuvannu kulmat sen verta solmuun et siinä Blaken vaihdossa nollasin kaiken ja alotin alusta, kivampi siit sillain tuli. Olisivat vaan vähän enämpi käyttäny aikaa siihen PA:han niin olis ollu jo hyvä. Olivat ne suppaset asentaneet sillain et meinas paikat irrota hampaista lauteilla kun basisti otti ekat äänet instrumentistaan. Olivat siis laittaneet hyvinkin perinteisiä suppaskomootteja hyvinkin perinteisesti eli isot pinot lavan molemmin puolin. Goottien kanssa toi suppaskomotus ei enää häirinny juurikaan, kaikki kun ovat napeissa niin ei puske läpi niin pahasti.


Tämmöttii ny.
Moro
Viltsu

Saunahommia

Jotenki olevinaan ei oo ollu mitn asiaa ton Kiinan retken jälkeen tai sit ei vaan olevinaan oo kerinny. Kaikenlaista on kuitennii kerinny tapahtua.


Pari päivää meni opetellessa firman uusia kajareita, Movari osti tuota d&b:n J-sarjaa sen verta tukusasti et on tällä hetkellä maan isoimmat stereot. Niitä opiskeltiin sit pari päivää teoriatasolla ja käytännössä, kun käytiin ripustamassa ne Gunnareita varten Käpylään. Ja piti se keikkakin kahtoo, ei alkanu kun tunnin myöhässä :) 
Sit käväsin tekeen yhen akkarivedon goottien kanssa kun Teatterin kattoterassilla oli jotku kantisbileet. Ja sit on ihmetelty mopoa, laitettu sähköt siihen uusiks yms.

Nyt männä torjantaina kävästiin Sauna Open Airissa ihmetteleen amerikan orkesteria ja oli meillä ittelläkin siellä keikka. Ihqusti jättivät jenkit meille onnistumisen mahollisuuksia, Saatiin työntää rumpuraiseri lavalle jo heti 20 minuuttia ennen kun meidän vedon oli tarkotus alkaa. Eli 20 minuuttia jättivät meille pystytykseen ja linjacheckiin. Onnistuttiin, siitäs saivat ja siitä :)


Tossa fotossa muuten tilanne siinä vaiheessa kun meidän soiton alkuun oli tunti.


Mut ei se siitä kato, hyvin pärjättiin ja mukavaakin oli. Nyt matkalla kohti Imatraa ja Hyväri-Rockia, toivon mukaan ei ainakaan sada.


Palaillaan taas jossain kohden kun on lisää kerrottavaa.
Moro
Viltsu

Erikoisfestivaaleilta päivää

Suomen erikoisfestivaalien liitto uudistuu, vaihtaa nimeä ja laajentaa ja kaikki vielä samalla kertaa. Uusi kattojärjestöhän on nyt Euroopan erikoisfestivaalien liitto eli EEL.


Kävästiin siis Stratojen kanssa Sveitsissä vappuaattona. Tekniseltä kantilta ei ollu huomauttamista, jätkät oli asiallisia ja mukavia ja vehkeetkin semmoset millä homma suju kivasti. Mut järjestävä organisaatio ei ainakaan logistisesti osunu kertaakaan meidän kohalla, oli liian pieniä autoja, kertaalleen just kortin saanu kuski (joka siis ei osannu reittiä eikä uskaltanu ajaa niin isoo autoo) ja aikataulutus oli niillä menny jotenkin ihan vituiks. Rumputeknikko meinas myöhästyä lennolta kun oltiin kotio päin tulossa, mennessä oli yks auto puolillaan kännisiä Norjalaisia jne. jne.
Mutta maisemat oli aivan mahtavat, käytiin Laurin kanssa parin tunnin lenkki kävelemässä siinä kylässä missä meillä oli majotus. Komialta näytti ja keli suosi, 26 näytti mittari. Tosin iltasella rupes satamaan sillon kun piti töitä tehä :) Ja lavassahan ei siis ollu minkään näköisiä sivutiloja.


Kunnialla kuitenkin selvittiin maaliin ja kotiakin päästiin. Ja aika hyvin onnistuin välttämään ton vapun pahimman kaaoksen, lauantai-ilta stadissa oli mun mielestä melko rauhallinen.


Seuraava komennus onkin sit sEXHBITION, mitä varten käytiin jo tänään lyömässä äänivehkeet lahtökuntoon. Torstaina rakennus ja PE-LA päin persettä.


Palaillaan
Viltsu

Perkeleen Islantilaiset

Sunnuntaina pitäis reissuun lähtee, mut saas nähä kuin käy kun on kuulemma ilmatila täys nokee. Ja mikä vittumaisinta tässä tilanteessa, kyseessä on omilla rahoilla maksettu lomareissu. Lennot ny kait saa takasin ilman kyselyjä, mut kuis hotellin kanssa ja vielä kun osa reissusta on maksettu Finskin bonuspisteillä. Perseestä jos joutuu noista vielä vääntään kättä. Ja kuten hyvin arvata saattaa niin kyl siin kädenväännössä on enemmän kun todennäköstä et satunnainen matkailija jää kakkoseks. Ja jos ei sen vuoren savutus lopukaan ihan heti niin päästäänkö ens viikolla Kreikkaankaan konsertoimaan.


Peläten pahinta, toivoen parasta
Viltsu

Kipeilyä

Dodiih, aikaa on taas vierähtäny viime päivityksestä. Keikkoja en oo tehny tässä välissä kun kaks kun iski taudin päälle. Eli jäi joitain keikkoja tekemättä, kuten myös pari vapaapäivää Levillä jäi vaan haaveeks. Iski meinaan keuhkokuumeen ja oikeen sairaalaan ottivat sisään. Sielläkin piti viis päivää maata, tauti tokeni, mut se sänky oli jotenkin maailman huonoin ihmisen maata eli vaikka viime viikon tiistaina päästivät pois niin edelleen on joka paikka jumissa. Perseestä.


No oli miten oli tää viikko olis vapaata ja sunnuntaina kolmeks päiväks Roomaan ihmetteleen näkyjä eli ihan lomalle. No sieltä kun pääsee kotio niin seuraavana päivänä saakin lähtee lepakoiden kanssa Kreikkaan. No mikäs siinä, Kreikkakin on mukava maa :)


Palaillaan taas
Viltsu

Venäjä

Niinhän tämäkin vielä käynnissä oleva retki heilautettiin käyntiin torstaina seiskan maissa aamulla Tikkurilan asemalta. Pietariin saavuttiin kahden maissa paikallista aikaa ja asemalla odottikin kuljetus keikkapaikalle. Orlandino oli venuen nimi, semmonen 500 vetävä pieni rokkiklubi. Paskat stereot ja vieläpä asennettu ihan päin vittua, mutta niillä nyt vaan oli vedettävä. Ja hengisssähän siitä maaliin selvittiin, mitä nyt paikallinen etupään seppä päätti et mun Maglite olikin sen omaisuutta. Kun lähin kyseleen sen fikkarin perään niin ykskään näistä talon teknikoista ei enää osannu englantia sanaakaan, mystistä.
No siitä sit piti kuitenkin lähtä juna-asemalle ja sieltä sit junalla kohti Moskovaa, mihin saavuttiinkin aamutuimaan. Kiertuemanagerin kabiinista oli sit jossain välissä viety läppäri, puhelin ja rahaa. Neljässä muussakin hytissä oli käyty samassa vaunussa. Paikalliset promoottorit kelas josko junahenkilökunnalla on jonkinlainen diili näiden/tän ryöstäjän kanssa. Mene ja tiedä, mut vehkeet katos, onneks meidän kabiini oli sen verta hirveessä kunnossa et sinne ei olis lähteny tonkimaan kun täysidiootti, joten meidän omaisuus sai olla rauhassa. 
Moskovassa olikin sit stereot huomattavasti kivemmat sekä paremmin sijoiteltu, tosin tällä kertaa oli etupää viety sen verta mystiseen paikkaan etten mä taaskaan oikeen kuullu kätteni jälkiä :(
Konsertin jälkeen, mulla olikin sit eri kyyti kun muulla ryhmällä, vaihtu meinaan hotelli ja työnantaja lennosta. 
Lauantaina vähän ennen puolta päivää lähettiin keikkapaikalle ja hämmästys oli suuri kun mesta olikin tuttu, 2002 tuli kävästyä siellä Amorphiksen kanssa. Ja tälläkään kertaa ei ollu missään mitn valittamista varsinkin kun kaaverit viitti vaihtaa laudat päittäin. Tumppi kun ei mitenkään kauheen liekeissä oo tosta D-Showsta ja X8:ssa taas olis ollu mulle liian vähän auxeja. Tässä olis siis ns. win-win situation jos lontooks kehtaa kertoo. Me saatiin mitä haluttiin ja paikallisten ei tarvinnu vuokrata kun FX-räkki.
Ja taas vedon jälkeen junaan ja takasin Pietaria kohti, nyt oli jo kaikilla tiedossa tää toissaöinen ryöstö, joten meidän vaunu oli lukittu ja sisään sekä ulos pääs vaan koputtamalla oveen. Hyvä meininki.
Pietarissa oltiin aamukasin maissa ja siitä lähettiinkin sit hotellille suihkuun väliunille ennen 11.30 lobbycallia ja matkaa kohti keikkapaikkaa. Tää Pietarin mesta oli sit se, mistä tulleissa lapuissa luvattiin Midaksen XL-8:sit molempiin päätyihin, en tiiä mitä on tapahtunu ja missä mut vastassa mulla oli MH3 ja Tumpilla PM4000. No kyllä noillakin ihan hyvin vetää, ois ollu vaan kiva korkata se Midas. No joskus toiste sit.


Ei kai tässä tällä erää taas kummempaa, palaillaan.
Viltsu

Kiepin loppu

Loppuretkestä olikin sit sen verta hoppu tai vaihtoehtosesti netti ei toiminu kunnolla eli ei sitten tullu päiviteltyä tätäkään tuolta reissun päältä. Joten tehdään loppuyhteenveto sit näin kotoa käsin, tai ainakin niiltä osin mitä muistaa kunnolla.

Pariisissa kun oli se vapaapäivä niin päätettiin Artsin, Timon ja paitamyyjä Bradin kanssa lähteä Eiffelin torniin. Itse kun en vielä ollu itse tornissa kerenny vielä kertaakaan käymään. Ja huipulle astihan eli 304:n metriin asti se piti mennä kun kerta sinne lähettiin. Ja siellä tornin ravintolassa oli muuten seudun halvin kalja, mystistä.
Pariisin vedon jälkeen olikin sit jo kiire lähteä, kun ei sitä bussia voinu seisottaa klubin edessä kun maks. vartin. Eli purun jälkeen pikasuihku ja soitto kuskille et saa tulla. Sit kun bussi saatiin siihen mestoille nii kamat nopeesti kyytiin ja äkkiä karkuun kohti seuraava kohdetta. 

Seuraavana vuorossa Biebob, Vosselaarissa, Belgiassa. Perusmestoja, missä käy varmaan enemmän Suomalaisia bändejä kun Belgialaisia ainakin takahuoneen seinäkirjoitusten perusteella. Belgian jälkeen kävästiin vielä Hollannissa ennen Luxemburgin vetoa. Tälle orkalle muuten ensimmäinen veto ikinä kyseisessä minivaltiossa. Ja kyseinen keikkamesta muuten ansaitsee erikoismaininnan, oli meinaan fasiliteetit just eikä melkeen ja talon jäbillä homma hallussa. Lacusticcia stereoina sekä lauteilla ja PM5D:n RH-versiot molemmissa päädyissä. Checkin jälkeen kävin ottamassa taidevalokuvia venuen etupihalla. Siinä kun oli semmonen vanha jo käytöstä poistettu rautasulattamo. Meininki oli kun suoraan Mad Maxista.


Luxemburgin jälkeen loppukeikat olikin sit Brittein saarilla, yks Glasgowssa ja loput Englannin määperällä. Kaik vedot meni suht kivuttomasti, mitä nyt siellä Glasgown King Tut´s klubilla oli ainakin mulla melko paska meininki. Mua kun ei oikeesti kiinnosta onko Oasis ja Muse vetäny siellä joskus 90-luvulla jos ei talon jäbä halua olla yhteistyökykyinen.
Noissa kaikissa ns. legendaarisissa rokkiklubeissa tuolla maailmalla on meinaan vähintäänkin nihkee jos ei suorastaan paska meininki. Ne kun luottaa siihen et kyl te pärjäätte kun Radioheadkin oli tyytyväinen viistoista vuotta sitten. Mulla ei tuolla menny kun kaks tuntia ennen kun sain sähköä mun inear-räkille ja sillonkin ihmeteltiin et miks mä halusin sen just siihen kohtaan laittaa. Etupäässä kun ois kuulemma ollu tilaa sille.
No mutta siirrytään niihin positiivisiin puoliin eli Lontoossa, Mancesterissa ja Nottinghamissa oli kaikissa hyvä meininki.


Eilen iltapäivästä pääs kotia ja nyt olis muutama vapaapäivä ennen Venäjän komennusta. Tosin näillä vapailla pitäis käydä vastaanottamassa rahti ja viedä vähän vehkeitä huoltoon ennen retkeä.

Palaillaan taas
Viltsu

Saksa on paska maa

Niinhän se Räty jo muinoin ties kertoa.
Aamu alko muuten ihan kivasti, reilu puol tuntia ennen kentälle saapumista nousin ylös, harjasin hampaat ja join kaffet, vessakin löyty. No mutta kun päästiin kentälle niin tää Air Berlin nimeä kantava halpisyhtiö halus 20 euroa ylipainomaksua kun mun matkalaukku paino hurjat 22 kiloa. Läppärilaukustakin se vittuili siinä kun ei sais olla kun kaheksan kiloa eli läppäri kainaloon kun meet koneeseen oli koodi. Sit pästiinkin turvatarkastukseen niin tän turvaFritzin mielenkiinto oli tällä erää kohdistettu mun Zippo-merkkiseen sytkäriin, sitä kun ei kuulemma saa läpi turvatarkastuksesta. Piti poistaa palava materiaali eli se pumpuli sieltä stendarin sisältä. No ei muuta kun uutta sytkäriä ostamaan ja semmoinenhan löyty heti turvatarkastuksen jälkeiseltä kiskalta. Onko noi kaasusytkärit sit vaarattomampia kun Zipot. Ainakin Düsseldorffissa näköjään on.
Bonarina koko kenttä on savuton vaikka joka saatanan kulmassa löytyy röökiautomaatti.

Jos tää episodi olis tapahtunu johonkin muuhun vuorokaudenaikaan kun aamuseiskalta niin ei välttämättä vituttais ollenkaan näin paljoa.

Saatanan lapinpolttajat, pitäkää tunkkinne. Meitsi lähtee Suomeen ny!
Moro
Viltsu

P.S. Täähän astihan reissu on mennytkin oikeen kivasti ja mukavaakin on ollu. Jonkun näkönen loppuyhteenveto tulee varmaan myöhemmin, ei toudellakaan nyt.

Italy

Wienistä päästiin hengissä pois ja Roomaan saavuttiin neljän maissa iltapäivällä. Pikasuihkun jälkeen kylille katteleen näkyjä, kiinni niistä oli suurin osa, mut on se Colosseum silti aika vakuuttava vaikkei sisälle päässykkään.

Lähettiin siis hotellilta käveleen kohti Colosseumia. Matkalla nähtiin muunmuassa Roomaan alkuperäinen portti/tullitsydeemi jostain reilun parin tuhannen vuoden takaa. Colosseumin jälkeen nähtiin patsas, suihkulähde ja piazza poikineen. Kaiken näköisiä näkyjä kylä pullollaan joka makuun, varauksetta voin suositella matkakohteeks ihan kenelle vaan.

Keikkapäivän aamuna päätettiin vielä herätä ajoissa, että keritään näkeen Vatikaani ennen töihin lähtöä, eikä muuten vituttanu sekuntiakaan se herätys kun näki senkin pyydyksen. Mahtavuutta kerta kaikkiaan.

Mitä tulee itse siihen Rooman keikkaan niin mukavastihan sekin meni vaikka vähän ahdas lava olikin, olivat kuitenkin vuokranneet mulle monitoritiskin, mikä siis ei kuulunut klubin vakiovarustukseen. Vedon jälkeen bussi starttas neljän maissa yöllä kohti Bolognaa.

Bolognassa vedettiin jossain kylän laitamilla Sottotetto nimisessä klubissa, siellä tuli vastaan semmonen bulsa mitä en oo ikinä edes nähny tai kuullu edes merkistä. Tilannetta ei auttanu ollenkaan se paikallinen monitori/stagemanagerlikka. Kertaalleen piti jo korottaa ääntä kun mikään ei menny jakeluun edes toisella kertomalla, joka ikinen asia piti vähintään neljä kertaa selvittää. No mutta onni onnettomuudessa eli sekin loppui ajallaan ja pois päästiin :)

Bolognan jälkeen Roncade nimisessä kylässä veto ja siellähän oli asiat mallillaan, jos jotain negatiivista hakemalla hakee niin noi M-sarjalaiset analogiYamahat ei oo mun lemppareita ja suihkussa olis saanu olla enemmän painetta.

Mutta ei kai tässä taaskaan kummempaa, nokka kohti Prattelnia ja sen jälkeistä sunnuntaista Munchenin välipäivää.

Moro

Viltsu