Olevinaan ollu taas niin hoppu ettei oo kerinny kirjuutella. Edellisen kertomuksen jälkeen on keritty käydä Turussa, Rovaniemellä, Serbiassa ja Unkarissa ja Janne ja Minde meni naimisiin. Noiden häidenkin merkeissä meni pari päivää komeesti.
Niin siis juu pari viikkoa takaperin ja Turkuun ja Ruisrockiin. Lauantai 5.7. meni Paviljonkilavalla Akun Tehtaan A-tiimin hellässä huomassa. Mikäs siellä oli vedellä kun kelpo miehet kelpo vehkeineen siellä päivystivät ja tekivät vierailijan olon oikeinkin turvalliseksi ja mukavaksi. Turusta lähdettiin keikan jälkeen kotio kun seuraava konsertti oli Rovaniemellä ja lentokoneella oli tarkoitus retki suorittaa. Lento Rolloon lähti sunnuntaina vasta puolilta päivin eli ei tarvinnu sian pieremän aikaan vielä olla kentällä, sai siis jopa nukkua hetken.
Rovaniemellä oli vastassa Ruotsalainen äänifirma ja loistohenkilökunta sielläkin oli, M7 monitoreissa, Lacusticcia sidefilleinä sekä PA:na ja keulilla Heritage. Tosin sen Ruisrockin jälkeen, missä siis oli Heritage myös monitoreissa, vähän ahdisti tolla seiskalla lähtee leipomaan. Keikka oli kuitenkin onnistunut kaikilta vaikka alkuun vähän pelotti kuin sormet toimii kitaristeilla siinä vajaan kymmen lämpöasteen tietämillä. Hyvinhän nuo klaaras. Toi Simerockihan oli mulle omalle kohdalle eka kerta ja ehdottomasti toistekin jos vaan kutsu käy, oli meinaan helppoa olla ihmisen siellä. Kiitokset kaikille tästä viikonlopusta.
Rovaniemeltä kun pääs maanantai aamuna kotio niin melko suorilta läksin talkoisiin et saatiin Jannen ja Minnan häät siihen kuntoon et kehtaa vieraita pyytää. Jaken kanssa puuhailtiin viihdepuoli kuntoon eli PA ja teltan valaistus kun loput puuhaili telttojen, jääkaappien, tarjoiltavien ja koristuksien kimpussa. Hyvä tuli ja helvetin hyvät bileet oli. Kaikki viihty, rokki soi eikä juoma loppunu. Hyvä tosta on jatkaa avioliittoa.
Häiden jälkeen oli yks lepopäivä ennen uusi retkiä. Torstai aamuna viideltä piti olla kentällä lähdössä Serbiaan missä samana iltana vielä veto Exit-festivaaleilla.
Tuolla linnoituksessa ne juhlat oli, pitkälle toistakymmentä lavaa ripoteltu pitkin ton linnotuksen maita. Illalla meidän vaihdon aikaan ilotulitus ja päivällä hävittäjäkoneiden ja taitolentäjien ylilentoja, hommat isollaan. Pyysivät ens vuonnakin tulemaan. Toivottavasti vaan isommalla lavalla ettei tarvis vaan selviytyä.
Tossa oli meinaan Serbian poikain näkemys monitorilandiasta. Raiderissa lukee mulla monitoritiskivaateissa 32/16, olivat ymmärtäneet niin että 22/6 riittää. Show hoidettiin kuitenkin kunnialla läpi vaikka se talonseppä yritti torpedoida mun viimeisetkin ystävälliset kompromissiyritykset. Oltiin Tumpin kanssa meinaan aika rankalla kädellä riisuttu kanavalistaa että saatiin omat rännit mahtumaan niiden houselistaan mut monitoripäässä mun ois pitäny vielä siitäkin tinkiä. Kerroin ystävällisesti aavistuksen korotetulla äänellä että herrat voi tehdä keskenään ihan mitä lystää kunhan hoitaa mulle ne mun tarvitsemat 22 kanavaa, mikä siis oli maksimikanavamäärä monitoritiskissä. Kerroin vielä ettei järjestyksellä väliä kunhan kaikki on olemassa kun vaihto alkaa. Olivat sitten hoitaneet. Hyvä niin. Ja bändi oli liekeissä ja yleisö myös, koko kenttä turvoksissa mukana hoilaavaa juhlakansaa eli senkin puoleen ois isompi lava ollu ihan kohdallaan. No ens vuonna sit ;)
Illalla vielä hotellilla tuttuja Nightwish ryhmän muodossa.
Perjantaina olikin vuorossa yhdentoista tunnin pikkubussi siirtymä Unkariin Tokajin lähistöllle
Kuvassa ollaankin jo Unkarin puolella jollain huoltiksella, lämmintä oli 38 astetta ja paikallinen olut oli kylmää ja hyvää. Uudet aurinkolasitkin löysin Helsinki-Vantaalta lähtiessä torstai aamuna. Unkari on hyvä paikka ihmisen olla. Hotellillakin oltiin sopivasti ltasella puolen kympin aikoihin eli kerkis vielä syömään kun keittiö meni kympiltä kiinni.
Seuraavana aamuna lähdettiin tekniikan kanssa yhdentoista maissa puuhailemaan linjachecki alta pois ja sillon päivällä kun kävelin juhla-aluetta ympäri niin löyty tommonen työkalukoju keskeltä aluetta, on se hyvä tietää et jos festivaaleilla tulee tarvetta rälläkälle niin ei muuten kun DeWaltin kojulle ja kone matkaan.
Asiaan siis, alkuperäisissä lapuissa luki mulle tiskinä ML500 ja ilo oli suuri kun lavalle kävellessä mua odottikin siellä DiGiCo D1. Tikku kiinni ja menoks. Tosin vähän mua rupee epäilyttämään kuiteskin toi muistitikkuhomma kun on kuitenkin sellain fiilis et parhaimmat keikat omalta osalta on kuitenkin ollu tälle kesälle analogibulsien kanssa ja nimenomaan festarilähdöillä eli ei soundcheckiä. Ainakin ne analoogiset on nopeampia käyttää. Ei sitä Heritagea kuiteskaan mikään digivehje vielä vuosiin oikeasti haasta.
Festaripromoottori oli päättäny järkätä meille myös ekstranumeron eli semmonen seppä rupes siinä päivällä duunaamaan jotain gulassityyppistä lihapataa ja se oli valmis joskus kuuden maissa ja muhi vielä seiskan jäljestä kun päästiin tonteille. Olihan meinaan maukasta, kokki pyys rumpukapulaa kiitokseksi jos tykättiin, meinasin viedä koko paketin ;)
Lupas ens vuonna tehdä vielä isomman satsin jos mennään uudestaan.
Jos multa kysytään niin ehdottomasti mennään. Mukavia ihmisiä, hyvää ruokaa, lämmintä, hyvä meinkin, listaa vois jatkaa loputtomiin. Unkari on hyvä paikka ihmisen olla.
Eilen iltapäivästä oltiin kotona ja tänään jo elävien kirjoissa. Tuli muuten postissa Saunalahdelta paketti missä oli uus ADSL-modeemi. Nyt on erikoispurkki meinaan. Samassa murkulassa on ton modeemin lisäks WLAN tukiasema kirjoitintuella ja sit siihen saa viel ulkoisen kovon kiinni mistä voi tehdä verkkolevyn ja koko roskan konffaaminen käyttökuntoon vei vartin ja kaikki tsupattaa todella mallikkaasti. joskus tekniikka on helppoa ;)
Moro taas
Viltsu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti