sunnuntaina, helmikuuta 21, 2021

World Tour Vol.1

On sitä levykin tehty. Tässä joitain vuosia sitten eräänä iltana Majava-baarissa meitä (useampi roudari) rupes häiritsemään se jukeboksi kun ei vissiin sinä iltana ollu montaakaan sekuntie et se ei olis soinu Bon Jovi tai Popeda. Saatiin porukalla ajatus hiljaisuuslevystä, että vois sitten vaikka rahalla saada sen jukeboksin hiljaiseks kun laittas vaan jonoon näitä hiljaisuusbiisejä. Digitaalisesti tehty hiljaisuuslevy ei läpässy ravintolan seulaa, joten oli pakkoa keksiä jotain muuta. 

Siitä se ajatus sitten lähti.

Mä olen kiertueilla siitä lähtien nauhoteillut keikkapaikkoja ympäri maailmaa sellaisina hetkinä kun niissä on hiljaista. Tällaisia hetkiä löytyy päivällä keikan rakennuksen aikana paljon enemmän kun moni alaa tuntematon saattais kuvitella. 2015 vuonna aloitin nauhoittelemaan näitä ja tähän mennessä nauhoituksia on kertynyt 97 kappaletta. Eurooppaa, Yhdysvaltoja, Aasia ja Eteläamerikkaa eli melko kattavasti ympäri maailman on näytteitä.

Tälle ekalle levylle "Villiam Habla - World Tour Vol.1" valikoitui 15 raitaa itä-länsi akselilla Tokyo-Los Angeles ja pohjois-etelä akselilla Levi-Santiago De Chile


Levyn raidat on seuraavat

  1. Tokyo
  2. Santiago
  3. 60,3352N 22,0900E
  4. Luxembourg
  5. Zagreb
  6. Malmö
  7. Porto
  8. Helsinki
  9. Los Angeles
  10. Detroit
  11. Glasgow
  12. Vladivostok
  13. Ekaterinburg
  14. Levi
  15. Oulu
Levy julkaistiin viime vuoden 2020 tammikuussa. Löytyy Spotifysta ja jossain vaiheessa ehkä levykaupastakin, siinä nyt oli kaikkee hässäkkää viivakoodien kanssa ja tuli pandemiet jne. jne. ymmärrätte varmaan.

Itse fyysisessä levyssä löytyy sitten tarkempaa dataa noista raidoista eli päivämäärät, kellonajat, keikkapaikan nimi, että milloin on nauhoitettu ja millä mikeillä. Kansissa on myös tommoista behind the scenes tyyppistä kuvitusta.

Musavideokin tähän tehtiin, toi kyseinen raita on nauhoitettu Itämeren aalloilla Gracen yökerhossa ja nauhoituspaikan koordinaatit on ton raidan nimi. Siitä syystä tää vesiaihe tuossa videossakin.


Moro

Viltsu

sunnuntaina, helmikuuta 14, 2021

The Beatles, Shea Stadium NY

Kouluhommina pitää tehdä esitelmä nyt tässä kuluvan kevään aikana ja aiheeks valikoitui In-Ear monitoroinnin alkutaival. Luonnollisesti ajattelin lähteä rakentamaan tätä esitelmää ihan alusta asti eli tilanteesta, mistä lavamonitorointi ylipäätään on saanut alkunsa.

Kaikkien saatavissa olevien tietojen mukaan tälle on olemassa tarkka päivämäärä ja paikka. Päivä oli lauantai 15.8.1965 ja paikka Shea Stadium New Yorkissa, missä Beatles teki siihen mennessä maailman suurimman stadionkonsertin ikinä. Kyseinen konserttti 55 000:lla katsojalla rikkoi tätä edeltäneen stadionkonserttien katsojaennätyksen kirkkaasti. Elvis oli päässyt 26 000 katsojaan vuonna 1956 Dallasissa The Cotton Bowl stadionilla. Seuraavaakin ennätystä saatiin odottaa vuoteen 1973, jolloin Led Zeppelin keräsi 56 800 katsojaa Tampa Stadiumille. 

No nyt näköjään vähän eksyttiin aiheesta, mikä siis oli (tai ainakin oli tarkoitus olla) toi kyseinen Beatlesin veto tuolla New Yorkissa. Näitä tietoja etsiessä löyty videotallenne tolta kyseiseltä keikalta



Tossa startissa näkee melko selkeesti et on vähän helvetin vaikee vetää kun ei kuule mitään. Mut hieno veto on. Ton kyseisen konsertin jälkeen tämä monitorihomma onkin mennyt todella paljon eteenpäin.

Tämmöinen lainaus löytyi ATK-verkosta

“Basically, The Beatles walked out on stage and they were instantly overwhelmed by screaming teenage fans. They couldn’t hear a thing. They couldn’t hear their own instruments above any of the crowd noise and they certainly couldn’t hear each other. It’s funny to think about it today with concerts being so damn loud - but this was the first time in history when the crowd was louder than the concert itself. As a quick-fix solution, their sound engineer ran out and flipped some of their amps on their side and pointed them directly at each musician. And with that, the wedge industry was born.”

Koko artikkeli UE University-sivulla

Tämä kyseinen stadion avattiin yleisölle Pittsburgh Piratesin ja New York Metsin välisellä baseball ottelulla huhtikuun 17. vuonna 1964. Beatles piti elokuun 15.-65tuon kyseisen stadionin ensimmäisen konsertin. 
Stadion purettiin vuonna 2009 ja viimeiset konsertit siellä piti Billy Joel 16. ja 18. heinäkuuta 2008. Näissä viimeisissä konserteissa yksi vierailijoista oli Paul McCartney. 
Paavikin kerkisi pitää jonkinlaiset kekkerit tuolla vuonna 1979. 

Tuon 15.8.1965 konsertin settilista
  1. Twist and Shout
  2. She's a Woman
  3. I Feel Fine
  4. Dizzy Miss Lizzy
  5. Ticket to Ride
  6. Everybody's Tryin' to Be My Baby
  7. Can't Buy Me Love
  8. Baby's in Black
  9. Act Naturally
  10. A Hard Day's Night
  11. Help!
  12. I'm Down

Oisko tässä tämän viikon annos turhaa tietoa. 
Viltsu

sunnuntaina, helmikuuta 07, 2021

Oikeat työt ja niiden tekeminen

Alkuun varoitus et nyt tulee avautumista.

En tiedä moniko oman alani ulkopuolelta ylipäätään lukee tätä blogia saati sitten on sitä mieltä että tämä edustamani ala, jolla päätoimisesti työskentelee kymmeniä tuhansia ihmisiä, olisi jotain muuta kuin ns. oikeita töitä. Jos viittasit tässä kohden myöntävästi niin alkuun haista paska ja sen jälkeen lue tää teksti loppuun ajatuksen kanssa, kiitos. Tämä koko kirjoitus on suunnattu juuri sinulle. Kyseessä on meinaan semmoinen asia, mikä saa tämmösen rauhallisemmankin ihmisen hermostumaan.

Itse olen ollut päätoimisesti tapahtuma-alalla vuodesta 1997 ja siitä lähtien näistä töistä saamillani tuloilla olen maksanut oman elämiseni, autolainat, prätkät, pitkän matkaa asuntolainaa, vähän vitusti veroja ja kaikki muut mahdolliset ja mahdottomat kulut, mitä ihmiseloon kuuluu. Maaliskuuhun 2020 asti siis.

Vasta vuonna 2020 olen ensimmäistä kertaa elämässäni joutunut hakemaan mitään tukia mistään. Nytkään kyse ei ole siitä ettenkö töitä haluaisi tai pystyisi tekemään vaan minulta ja kymmeniltä tuhansilta muilta oman alani ammattilaisilta on kielletty oman alan töiden teko, jotta viruksen leviäminen saataisiin aisoihin. Rajoitustoimiin ja niiden vaikutuksiin en ota kantaa, sillä pitkä ura äänentoiston parissa ei ole ainakaan vielä pätevöittänyt minua virologian tai epidemiologian ammattilaiseksi.

Maaliskuuhun 2020 mennessä mä olen tällä alalla kerinnyt tekemään kiertueita ja keikkoja Antarktista lukuunottamatta kaikilla mantereilla, useissa kymmenissä eri maissa, niin miksaajana, kiertuemanagerina kuin production managerinakin pitäen asiakkaani tyytyväisinä. Asiakkailla tarkoitan lähinnä artisteja, jotka mua on vuosien mittaan työllistänyt ja halunneet palkata juuri minut oman erikoisosaamiseni takia.

Tämä koko ala on hyvin useasti ja monelle enemmän elämäntapa kuin pelkkä duuni. Suurin osa alan jengistä käyttää oman osaamisen kehittämiseen suunnattomasti vapaa-aikaansa ja rahaa pelkästään halusta olla parempi omassa duunissaan. Juurikin näistä syistä vallitseva tilanne on monelle erittäin raskas myös henkisesti. Se mistä pitää ja missä tietää olevansa hyvä, on viety pois. Tässä on vain yks syy siihen, miksi alanvaihto ei ole suurimmalle osalle, itseni mukaanlukien, millään tapaa relevantti vaihtoehto, ainakaan vielä. Puhumattakaan siitä että tammikuussa 2020 Suomessa oli työttömiä yhteensä n. 200 000, nyt pandemian myötä on arvioiden mukaan pelkästään tapahtuma-alalta lomautettuna n. 10 000 ja työllistämättä jääneitä tilapäisiä työntekijöitä n. 140 000 ilman töitä. Nämä kaikki noiden 200 000:nen jo entuudestaan työttömän lisäksi ni mistäköhän nää alan vaihdosta ja "oikeista töistä" viisastelijat on ne "oikeat" työpaikat meinannu taikoa. Tilanteen ollessa globaali niin ei niitä töitä voi ulkomailtakaan etsiä. Ja pelkästään Suomen mittakaavassa puhutaan työntekijämäärältään isommasta alasta kuin metsäteollisuus, mikä vissiin kuitenkin kait lasketaan niihin "oikeisiin töihin".

Ala ei myöskään käsitä pelkästään muusikoita, roudareita ja taiteilijoita vaan lukemattoman määrän myös muiden alojen ammattilaisia kuten tuottajia, ohjaajia, käsikirjoittajia, kuljettajia, puuseppiä, kokkeja jne. jne. jne. lista on loputon. Näiden suoraan tapahtuma-alalta toimeentulonsa saavien lisäksi ala vaikuttaa välillisesti kymmenien/satojen tuhansien muiden omien alansa ammattilaisten toimeentuloon, kuljetuspalveluihin, majoituspalveluihin, ravintoloihin, siivousfirmoihin jne. ja taas on loputon lista jengiä ja toimijoita.

Se että esimerkiks tätä mun duunia, missä pyöritetään kymmenien ihmisten ja (kymmenien)tuhansien tavarakilojen kokoisia produktioita ympäri maailmaa sekuntiaikataululla sen miksaamisen ohella, ei pidetä jotenkin "oikeena työnä" on äärimmäisen loukkaavaa. Sen lisäks et se on loukkaavaa niin se on myös erittäin hämmentävää ajatella kuinka kujalla jengi on mistään muusta kun omista tekemisistä. Kuka tahansa teistä velliperseistä voi tulla kokeilemaan, kuinka lähtee. Veikkaan et eka päivä siitä kahdeksan viikon eurorundista, seitsemän viikon Eteläamerikan kiertueesta, kuuden viikon Venäjän rundista tai kahden vuoden maailmankiertueesta on yli 90%:lle teistä liikaa ja pitää päästä himaan äidin, isän tai puolison kainaloon. Loput luovuttaa viimestään ekan viikon lopussa. Että nyt pää pois sieltä omasta perseestä ja snadisti ymmärrystä kanssaeläjille ja lähinnä ihmisille, jotka tekee jotain muuta kuin just sinä itse. Se kahdeksasta viiteen duuni ei sovellu kaikille ja toisaalta suurin osa kahdeksasta viiteen jengistä ei pysty millään tavoin näihin hommiin. Mä itse kokeilin tommosta 8-5 rytmiä -90 luvun lopussa, ei ollu mun juttu. Sen sijaan pitkät useamman viikon duunireissut ja pääasiassa iltoihin, viikonloppuihin ja muihin yleisiin vapaapäiviin osuvat työt oli.

Kaikkihan tätä tekis jos tää olis helppoo, mutta toisaalta kukaan ei tekis tätä jos tää ei ois myös kivaa. 

Muusikoista, rokkitähdistä ja keikkaliksoista puhuttaessa kannattaa myös tutustua aiheisiin kuten kulurakenne ja lähdekritiikki, varsinkin iltapäiväpaskoja lukiessa. Jos meinaan luette että jonkun rokkibändin keikkaliksa on esimerkiksi 50 000€ niin toi ei todellakaan ole se summa mikä päätyy suoraan sen bändin tilille. Tosta summasta maksetaan ensin laitevuokrat (muutamasta satasesta muutamaan tonniin), tilavuokrat (yleensä satoja), mahdollinen pyrotekniikka (tää ei oo halpaa lystiä), logistiikka (muutamasta satasesta tonneihin), matkat (mitä nyt lentoihin/busseihin/juniin jne. menee), majoitukset (se on se about 80/yö/huone), viisumikulut ja muut lupamaksut (satasista tonneihin), henkilökunnan palkat (tuhansia), managementin ja keikkamyyjän palkkiot (nää on yleensä prossadiili 0-20% kulujen jälkeen) sekä ne raiderit (muutama satanen), mitä tasaiseen tahtiin kauhistellaan ja/tai naureskellaan keltaisessa lehdistössä. Pakollisten kulujen jälkeen ei välttämättä oo tosta viidestä kympistä jäljellä enää kun muutama tonni ja bändi oo nähny vielä penniäkään. Verotuloista puhuttaessa niin niitähän tossa yllä olevassa laskelmassa maksetaan vähän joka välissä. Kannattaa myös muistaa, että muusikoille ja muille taiteilijoille ei kukaan maksa mitään ennen kun on jotain valmista esittää eli se itse luomisvaihe ja treenaaminen ei oo vielä näkyny taiteilijan toimeentulossa millään lailla. Yksittäiset artistit ei todellakaan oo yksin keikoilla vaan työllistävät suuren joukon itseni kaltaisia ammattilaisia siinä ympärillä.

Tapahtumateollisuus ry:n sivuilta kannattaa käydä lukemassa faktaa alan tilanteesta ja kokoluokasta.

Hiljasta on

P.S. Viime kesä meni itsellä oman alan ulkopuolisissa duuneissa, mutta kun nekin oli kelistä riippuvaisia sesonkihommia niin näin talvella ei niitäkään voi tehdä. Nyt viimeisimpien tietojen valossa noi sesonkityöt taitaa keväällä kutsua aiemmin kun oman alan duunit eli itselleni ne oikeat työt.

Viltsu