keskiviikkona, elokuuta 18, 2021

Perutaas taas

Niinhän ne rajoitukset ja perumiset taas alko, mitä tossa pelonsekaisin tuntein edellisessä postauksessa vähän ounailin. Viime lauantaina Turussa keikan jälkeen porukalla mietittiin et oliko se sit viimenen festariveto tälle kesälle ja näinhän siinä kävi et vikaks jäi vaikka kalenterissa vielä olis pari ollut. Ton kuvan ottohetkellä sitä ei kylläkään vielä tiedetty.


Kuten olen jo aiemminkin sanonut niin pitkä ura äänentoiston parissa ei ainakaan vielä ole pätevöittänyt minua epidemiologian, virologian tai ylipäätään minkäänlaiseksi terveysalan ammattilaiseksi, mutta nykyisessä tilanteessa on aivan pakko ihmetellä viimeisimpien ravintola- ja tapahtumarajoitusten perusteita sekä järkevyyttä.
Tässä on nyt kohta vuoden (vaiko jo reilun) verran puhuttu, että rajoituksille ei olisi juurikaan tarvetta enää sen jälkeen kun riskiryhmät on rokotettu kahteen kertaan jolloin sairaalahoidon tarve laskee alle terveydenhuollon kestävyysrajan. Tätä kirjoittaessa koko Suomen väestöstä on kakkospiikin saanut jo 42,6% ja ykköspiikinkin lähemmäs 70%, sairaalahoidossa Koronan takia on tällä tällä hetkellä maanlaajuisesti 83 henkeä, joista teho-osastolla 19 henkeä. Ollaan kaukana viime kevään lukemista.
Ja suurin osa koronan takia sairaalahoidossa olevista potilaista on jostain syystä täysin rokottamattomia. En näe järkevänä et näiden kulkutautimyönteisten takia kokonaisia ammattialoja pidetään suljettuna ja ylipäätään yhteiskuntaa rajoitusten vallassa. Jos ei kiinnosta kanssaeläjät sen vertaa et ottais sen rokotuksen tai jaksais edes noudattaa ohjeistuksia matkustamisen, turvavälien, hygienian ja muun toiminnan suhteen ni nyt olis mun mielestä heidän vuoro olla himassa ja päästää meidät muut pikkuhiljaa palailemaan normaalin elämän pariin. 
Tässä vielä YLE:n sivuilla oleva jatkuvasti päivittyvä numeraalinen seuranta taudin, rokotuksien, sairaalahoidon jne. etenemisestä. Toi ei kummoista lukutaitoa vaadi kun pystyy näkemään että vaikka tartuntamäärät kasvaa niin sairaalahoidon tarve kuitenkin laskee. Vai onko tässä jotain, mitä tämmönen tavallinen pulliainen ei ymmärrä.
Viime aikoina paljon esillä ollut Koronapassi olisi ollut mitä oivallisin keino vapauttaa tapahtumia tässä kesällä ja syksyllä, mutta jostain täysin käsittämättömästä syystä sitä on ruvettu puuhaamaan vasta nyt, kun uusimmat perumiset on taas jo alkaneet. Eihän tässä oo ollu vasta kun 17 kuukautta aikaa.
En tiiä saatana.

Mutta iloisempiin aiheisiin, liput hallussa Ateneumin Repin näyttelyyn (itse asiassa ollut jo pari viikkoa). Ja nyt näyttäs et aikataulut antais myöden myös käydä siellä Vallisaaressa uudestaan ja mökillekin kerkiää vielä kun kelit on edes suurin piirtein järkevät.

Palaillaan

Viltsu


torstaina, heinäkuuta 22, 2021

Taidetta

Parin viime viikon sisään oon kerinny käydä katsomassa parikin näyttelyä eli
Helsinki Biennaali Vallisaaressa ja Banksyn näyttely Mäntässä Gösta Serlachius museossa. Voin varauksetta suositella molempia. 
Molemmissa aion käydä myös uudestaan. Banksyn kävin katsomassa yksin moottoripyöräretkellä, joten vaimo pitää ehdottomasti käyttää siellä esimerkiksi mökkireissun yhteydessä ja Helsinki Biennaalesta jäi ekalla kerralla niin monta teosta näkemättä, että vähän jopa hävettää.
Tuolla Vallisaaressa käydessä oli niin paljon ihmisiä ettei joka paikkaan jaksanut millään jonottaa siinä helteessä, joten kierrettiin vaan ne paikat, mihin ei tarvinnu kummemmin jonottaa. Kunhan kelit vähän viilenee ja porukka palailee töihin ni on varmaan paljon rauhallisempaa käydä uudestaan. Tossa alla on videopätkä yhdestä Biennaalin teoksista, periaatteessa yksistään ton takia kannattaa jo mennä uudestaan. Tuo kyseinen teos on menny monelta tutulta ohi kun on vähän sivussa.
Tämä löytyy siis Vallisaaren ja Kuninkaansaaren väliseltä kannakselta.
Ateneumin Repin-näyttely pitää kans keritä ehdottomasti näkemään vielä ennen kun se loppuu.

Keikoista puheen ollen, rupee se rutiinikin festarihommiin pikkuhiljaa löytymään. Hyvä niin sillä nyt rupes niitä oikeitakin töitä löytymään ihan kalenteriin asti, tälle viikkoa 5 päivää, jotka sisältää 5 keikkaa ja yhdet treenit. 
Päivyri rupee muistuttamaan normaalia. Toivotaan että tilanne pysyy tämmöisenä eikä nyt ruvettais taas rajoittamaan, rokotukset on kuitenkin hyvässä vauhdissa ja koronan takia sairaalahoidossakaan ei ymmärtääkseni HUS:n alueella oo juurikaan muita kuin jostain syystä rokotuksen väliin jättäneitä kulkutautimyönteisiä.

Mutta pidemmittä puheitta nyt on kesä ja kelit hellii, muistakaa turvavälit ja kunnioittakaa toisianne ja toistenne tilaa, ajelkaa moottoripyörillä, veneilkää, käykää mökillä, viihtykää festivaaleilla ja menkää katsomaan taidetta.
MUTTA älkää missään nimessä perseilkö
#punkstoo #metaltoo

Palaillaan
Viltsu

tiistaina, heinäkuuta 06, 2021

Let’s Festival

Juhannus oli ja meni ja sitä seuraavakin viikonloppu. Näinollen on jo kaksi ihan oikeaa festivalikeikkaa tehtynä, yleisön edessä siis. Erikoista oli, ainakin sillon juhannuksena, kun mikään asia ei lähteny vanhaan malliin vaan vähän joka asiaa piti erikseen miettiä, et mitäköhän tässä nyt taas oltiinkaan tekemässä. Tämmönen puolitoista vuotta taukoa vaikuttaa näköjään vähän helvetisti. Mutta kai se rutiini sieltä vielä joskus palailee, jos vaan saadaan jatkaa. Uutiset maailmalta on meinaan paikka paikoin aika karuja. No katotaan miten noi rokotukset vaikuttaa rajoituksiin. Eikös se alkujaan ollu puhe, että kun riskiryhmät on kahteen kertaan rokotettu niin rajoituksille ei juurikaan enää olis perusteita. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Itsekin saan kakkospiikin tunnin päästä et ainakin mut voi päästää joka festareille ihan huoletta. 


Palaillaan

Viltsu

keskiviikkona, kesäkuuta 23, 2021

Oikeissa töissä

Alkukesästä sitä kerkis pari viikkoa olemaan taas ulkomaalaushommissa ennen kun tuli soitto, et pääsenkö Itämeren upeimmalle viikoksi. Viikkarin Grace siis tämä Itämeren upein.
No mikä jottei, ei tässä n. 15 kuukauteen oo näitä oman alan hommia liikaa ollu, kuluvana vuonna kokonaista kaks bändikeikkaa ja nyt eletään kuitenkin jo juhannusta. Normaalina vuonna tässä kohti ajanlaskua olis kerinny tekemään parhaassa tapauksessa kaksi Euroopan kiertuetta ja jotain Aasian tai Australian pistoja kotimaan keikkojen päälle sekä vielä aimo nipun seminaareja.


Mutta asiaan eli noihin oikeisiin töihin. Pienistä asioista ihminen tulee iloiseksi kun ei niitä oo päässy aikoihin näkemään tai kokemaan. Yhtenä aamuna laivan messin ikkunasta aamiaisella katselin aamuista Tukholmaa ja veti tämmösen kokeneemmankin äijän mielen herkille ja hymyn naamalle et rupeeko tää nyt pikkuhiljaa tästä palailemaan. Edellinen kerta tällä laivalla on itselle vuoden 2020 helmikuussa ja viimeinen reissu ulkomaille bändin kanssa Lontooseen oli syyskuussa 2019, joten aika vähissä on ollu esimerkiks just tää äsken mainittu Tukholman aamuinen kaupunkisilhuetti. Käsittämätömiä aikoja kun normaalioloissa sitä saa rampata lentomakoneella vähän väliä jossain päin palloa ja laivallakin normioloissa melkein kuukausittain ellei jopa useammin. Mutta tosiaan töistähän mä lähdin puhumaan niin pakostakin oli tossa viikonloppuna aavistuksen ristiriitaiset tunteet kun pitkästä aikaa näki ihmisiä tanssilattialla ja jengi selvästi viihtyi, nautti livemusasta ja otti siinä sivussa drinkkiä, mutta kellään ei näkyny maskeja. Eli samalla kun oli äärimmäisen iloinen näkemästään niin pikkusen pelottaa et loppuuko tää nyt taas niinkuin viime vuonna. 
Päivällä yökerhossa sit taas näkyi jengillä niitä maskeja bingossa ja lastenohjelmissa et en sitten tiedä. Bingosta puheenollen mulla oli joka päivälle eri teema musiikeissa, ekana päivänä alotettiin klassikoilla eli ysäriteeman mukaisesti Deee-Liten Groove Is In The Heart ja heti perään Technotroniccia, sit muita teemoja eri päiville oli Kake Randelin, Disco, Proge, Boogie, Reggae ja Funk. Funkkibingo toimii aina ja Progebingo ei lähteny sit taas yhtään eli se ei menny jatkoon, muut teemat taas toimi oikein mainiosti.
Ton viikon työpassin aikana henkilökuntaa sekä matkustajia oli päivä päivältä enemmän eli eiköhän tää tästä pikkuhiljaa palaile, toivotaan vaan ettei tää viimeisen viikon potkupalloretkeily laita koko hommaa taas peruutusvaihteelle.
Nyt tätä kirjoittaessa istun junassa työpassin jälkeen matkalla kotiin ja nautin ansaittua olutta. Huomenna pääsee tälle vuoteen ekaa kertaa mökille ja perjantaina pistokeikka Himoksella orkanbändin kanssa. Mökiltä ei oo Himokselle kun se 90 kilsaa ni laskeskelin et vedon jälkeen pitäis iltakymppiin mennessä olla takas mökillä.

Palaillaan
Viltsu


maanantaina, kesäkuuta 07, 2021

Keikalla

Totta se on, mä olin ihan oikealla keikalla. Ei tosin yleisön edessä kuitenkaan vielä ettei nyt ihan kaikkea kerralla. Tällä keikalla oli vieläpä oikein useampia esiintyjiä eli ihan kuin festivaaleilla olis ollu. Kyseessä oli siis viime lauantaina (5.6.2021) järjestetty YleX pop striimi. Tän koko shown piti alunperin olla Jyväskylässä oikean elävän yleisön edessä tapahtuva yhden päivän festivaali, mutta toisin kävi. 

Enihuu, se on hyvä ottaa tämmösellä iisimmällä lähestymisellä tää startti festarihommiin näin parin vuoden tauon jälkeen eli 25 minuutin vaihdolla suoraan telkkarilähetykseen. Toi nimittäin lähti suorana telkkariin ATK:n lisäksi. Areenasta löytyy toistaiseksi. 

Tai no olihan viime vuoden elokuussa muutama turvavälifestivaali oikean yleisön edessä, mutta kun normaalisti noita festarivetoja on itsellä kesässä useita kymmeniä niin tommonen kahden käden sormilla laskettava määrä ei varsinaisesti vielä tunnu missään.

Palaillaan

Viltsu

torstaina, toukokuuta 27, 2021

Väistötöitä

Eipä tarvii ihan hetkeen varmaan keikoille suunnata, sen verta vähän näyttää vastuuministereitä kiinnostavan tämä edustamani parhaimmillaan noin 200 000 ihmistä työllistävä ja yhä suljettuna oleva ala. Festareita perutaan koko ajan kiihtyvällä tahdilla, silti vieläkään näin 14-15 kuukauden jälkeen ei ole täyttä varmuutta ja/tai tietoa mahdollisista tuista tai korvauksista alan yrittäjille ja itsensä työllistäjille. Kustannustuet ja tapahtumatakuut on tehty täysin vailla tietoa ja/tai ymmärrystä alan toimintatavoista, kustannusrakenteista ja monimuotoisuudesta.

Me, jotka ollaan sinnikkäästi vuodesta toiseen kieltäydytty ns. pakkoyrittäjyydestä ja tehty verokortilla duunit, ollaan päästy korvauksien suhteen helpoimmalla, mutta ei tää nyt silti varsinaisesti pelkkää juhlaa oo, toisin kuin roudarin arki normaalisti :) 

Erittäin vaikea sanoa onko kyse haluttomuudesta, tietämättömyydestä vai välinpitämättämyydestä, että tilanteeseen ei ole vieläkään tullut tolkkua. Ei oo hyvä, oli kyse mistä vaan noista mainituista syistä. Ymmärrän täysin että rajoituksia tarvitaan ja ymmärrän senkin et eri tyyppiset yritykset ja elinkeinot on eri lainsäädäntöjen alla, mutta se on täysin käsittämätöntä että lähes puolessatoista vuodessa ongelmien ilmenemisestä asiaan ei ole saatu muutosta ja toimialoja samalla viivalle keskenään. Terassille saa ottaa 1000 ihmistä katsomaan lätkää telkkarista, mutta samaa matsia kaukalon laidalle katsomoon vaan 6 henkeä. Tosin jos sinne terassille ois palkattu trubaduuri soittamaan erätaukojen ajaksi niin silloin siellä terassillakaan ei sais enää olla kuin se 6 henkeä. Vois edes todeta, että "on tämä saatana työmaa", mutta kun sitä työmaata ei ole.

Mutta iloisempiin asioihin, kun ei niille keikoille pääse niin onneks on olemassa edes jonkun verran väistötöitä, mitä voi sitten sään salliessa tehdä. Tommosen pinon jätin jälkeeni viime vuoden lokakuussa salaa toivoen ettei tarttis enää nähdä tuota kasaa. Vähänpä tiesin ja toisin kävi, alkuviikosta otettiin taas pensselit esiin ja jatkettiin siitä mihin viime syksynä jäätiin. Onneks on nyt edes jotain, ei pää kestäis enää yhtään pidempää tuota jo koko talven kestänyttä toimettomuutta. Ja mikäs sen mukavampaa aurinkoisella kelillä kun olla koko päivä ulkona, kuunnella samalla musaa tai podcasteja ja tehdä käsillään jotain näkyvää. Lounastauollakin voi puhua ihan oikeiden ihmisten kanssa niitä näitä. Oikeilla ihmisillä viitataan tässä kohden joihinkin muihin kuin joiden kanssa asuu samassa taloudessa.

No onhan noita keikkojakin jotain, ens viikollakin jo yksi striimi. Ja sitä seuraava heti juhannuksena ellei sitä peruta. Tosin juhannuksena on jo yleisöäkin paikan päällä, eipä oo semmosta koettu sitten viime syksyn. Osaako sitä ollenkaan olla semmoisessa tilanteessa.

Palaillaan

Viltsu


maanantaina, maaliskuuta 29, 2021

Keikalla


Olihan muuten mukava käydä pitkästä aikaa keikalla. Eka keikka tälle vuotta ja seuraava on näillä näkymin jo heti kesäkuussa. Sen jälkeenhän ei taas tiedä yhtään et koska pääsee seuraavan kerran omiin hommiin, kahtellaan sit syssymmällä.

Kävästiin siis tekemässä striimikeikka Lutakossa Elastisen kanssa. Asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, että Lutakkohan on legendaarinen rokkiklubi Jyväskylässä, missä on aina mukava vierailla.
Sen lisäks et oli äärimmäisen mukavaa päästä yli neljän kuukauden tauon jälkeen tekemään omaa ammattia vastaavaa työtä oli erittäin nasta myöskin päästä "tien päälle" edes hetkeksi. Nelisen tuntia suuntaansa kuorma-auton nupissa kolmen työkaverin kanssa niitä näitä höpötellessä oli nykyisessä toimettomuuden tilassa käsittämättömän mahtavaa vaihtelua himassa mököttämiselle. Ei ne jutut tosin oo mihinkään muuttunu tai edes parantunu. Toisaalta eipä noiden juttujen tason pidäkään mihinkään muuttua. Riman kun on silloin muinoin asettanu tarpeeks matalalle niin siitä pääsee helpommin yli myöhemmin :)

Noiden matkojen lisäks oltiin myös yksi yö hotellissa, kun aikatauluteknisistä syistä checki piti tehdä jo vetoa edeltävänä iltana. Erikoinen oli meininki hotellissakin. Aaamiainen oli ajan henkeen take away ja muutenhan se oli kuin olis aavehotellissa ollut, ei missään ketään sitä yhtä respan työntekijää, pleksin takana, lukuun ottamatta.
Nyt vaan jengi kiltisti ottamaan niitä rokotuksia ja kuunnellaan sekä noudatetaan annettuja ohjeita niin päästäis mekin pikkuhiljaa takas hommiin ja keikoille. Roudari on kuitenki sosiaalinen olento ja tottunut tekemään asioita.

Viltsu

lauantaina, maaliskuuta 13, 2021

Casino kiinni, ei tarvii tulla

Sehän on vuosipäivä, nyt on nimittäin päivälleen vuosi sitä kun duunit katos rajoitusten myötä. Viimeiseksi ”entisen normaalin” mukaiseksi keikaksi jäi M.A. Nummisen 85-vuotisjuhlakonsertti Kulttuuritalolla 12.3.2020. Hieno konsertti muuten, hyvä siis että juuri tuo jäi viimeiseksi.

Tasan vuosi sitten tuon kyseisen Kultsan keikan jälkeen olis ollu vielä koko sen loppu viikonlopun myös keikkoja, muun muassa perjantaina Casinolla Sting show&dinner. Silloin perjantaina 13.3.2020 tuli puolilta päivin tekstiviesti ”Casino on kiinni, ei tarvii tulla”. 

Siitä alko rajoitukset omalla kohdalla ja sillon sitä vaan ajatteli et ollaan tässä kevät iisisti ja kesällä mennään taas. Ei menty, eikä menty vielä syksylläkään. Lukuunottamatta tietysti niitä muutamaa elokuun erikoiskarsinaturvavälifestivaalia, mitä itselle tais tulla kaikki 7 kappaletta kahden eri orkesterin kanssa. 

Siinä vaiheessa ku hiffas et ihan heti ei tilanne helpota, niin piti ruveta miettimään et mitäköhän helvettiä sitä alkais. Sillon yks frendi tarjos ulkomaalaushommia ja niissä hommissa menikin sit heinäkuun alusta lokakuun loppuun, siihen asti kun meni kelit niin huonoks ettei maali ois enää tarttunu. Kun nää maalaushommat loppu niin sillon oli vielä jotain satunnaisia show&dinnereitä ja komediaklubeja rajoitetulla katsomolla Casinolla ennen kun nekin loppu taas nyt viime marraskuun lopussa. Sit sen jälkeenhän ei tässä maassa oo tapahtumakentällä ollut yhtään mitään, joten nää uudet 8.3. alkaneet sulkutoimet ei oo vaikuttanu mun ja kymmenien tuhansien tapahtuma-alan ammattilaisen toimeentuloon oikeestaan millään lailla. Nollasta kun on paha mennä enää vähentämään. 

Tällä hetkellä on itsellä varovainen toive et jos heinäkuussa pääsis oikeisiin töihin, mutta vahva pelko on et saattaa vielä tuleva syksyisin mennä ohi ennen kun pääsee kunnolla oikeisiin hommiin. Maailmalta perutut isot festivaalit (Download, Hellfest ja Glastonbury, Rock Am Ring, Rock Im Park, Sideways jne.) kielivät vähän sen suuntaista.

Itse voin sanoa olevani suht onnekas ja päässyt melko helpolla verrattuna todella moniin ystäviin ja tuttuihin, jotka joutuu sinnittelemään peruspäivärahalla tai ei saa edes sitä. Itse kuulun ammattiliittoon ja sitä myöden työttömyyskassaan, joten olen oikeutettu ansiosidonnaiseen sekä oon saanut jonkun verran ainakin viime kesänä tehdä väistötöitä ja alkusyksystä jopa joitakin keikkojakin. Mutta ei tää tilanne mullakaan helppo oo ollu. 

Tälleen freelancerina normaaliolosuhteissa työnantajia on yleensä vuositasolla jopa parikymmentä. Siitä syystä mulla on kaikki tulot excelissä, et kun noita työnantajia on niin monta ja sitä myöten palkkapäiviä on useita niin ilman ei pysyis perässä et onko kaikki liksat tullut ajallaan ja/tai oikein. Ja kun siihen exceliin merkkaa kaikki sovitut tulevat työt myös niin pysyy hyvin kartalla et paljonko niitä töitä ylipäätään on tulossa ja kannattaako haalia vielä lisää vai pärjääkö vähemmällä. Enihuu, viime keväänä kun rajoitukset alkoivat niin lisäsin siihen exceliin oman sarakkeen perutuille keikoilla ja vuoden lopussa oli aika rajut lukemat ruudukossa. Kaikki tehdyt keikat, väistötöiden liksat ja työttömyyskorvaukset eli vuoden aikana saadut bruttotulot oli aika tarkalleen (tonnin erolla) sama summa kun oli peruttujen keikkojen sovitut, mutta saamatta jääneet liksat. Ja tarkennuksena vielä että noi perutut oli maaliskuun puoleen väliin mennessä sovittuna olleet keikat. Käytännössä siis kaikki oletetut loppuvuoden keikat puuttu siitä kokonaan, koska ei tässä tilanteessa niitä uusia buukkauksia oikeen kukaan tehnyt. Vuoden tienesteistä mulla palo vähintään semmonen 60-70%, mutta kiinteät lainakulut kuitenkin pysyy ni hankalaa on. Vielä toistaseks en oo luovuttanu ja ja vaihtanu alaa, mutta ei se enää kaukana oo sekään ajatus.

Kyllä tässä tää henkinen puoli kuitenkin on kovemmalla koetuksella läpi koko tapahtumakentän. Tää meidän alan jengi kun on tottunut hoitamaan homman himaan olosuhteista ja vastoinkäymisistä riippumatta.

Viltsu

sunnuntaina, helmikuuta 21, 2021

World Tour Vol.1

On sitä levykin tehty. Tässä joitain vuosia sitten eräänä iltana Majava-baarissa meitä (useampi roudari) rupes häiritsemään se jukeboksi kun ei vissiin sinä iltana ollu montaakaan sekuntie et se ei olis soinu Bon Jovi tai Popeda. Saatiin porukalla ajatus hiljaisuuslevystä, että vois sitten vaikka rahalla saada sen jukeboksin hiljaiseks kun laittas vaan jonoon näitä hiljaisuusbiisejä. Digitaalisesti tehty hiljaisuuslevy ei läpässy ravintolan seulaa, joten oli pakkoa keksiä jotain muuta. 

Siitä se ajatus sitten lähti.

Mä olen kiertueilla siitä lähtien nauhoteillut keikkapaikkoja ympäri maailmaa sellaisina hetkinä kun niissä on hiljaista. Tällaisia hetkiä löytyy päivällä keikan rakennuksen aikana paljon enemmän kun moni alaa tuntematon saattais kuvitella. 2015 vuonna aloitin nauhoittelemaan näitä ja tähän mennessä nauhoituksia on kertynyt 97 kappaletta. Eurooppaa, Yhdysvaltoja, Aasia ja Eteläamerikkaa eli melko kattavasti ympäri maailman on näytteitä.

Tälle ekalle levylle "Villiam Habla - World Tour Vol.1" valikoitui 15 raitaa itä-länsi akselilla Tokyo-Los Angeles ja pohjois-etelä akselilla Levi-Santiago De Chile


Levyn raidat on seuraavat

  1. Tokyo
  2. Santiago
  3. 60,3352N 22,0900E
  4. Luxembourg
  5. Zagreb
  6. Malmö
  7. Porto
  8. Helsinki
  9. Los Angeles
  10. Detroit
  11. Glasgow
  12. Vladivostok
  13. Ekaterinburg
  14. Levi
  15. Oulu
Levy julkaistiin viime vuoden 2020 tammikuussa. Löytyy Spotifysta ja jossain vaiheessa ehkä levykaupastakin, siinä nyt oli kaikkee hässäkkää viivakoodien kanssa ja tuli pandemiet jne. jne. ymmärrätte varmaan.

Itse fyysisessä levyssä löytyy sitten tarkempaa dataa noista raidoista eli päivämäärät, kellonajat, keikkapaikan nimi, että milloin on nauhoitettu ja millä mikeillä. Kansissa on myös tommoista behind the scenes tyyppistä kuvitusta.

Musavideokin tähän tehtiin, toi kyseinen raita on nauhoitettu Itämeren aalloilla Gracen yökerhossa ja nauhoituspaikan koordinaatit on ton raidan nimi. Siitä syystä tää vesiaihe tuossa videossakin.


Moro

Viltsu

sunnuntaina, helmikuuta 14, 2021

The Beatles, Shea Stadium NY

Kouluhommina pitää tehdä esitelmä nyt tässä kuluvan kevään aikana ja aiheeks valikoitui In-Ear monitoroinnin alkutaival. Luonnollisesti ajattelin lähteä rakentamaan tätä esitelmää ihan alusta asti eli tilanteesta, mistä lavamonitorointi ylipäätään on saanut alkunsa.

Kaikkien saatavissa olevien tietojen mukaan tälle on olemassa tarkka päivämäärä ja paikka. Päivä oli lauantai 15.8.1965 ja paikka Shea Stadium New Yorkissa, missä Beatles teki siihen mennessä maailman suurimman stadionkonsertin ikinä. Kyseinen konserttti 55 000:lla katsojalla rikkoi tätä edeltäneen stadionkonserttien katsojaennätyksen kirkkaasti. Elvis oli päässyt 26 000 katsojaan vuonna 1956 Dallasissa The Cotton Bowl stadionilla. Seuraavaakin ennätystä saatiin odottaa vuoteen 1973, jolloin Led Zeppelin keräsi 56 800 katsojaa Tampa Stadiumille. 

No nyt näköjään vähän eksyttiin aiheesta, mikä siis oli (tai ainakin oli tarkoitus olla) toi kyseinen Beatlesin veto tuolla New Yorkissa. Näitä tietoja etsiessä löyty videotallenne tolta kyseiseltä keikalta



Tossa startissa näkee melko selkeesti et on vähän helvetin vaikee vetää kun ei kuule mitään. Mut hieno veto on. Ton kyseisen konsertin jälkeen tämä monitorihomma onkin mennyt todella paljon eteenpäin.

Tämmöinen lainaus löytyi ATK-verkosta

“Basically, The Beatles walked out on stage and they were instantly overwhelmed by screaming teenage fans. They couldn’t hear a thing. They couldn’t hear their own instruments above any of the crowd noise and they certainly couldn’t hear each other. It’s funny to think about it today with concerts being so damn loud - but this was the first time in history when the crowd was louder than the concert itself. As a quick-fix solution, their sound engineer ran out and flipped some of their amps on their side and pointed them directly at each musician. And with that, the wedge industry was born.”

Koko artikkeli UE University-sivulla

Tämä kyseinen stadion avattiin yleisölle Pittsburgh Piratesin ja New York Metsin välisellä baseball ottelulla huhtikuun 17. vuonna 1964. Beatles piti elokuun 15.-65tuon kyseisen stadionin ensimmäisen konsertin. 
Stadion purettiin vuonna 2009 ja viimeiset konsertit siellä piti Billy Joel 16. ja 18. heinäkuuta 2008. Näissä viimeisissä konserteissa yksi vierailijoista oli Paul McCartney. 
Paavikin kerkisi pitää jonkinlaiset kekkerit tuolla vuonna 1979. 

Tuon 15.8.1965 konsertin settilista
  1. Twist and Shout
  2. She's a Woman
  3. I Feel Fine
  4. Dizzy Miss Lizzy
  5. Ticket to Ride
  6. Everybody's Tryin' to Be My Baby
  7. Can't Buy Me Love
  8. Baby's in Black
  9. Act Naturally
  10. A Hard Day's Night
  11. Help!
  12. I'm Down

Oisko tässä tämän viikon annos turhaa tietoa. 
Viltsu

sunnuntaina, helmikuuta 07, 2021

Oikeat työt ja niiden tekeminen

Alkuun varoitus et nyt tulee avautumista.

En tiedä moniko oman alani ulkopuolelta ylipäätään lukee tätä blogia saati sitten on sitä mieltä että tämä edustamani ala, jolla päätoimisesti työskentelee kymmeniä tuhansia ihmisiä, olisi jotain muuta kuin ns. oikeita töitä. Jos viittasit tässä kohden myöntävästi niin alkuun haista paska ja sen jälkeen lue tää teksti loppuun ajatuksen kanssa, kiitos. Tämä koko kirjoitus on suunnattu juuri sinulle. Kyseessä on meinaan semmoinen asia, mikä saa tämmösen rauhallisemmankin ihmisen hermostumaan.

Itse olen ollut päätoimisesti tapahtuma-alalla vuodesta 1997 ja siitä lähtien näistä töistä saamillani tuloilla olen maksanut oman elämiseni, autolainat, prätkät, pitkän matkaa asuntolainaa, vähän vitusti veroja ja kaikki muut mahdolliset ja mahdottomat kulut, mitä ihmiseloon kuuluu. Maaliskuuhun 2020 asti siis.

Vasta vuonna 2020 olen ensimmäistä kertaa elämässäni joutunut hakemaan mitään tukia mistään. Nytkään kyse ei ole siitä ettenkö töitä haluaisi tai pystyisi tekemään vaan minulta ja kymmeniltä tuhansilta muilta oman alani ammattilaisilta on kielletty oman alan töiden teko, jotta viruksen leviäminen saataisiin aisoihin. Rajoitustoimiin ja niiden vaikutuksiin en ota kantaa, sillä pitkä ura äänentoiston parissa ei ole ainakaan vielä pätevöittänyt minua virologian tai epidemiologian ammattilaiseksi.

Maaliskuuhun 2020 mennessä mä olen tällä alalla kerinnyt tekemään kiertueita ja keikkoja Antarktista lukuunottamatta kaikilla mantereilla, useissa kymmenissä eri maissa, niin miksaajana, kiertuemanagerina kuin production managerinakin pitäen asiakkaani tyytyväisinä. Asiakkailla tarkoitan lähinnä artisteja, jotka mua on vuosien mittaan työllistänyt ja halunneet palkata juuri minut oman erikoisosaamiseni takia.

Tämä koko ala on hyvin useasti ja monelle enemmän elämäntapa kuin pelkkä duuni. Suurin osa alan jengistä käyttää oman osaamisen kehittämiseen suunnattomasti vapaa-aikaansa ja rahaa pelkästään halusta olla parempi omassa duunissaan. Juurikin näistä syistä vallitseva tilanne on monelle erittäin raskas myös henkisesti. Se mistä pitää ja missä tietää olevansa hyvä, on viety pois. Tässä on vain yks syy siihen, miksi alanvaihto ei ole suurimmalle osalle, itseni mukaanlukien, millään tapaa relevantti vaihtoehto, ainakaan vielä. Puhumattakaan siitä että tammikuussa 2020 Suomessa oli työttömiä yhteensä n. 200 000, nyt pandemian myötä on arvioiden mukaan pelkästään tapahtuma-alalta lomautettuna n. 10 000 ja työllistämättä jääneitä tilapäisiä työntekijöitä n. 140 000 ilman töitä. Nämä kaikki noiden 200 000:nen jo entuudestaan työttömän lisäksi ni mistäköhän nää alan vaihdosta ja "oikeista töistä" viisastelijat on ne "oikeat" työpaikat meinannu taikoa. Tilanteen ollessa globaali niin ei niitä töitä voi ulkomailtakaan etsiä. Ja pelkästään Suomen mittakaavassa puhutaan työntekijämäärältään isommasta alasta kuin metsäteollisuus, mikä vissiin kuitenkin kait lasketaan niihin "oikeisiin töihin".

Ala ei myöskään käsitä pelkästään muusikoita, roudareita ja taiteilijoita vaan lukemattoman määrän myös muiden alojen ammattilaisia kuten tuottajia, ohjaajia, käsikirjoittajia, kuljettajia, puuseppiä, kokkeja jne. jne. jne. lista on loputon. Näiden suoraan tapahtuma-alalta toimeentulonsa saavien lisäksi ala vaikuttaa välillisesti kymmenien/satojen tuhansien muiden omien alansa ammattilaisten toimeentuloon, kuljetuspalveluihin, majoituspalveluihin, ravintoloihin, siivousfirmoihin jne. ja taas on loputon lista jengiä ja toimijoita.

Se että esimerkiks tätä mun duunia, missä pyöritetään kymmenien ihmisten ja (kymmenien)tuhansien tavarakilojen kokoisia produktioita ympäri maailmaa sekuntiaikataululla sen miksaamisen ohella, ei pidetä jotenkin "oikeena työnä" on äärimmäisen loukkaavaa. Sen lisäks et se on loukkaavaa niin se on myös erittäin hämmentävää ajatella kuinka kujalla jengi on mistään muusta kun omista tekemisistä. Kuka tahansa teistä velliperseistä voi tulla kokeilemaan, kuinka lähtee. Veikkaan et eka päivä siitä kahdeksan viikon eurorundista, seitsemän viikon Eteläamerikan kiertueesta, kuuden viikon Venäjän rundista tai kahden vuoden maailmankiertueesta on yli 90%:lle teistä liikaa ja pitää päästä himaan äidin, isän tai puolison kainaloon. Loput luovuttaa viimestään ekan viikon lopussa. Että nyt pää pois sieltä omasta perseestä ja snadisti ymmärrystä kanssaeläjille ja lähinnä ihmisille, jotka tekee jotain muuta kuin just sinä itse. Se kahdeksasta viiteen duuni ei sovellu kaikille ja toisaalta suurin osa kahdeksasta viiteen jengistä ei pysty millään tavoin näihin hommiin. Mä itse kokeilin tommosta 8-5 rytmiä -90 luvun lopussa, ei ollu mun juttu. Sen sijaan pitkät useamman viikon duunireissut ja pääasiassa iltoihin, viikonloppuihin ja muihin yleisiin vapaapäiviin osuvat työt oli.

Kaikkihan tätä tekis jos tää olis helppoo, mutta toisaalta kukaan ei tekis tätä jos tää ei ois myös kivaa. 

Muusikoista, rokkitähdistä ja keikkaliksoista puhuttaessa kannattaa myös tutustua aiheisiin kuten kulurakenne ja lähdekritiikki, varsinkin iltapäiväpaskoja lukiessa. Jos meinaan luette että jonkun rokkibändin keikkaliksa on esimerkiksi 50 000€ niin toi ei todellakaan ole se summa mikä päätyy suoraan sen bändin tilille. Tosta summasta maksetaan ensin laitevuokrat (muutamasta satasesta muutamaan tonniin), tilavuokrat (yleensä satoja), mahdollinen pyrotekniikka (tää ei oo halpaa lystiä), logistiikka (muutamasta satasesta tonneihin), matkat (mitä nyt lentoihin/busseihin/juniin jne. menee), majoitukset (se on se about 80/yö/huone), viisumikulut ja muut lupamaksut (satasista tonneihin), henkilökunnan palkat (tuhansia), managementin ja keikkamyyjän palkkiot (nää on yleensä prossadiili 0-20% kulujen jälkeen) sekä ne raiderit (muutama satanen), mitä tasaiseen tahtiin kauhistellaan ja/tai naureskellaan keltaisessa lehdistössä. Pakollisten kulujen jälkeen ei välttämättä oo tosta viidestä kympistä jäljellä enää kun muutama tonni ja bändi oo nähny vielä penniäkään. Verotuloista puhuttaessa niin niitähän tossa yllä olevassa laskelmassa maksetaan vähän joka välissä. Kannattaa myös muistaa, että muusikoille ja muille taiteilijoille ei kukaan maksa mitään ennen kun on jotain valmista esittää eli se itse luomisvaihe ja treenaaminen ei oo vielä näkyny taiteilijan toimeentulossa millään lailla. Yksittäiset artistit ei todellakaan oo yksin keikoilla vaan työllistävät suuren joukon itseni kaltaisia ammattilaisia siinä ympärillä.

Tapahtumateollisuus ry:n sivuilta kannattaa käydä lukemassa faktaa alan tilanteesta ja kokoluokasta.

Hiljasta on

P.S. Viime kesä meni itsellä oman alan ulkopuolisissa duuneissa, mutta kun nekin oli kelistä riippuvaisia sesonkihommia niin näin talvella ei niitäkään voi tehdä. Nyt viimeisimpien tietojen valossa noi sesonkityöt taitaa keväällä kutsua aiemmin kun oman alan duunit eli itselleni ne oikeat työt.

Viltsu

sunnuntaina, tammikuuta 31, 2021

Ollapa rundilla

Itselle yks tärkeimmistä ellei tärkein syy olla tällä alalla ja tehdä tätä duunia on rundaaminen eli kiertueella olo. Ja tämä erityisesti kahdesta syystä, toinen on luonnollisestikin ne keikat ja toisena mahdollisuus päästä näkemään sekä kokemaan erilaisia paikkoja, mitä ei välttämättä muuten ikimaailmassa tulis nähtyä. Hyvin usein ruoka ja juoma liittyy näihin paikkoihin ja kokemuksiin, sillä ei juurikaan ole parempaa tapaa viettää vapaapäivää toisella puolella maapalloa, kun aamulla lähteä hotellilta katselemaan paikallisia nähtävyyksiä, ehkä käydä jossain museossa ja illan päätteeks etsiä joku asiallinen ruokapaikka ja mennä työporukan tai jonkun paikallisen ystävän kanssa pitkän kaavan kautta syömään.

Noita paikkoja on monia ympäri maailman, mihin palaa aina uudestaan, jos ei fyysisesti niin ajatuksissa. 

Lontoossa käydessä tulee usein päädyttyä kaljalle Camdeniin joko Elephant´s Headiin tai Oxford Armsiin ja syömään Waka Sushiin, joka myöskin sijaitsee Camdenissa. 

Losissa pakollisiin stoppeihin kuuluu Barney´s Beanery ja jos on tarve pitää pyykkipäivä niin Pink Tacon margaritat matkalla Launderland kolikkopesulaan Santa Monica Bulevardilla ja pyykkien pyöriessä koneessa viereisen Los Tacosin loistavat burritot. Illalliselle Sunset Stripin El Compadreen, missä ainakin viikonloppuisin on mariachiorkka livenä veivaamassa.

Buenos Airesissa El Desnivelin erittäin hyvät pihvit valkosipulipottusohjolla. 

Pekingissä Ghost Streetillä spicy crayfish ja spicy bullfrog annokset, missä tulee kumihanskat mukana ettei käsiä kirvele kun syö niitä rapuja tai drinkit Drum and Bellin kattoterassilla. Itse asiassa koko Hutongin alue Pekingissä on erittäin nastaa seutua ellei sitä oo jo jyrätty kehityksen tieltä matalaks. Se on ollu liipasimella jo pidemmän aikaa eli saattaa olla jo hävinntykin.

Berliinissä Kreuzbergin alue ja siellä eritoten Tikiheart ja John Muir niminen drinkkibaari.

Hampurissa on myöskin aina mukava käydä ja siellä Reeperbahnilla ensin currywurst mit pommes Lucullus nimisessä mutterin muotoisessa kiskassa ja siitä iltaa jatkamaan London pubiin tai ankkuribaariin (tää ankkuribaari on se Irwinin entinen Hampurin kantapaikka). Tätä ennen on päivällä tietysti käyty ihmettelemässä Miniatur Wunderlandin uutuudet.

Brisbanessa Tukka nimisessä ravintolassa opossumialkupalat ja kengurupihvi pääruoaksi tai amerikan mantereella New Orleansin Palace Cafen kilpikonnakeitto ja siihen perään cajun maustetut avotulella grillatut osterit ja uppopaistettua alligaattoria Le Bayoussa muutaman sadan metrin päässä.

Munchenissä Hofbräuhaussin siansorkka ja litraiset tuopit.

Las Vegasissa se vanha alkuperäinen Vegas strip eli Freemont Street. Aika eri tyyppinen meno ja fiilis kun sillä nykyisellä pääkadulla.

Singaporen lukuisat Hawker centerit ja paikalliset erikoisuudet Chilli crab sekä Hainanese chicken rice.

Etelä-Afrikassa syödään luonnollisestikin impalapihvit ja pikkunälkään paikallista kuivalihaa eli biltongia. Tätä saa perinteisen naudalihan lisäksi myös gnusta, kudusta tai strutsista.

Ateenassa Akropoliksen lisäksi kannattaa suunnata satamaan ja hypätä johonkin veneeseen, joka vie johonkin saareen. Sitten vaan sivukujia tutkimaan ja tilailemaan niistä pienistä ravintoloista mustekalaa sekä muita mereneläviä. Merenelävistä puheenollen ollapa taas Ranskassa, Caenissa ja siellä sataman vieressä olevassa La Cave á Huitres nimisessä bistrossa kunnon osterihassuttelun merkeissä. Tai Vladivostokissa Zumassa syömässä aivan järjettömän hyvää sushia ja sashimia, puhumattakaan Sakhalinskin kuningasravuista.

Alabamassa jos sattuu vapaapäivä Mobile-nimiseen kylään niin siellä ensin USS Alabama memorial parkiin päiväks museoitumaan ja sen jälkeen Felix´s Fishcampiin illalliselle. Kotimatkalla voikin sit käydä Walmartista ostamassa höyryävän pääkallon ja flamingon näköisiä pyykkipoikia tai jotain muuta ehdottoman tärkeätä.

Detroitissa kannattaa käydä pyörähtämässä Jack Whiten omistamassa Third Man Pressingissä, se on vinyylipuristamo, jonka yhteydessä on levykauppa ja kahvila.

Jos tie vie Kuopioon niin Samposta saa yhdet maan parhaista muikuista.

Mexico Cityssä tulee yleensä suunnattua johonkin lukuisista La Casa De Tono-ketjun ravintoloista, näihin mennessä tosin kannattaa varata aikaa, sillä ketju on myös paikallisten suosiossa ja usein jonot on kymmeniä metrejä. Toisaalta aina voi mennä bisselle Casi Esquinaan ja tilata sieltä jotain pientä siihen oluen kylkeen.

Jos retkellä on Reinin Kartsa messissä niin Torontossa ollessa pitää käydä CN-Towerin pyörivässä ravintolassa romantillisesti surf´n´turf illallisella, ennen kun menee rikkomaan sääntöjä hotellin saunaosastolle. Löylyveden heitto kiukaalle on nimittäin erittäin kiellettyä, ehkä jopa kielletympää kun oluen nauttiminen saunomisen yhteydessä.

Santiago de Chilessä lähtisin illalla, tai miksei päivälläkin, Recoletan alueelle aistimaan tunnelmia. Alue on kävelymatkan päässä siitä hotellista mihin yleensä bändit majoitetaan. Siinäkin hotellissa on sauna, tosin löylysaavi pitää askarrella roskiksesta ja kauha juomamukeista.

Paikalliset erikoisuudet kerkiää yleensä testaamaan myös keikkapäivinä, varsinkin jos on muistettu varoittaa promoottoria etukäteen tämmöisistä toiveista. Philly cheesesteak, New Yorkissa Reuben, Quebecissä Poutine, Saksassa jo kertaalleen mainittu Currywurst, Glasgowssa uppopaistettu pizza, Englannissa fish and chips luonnollisesti sillä mallasetikalla sekä hernemuhjulla ja remouladekastikeella. Lapissa käydessä ainakin kerran reissuun pitää saada poronkäristystä. Lappeenrannassa atomit ja viedyt kuuluu pakollisiin aktiviteetteihin ja Kuopiossa tietenkin kalakukko. Tätäkin listaa vois jatkaa loputtomiin.

Nälkähän tässä tulee muistellessa eli on varmaan oikea hetki lopetella ruokamuistelut ja siirtyä keittiön puolelle. Mitäköhän hyvä perunoista sitä tänään keksis?

Saunomistakaan ei kannata unohtaa maailmalla, venäläinen banja on hyvin lähellä perinteistä suomalaista saunaa, mutta sitten kuitenkin niin kaukana. Vaikka saunat itsessään ovat hyvin samanlaisia täällä ja naapurissa niin saunomiskulttuuri ja tavat eroavat. Ja muuten vaikka niin sanottu suomalainen sauna onkin levinnyt joka puolelle palloa niin jopa yllättävä harvoin sallitaan löylyveden heittäminen kiukaalle. Onneksi sitä harvemmin kuitenkaan valvotaan sen tarkemmin eli kaikenlaisilla tilapäisratkaisuilla on sitä vettä onnistuttu löylyhuoneen puolelle kuskaamaan.

Lahden mäkimonttu, elokuu 2018
Loppuun vielä se tärkein syy rundaamiseen eli ne itse keikat. Mikään ei voita sitä fiilistä kun bändi lähettää ekan biisin intron jälkeen ja tietää heti että nyt muuten toimii. Illan kulku tulee meinaan ainakin monitorimiksaajalle erittäin selväksi heti lähdössä keikan noin kolmen ensimmäisen sekunnin aikana. Jos siinä kohden ei osu ja on poppareilla lavalla fiilis menny niin aikamoisen työvoiton takana on sen fiiliksen kääntäminen seuraavan tunnin- puolentoista aikana. Toki orkestereita ja artisteja on joka lähtöön ja jokainen käsittelee mahdollisia haasteita ja ongelmia eri tavalla.


Toim. Huom. Ihan ei kaikki noista mainituista paikoista tullu ulkomuistista, mutta mulla on tapana merkkailla Google Mapsiin ravintolat ja baarit, mitkä on muistamisen arvoisia niin sieltä ja facebookin kuvagalleriasta oli hyvä käydä lunttaamassa. Paljon paikkoja jäi mainitsematta vielä, kahtellaan josko tekis vaikka uusintakierroksen samasta aiheesta.

Samasta aiheesta kannattaa ottaa haltuun myös Ruokailevat roudarit, tämäkin on Google Maps linkki, mihin roudarit on merkkaillu paikkoja reissuilla.

Palaillaan

Viltsu

sunnuntaina, tammikuuta 24, 2021

Uusi aika

Näyttäs et karvan päälle 5 vuotta on heilahtanu edellisestä päivityksestä. Merkkipäivän kunniaks uusin koko blogin ulkoasun, ei oo enää musta tausta ja muutenkin sivistyneemmän näkönen. Ehkä.

Tuli tossa pari päivää sit ajatus josko herättäis tämänkin foorumin taas pitkästä aikaa henkiin. Jaa miksi vai? No miksi ei, kun ei noita keikkojakaan oo niin ainakin aikaa pitäis olla kirjoitella. 
Tosin kirjoittelun aiheet pitää miettiä myös uusiks, joten ajattelin tähän alkuun raapasta edelliset viis vuotta melko suurpiirteisesti nippuun ja sit siirtyä uusien aiheiden pariin, jotka varmaankin tulee olemaan pohdiskelua nykyisestä maailmantilanteesta ja mahdollisesti ajatuksia viime syksynä aloittamani opiskelun tiimoilta. Saattaa sieltä jotain muisteloakin tulla aika-ajoin ja jahka päästään keikoille niin jotain raporttia niistäkin. Tämä kaikki tietysti edellyttäen, että kirjoittaminen tuntuu itselle mielekkäältä. Aion ottaa tämän kirjallisena harjoitteena koulua ajatellen, jos tämmöisellä selityksellä saisi itsensä säännöllisen epäsäännöllisesti näppiksen taakse miettimään maailman kulkua.

Toinen syy blogin henkiinherättämisen taustalla on some, tarkemmin sanottuna Facebook koska Twitteristä mä en ymmärrä mitään, missä mikään vähänkään vakavampi aihe menee todella vitun nopeesti semmoseks "eipäs juupas, isis oli, rajat kiinni, suomi suomalaisille" perseilyks, mitä ainakaan henk. koht. en jaksa yhtään. Äänekkäimmät someen kirjoittelijat vois ennen enterin painallusta vetää syvään henkeä ja vaikka laskea hiljaa itsekseen sataan ja kattoo sit uudestaan et kantsiiks sitä enteriä painaa ollenkaan. Jos tää blogi olis alustana jotenkin sofistikoituneempi, ainakin heti tuli tommonen hieno sana, mitä tuskin käyttäisin naamakirjassa.

Mutta siirrytääs asiaan ja mennään edeltävät viis vuotta pikakelauksella ja todella rankasti mutkia oikoen. Pitää varmaan kalenteristakin tarkistaa ainakin osa tiedoista ettei ihan mitä sattuu tuu valehdeltua.

2016
Tammi-helmikuu laivahommia sekä XPRS, että Grace.
Maaliskuussa reilun parin kymmenen (oisko ollu 26?) keikan Reckless-Cruz kimpparundi Euroopassa. Toi oli suhteellisen työntäyteinen rundi kun miksasin molemmat bändit, Reckless Loven ja Santa Cruzin, ja hoidin vielä tuotannon tolle kiertueelle.
Huhti-toukokuu jotain hajanaista irtokeikkaa Recklessin kanssa ja kesällä olin Akun Tehtaan leivissä 8 viikkoa, perinteinen 4 viikkoa Himoksella muunmuassa.
Syksyllä duunattiin pieni Suomipätkä Daniel Lioneyen uuden levyn tiimoilta ja tehtiin Recklessin kanssa hajanaista Suomikeikkaa ja lyhyt Europätkä ihan ominamme.
Lioneyen kanssa oli tarkoitus tehdä myös kolmen viikon Eurorundi joulukuussa, mutta se jouduttiin perumaan kun rumpali mursi kätensä liukastuttuaan koiran ulkoilutusreissulla.

2017
Alkuvuodesta tuli orkalta ilmoitus et HIM lopettaa, joten alko sen päiväinen säätö keikkamyyjien, laitetoimittajien, logistiikkafirmojen, bussifirmojen ja kaikkien muiden asianosaisten kanssa koskien tulevia viimeisiä keikkoja, joita kaikkineen tais olla 55. Onneks sain tohon leikkiin taistelupariks Suomen kovimman kiertuemanagerin eli Erikssonin Antin ni ainakin tuotantohommat meni melko kivuttomasti.
Nämä kyseiset Himpulakeikathan alko vasta kesällä ja silloinkin vielä tosi harvakseltaan eli kerkis hienosti duunaamaan täyden vuoden Bodomien kanssa ja kesällä vielä räppiä Profeettojen muodossa.
Children Of Bodomin kanssa tehtiin keväällä 7 viikon Europätkä, kesällä satunnaisia festivaaleja ympäri keski-Eurooppaa ja alkusyksystä snadi Valkovenäjä-Ukraina-Venäjä kieppi. Bodomihommissa monitorien lisäks vastuualueeseen kuului ihan kaikki eli tuotanto ja TM-hommat myös.
Profeettakuviot oli näin jälkikäteen ajateltuna ikäänkuin treeniä seuraavan kesän Cheekin jäähyväiskeikkoja varten. Kanavissa pysyttiin vielä alle sadan ja rekkojakaan ei ainakaan festareille viety kun yks.
Loppuvuodesta tehtiinkin sit ne loput HIMin keikat poies, jenkeistä alotettiin lokakuussa, kävästiin yks pikku pisto Mexico Cityssä noiden jenkkikeikkojen lomassa ja himaan tultiin marraskuun puolessa välissä ennen Venäjälle lähtöä, mikä oli marraskuun lopussa. Siinä välissä ei kerinny kotona olemaan kun kaks kokonaista päivää. Venäjältä jatkettiinkin suoraan Eurorundille ja himassa ei kerinny oikeestaan ennen vuoden loppu olemaan kun jouluaaton ja pari päivää siinä ympärillä eli 22.-26.12. Viimene veto oli luonnollisesti Tavastia uuden vuoden aattoiltana, jota ennen tehtiin pikkurundi kotimaassa alkaen Helsingin jäähallista 27.12.
Noista keikoista sais kirjoitettua romaanin, mut ne tarinat sitten joskus toiste ja jossain muualla, vaikka sitten muistelmateoksessa eläkepäivinä.

2018
Vuos alkoi leppoisasti vajaan kuukauden lomalla Espanjassa. Läksin sinne keikkastressiä karkuun rentoutumaan altaan vierelle. Reinin Kartsa diilas mulle majaksi Hacienda Hablan eli myös Vain Elämää orkesterin majoituksena toimivan huvilan Mondan kylästä vuoren rinteellä noin tunnin ajomatkan päässä rannalta. Sain myös sen legendaarisen futissaunan käyttööni siihen altaan vierelle. Tää futissauna siis on jalkapallon näköinen peräkärryyn rakennettu puusauna, mikä on ainakin tolle Vain Elämää työryhmälle erittäin tuttu.
Muuten vuos menikin Rasmuksen ja Cheekin kanssa joitain yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Yks näistä poikkeuksista oli helmikuussa Gracen eka heviristeily, Nordic Metal Cruise, minkä keulapestin olen siis tehnyt nyt joka kerta tästä ekasta reissusta lähtien.
Rasmuksen kanssa tehtiin keväällä kuuden viikon Venäjän rundi, alotettiin Minskistä, josta lennettiin Vladivostokiin Tyynemeren rannalle. Vladivostokista liipastiin vielä vähän idemmäs Sakhalinskiin ennen kun lähettiin pikkuhiljaa tulemaan takasin länttä kohti. Eteläisimmillään tolla retkellä kävästiin Krasnodarissa, joka siis on reilun sadan kilsan päässä Mustalta mereltä. Pohjoisin piste rundilla oli Murmansk Jäämeren rannalla ja läntisin taasen Kaliningrad Itämeren rannalla. Tolla retkellä tuli junat ja lentokoneet tutuiks. Venäjä on iso ja erikoinen maa, oli hieno retki, tästäkin sit lisää jossain muualla.
Loppukeväästä kahlattiin kotimaiset jäähallit läpi Cheekin kanssa ja kesällä harrastettiin laatikkoleikkejä käytännössä kaikilla yhtään merkittävillä kotimaisilla festivaaleilla ennen elokuista finaalia Lahden mäkimontussa. Noilla laatikkoleikeillä tarkoitan niitä valtavia kuutioita, jotka piti aina aamulla tuoda lavalle etukautta kurottajalla kun ei niitä olis painojen puolesta jaksanu ramppejakaan pitkin työntää. Toisaalta eipä ne varmaan olis yhdenkään lavan sivutilojen aukoista edes mahtunu sisään. Ainakin omasta mielestä onnistuttiin jopa yllättävän hyvin antamaan muillekin säälliset olosuhteet suorittaa omat aktinsa, toki poikkeuksiakin tässä oli, mistä olemme pahoillamme. Kesän mulla oli vielä Kuusiston Asko taisteluparina tossa Cheekissä, aiheutti meinaan huvitusta melko usein kesällä kun talonmiehet katteli et nyt on kova meno kun setämiehet on lähtennä räppihommiin. No tämä Cheekistä ja siitäkin ehkä jossain muualla lisää.
Loppuvuoteen tehtiin vielä Rasmuksen kanssa Euroopan ja Eteläamerikan kiertueet, keväästä poiketen näillä pätkillä toimin monitormiksaajan toimen ohella myös kiertuemanagerina.

2019
Tää oli ensimmäinen vuosi tällä vuosituhannella kun ei ollutkaan mitään vakkaribändiä kenellä olla töissä, melko erikoista, mutta todella rentouttavaa myöskin. Niinsanottuja bändikeikkojä tein keväällä jonkun verran Lukas Leonia ja loppuvuodesta Nelli Matulaa joidenkin satunnaisten tuurausten lisäksi ettei ihan täysin päässyt laitostumaan.
Laitostumisella tarkoitan että kesän 8-viikkoisen Akun Tehtaan B-tiimi komennuksen jälkeen eniten vuodesta työllisti Viking Grace. Tän lisäks Casinolla ja Suvilahti TBA:lla tuli päivystettyä päivä jos toinenkin.

2020
Vuosi alko todella kivasti Itämeren aalloilla ja Maagikot! nimisellä taikurirundilla, kunnes tapahtui mitä tapahtui, jonka jälkeen ei tapahtunutkaan sit enää oikeen mitään. Viimeiseks keikaks ennen sulkuja, rajoituksia ja loputonta perumisten aaltoa jäi M.A. Nummisen 80-vuotis juhlakonsertti lukuisine vieraineen Kultturitalolla, erittäin hieno ilta.
Maalis-huuhtikuussa eniten stressiä aiheuttikin heti perumisista johtuneen järkytyksen jälkeen epätietoisuus siitä että saako työttömyyskorvausta ja jos saa niin paljonko. Loppuen lopuks sain ansiosidonnaista ja kesäkuun lopussa alkoi ihan työtkin, ei tokikaan oman alan, mutta jotain tekemistä eli tässä tapauksessa ulkomaalaushommia. Tossa kevällä polkastiin käyntiin myös Radio Majava niminen nettiradio ja sinne haluttiin oma roudariohjelma, joten allekirjoittanut, Kinnusen Temi ja Nykäsen Jukka otettiin haaste vastaan ja tällä hetkellä on jo 33 kahden tunnin mittaista jaksoa tehtynä Roudarilla on "asiaa" nimistä makasiiniohjelmaa. Yhtä jaksoa (Roudareiden pikkujoulut 5.1.2021) lukuunottamatta kaikista lähetyksistä on myös podcastit kuultavissa.
Elokuussa tilanne näytti jo hetken aikaa melko valoisalta kun päästiin ihan oikeille festivaaleille Ellinooran kanssa kuuden keikan verran. Sitten ne perumiset alkoikin uudestaan ja maalaushommatkin jäi kelien takia tauolle lokakuun lopussa niin siitä lähtien sitä ollaankin taas oltu työttömyyskorvausten varassa.
Keväällä oli myös yhteishaku, missä hain Metropolialle opiskelemaan, kesäkuisten pääsykokeiden myötä pääsin ensimmäiselle varasijalle ja mitä ilmeisemmin joku pääsykokeet läpäissyt ei ikinä ottanut opiskelupaikkaa vastaan, koska minä sain sen paikan. Kyseessähän on siis Esitys- ja teatteritekniikan medianomin AMK tasoinen tutkinto.
Kesällä kerkis kans mopoilemaan jonkun verran maalaushommien lomassa. Kuva Hese Tolosen muistoajosta lokakuulta 2020, kuvasta kiitokset Virran Kimmolle.


2021
Vuosi alkoi perinteisillä roudareiden pikkujouluilla, jotka ajan henkeen lähetettiin striiminä Suomen Turusta, tuon meidän radio-ohjelman myötä olimme siellä kommentaattoreiden ominaisuudessa tekemässä sitä striimiä. Erittäin hauskaa vaikka olis se naamatusten ollu vielä kivempaa niiden kaikkien hahmojen kanssa, ketä siellä ruudun toisella puolen näkin.

Tähän loppuun olis helppo kirjoittaa vaikka kuinka monta riviä vielä pohdiskelua aiheesta kun aiheesta nyt vauhtiin päästyä, mutta jos meen sen tekemään niin jääkö enää kirjoiteltavaa tulevaisuuteen? En tiedä, joten näen parhaimmaksi lopetella tämän kirjoituksen tähän ja katotaan koska päästään pohdiskelemaan asioita tarkemmin.

Laitetaan loppuun muutama linkki noihin radiohommiin.

Ei muuta kun leukaa rintaan ja seuraavaan kertaan.
Moro
Viltsu