Bonusta rokkenrollista

Nää rokkihommat on nykyään niin vaarallisia hommia. Rokkiklubin lipunmyynnissä kun vilauttaa bonuskorttia niin ens kuussa saa Prismasta litran maitoa puoleen hintaan.

Eli Virgin Oil Co. eilen, ihmiset viihty ja bonuskortit vinku baaritiskillä. Mutta se se vasta hienoa olikin kun oli keikka ohi ja Koffrock yleisö halus keskustella.
Pikku vinkki ääliöt, mä olen oikeasti töissä ja mua kiinnostaa teidän jutut suurinpiirtein saman verran kun sua kvanttifysiikka sillä hetkellä. Ja mä en vie ketään takahuoneeseen vaan sen takia et ootte joskus asunu solistin naapurissa, olkaa vaan parhaita lapsuuden kavereita mut mä en teitä tunne ja mä en teitä mihinkään vie varsinkin kun mulla on vielä kuorma-autollinen äänivehkeitä leviteltynä pitkin lavaa. Mä en myöskään vie ketään sinne takahuoneeseen senkään takia et sun pitää päästä sinne kun sulla on tärkeetä asiaa rumpalille, mulle sitä asiaa ei voi kuitenkaan kertoa kun se on niin helvetin tärkeää. Ihan oikeesti pliis vie mut nyt ja tuu sit purkaan tai pura nopeesti ja vie sit. No totta kai mä sitten sut vien jos sä annat mulle luvan purkaa.
Noiden vehkeiden niputtaminen optimiolosuhteissa eli valoisassa ja hiljaisessa ympäristössäkin vie noin kolme varttia. Nostetaan vaikeusastetta ja laitetaan se DJ soittamaan Haddawayta eikä laiteta niitä työvaloja päälle niin sittenhän mulla vasta mukavaa onkin kun tullaan kertomaan et kuinka paska duuni mulla on, kokemuspohjaa kun löytyy jokaiselta näistä rokkihommista.
Kirkan näit kolme vuotta sitten livenä meinaan, yllätys yllätys niin minäkin.

Sitten on vielä tää porukka, joka kertoo et ei oikeestaan kuuntele bändiä ollenkaan mut silti sinne takahuoneeseen pitäis päästä, menkää himaanne kuuntelee jotain muuta. Miksi maksaa bändistä josta ei diggaa. Mä ite maksan vaan niistä bändeistä mistä mä oikeesti pidän, muut mä nään ilmaseks tai sit mä jään himaan.

Mutta tosiaan tää oman arvonsa tunteva etukortteja vinguttava rockyleisö on kuitenkin ihan parasta. Vastaan kun ei voi sanoa koska ne on maksanu lipustaan eli heillä on automaattisesti oikeus mennä takahuoneeseen juomaan pari ilmaista bisseä bändin kanssa ilman että ne tekniikan spedet pyörii jaloissa nehän jois niitä kaljoja, jotka on tarkoitettu vieraille. Vieraat siis on näitä jotka on itse itsensä kutsuneet. Niin joo ja nehän saa mennä sinne takahuoneeseen samalla oven avauksella kuin bändikin, bändihän on jo oman hommansa tehny niin nyt on aika tavata faneja.

Jonain päivänä mä vielä teen sen että täräytän johonkin suurempaan toimistokompleksiin sopivasti tiistaina vähän lounaan jälkeen vähintään kahden promillen kännissä kyseleen niiltä kaikilta et tietääks ne oikeesti mitä noista kaikista näppiksen nappuloista tapahtuu. Samalla mä yritän saada sitä mun tuoppia pysymään näytön tai printterin päällä pystyssä. Mä oon myöskin ihmeissäni siitä et miten ne osaa tehä noita kaikkia juttuja kun ei mulla oo hajuukan ite miten reskontraa pyöritetään. Mut hei sähän pääset kohta duunista vietsä mut sit sun himaan kattoon teidän koiraa. Ai te syötte no sehän on kiva mulla olikin vähän nälkä ja jääkaapissa on kaljaa, mahtavaa.

Kuinka moni muuten noista hahmoista rentoutuu työpäivän jälkeen silleen et duunin jälkeen pukuhuoneessa on pari tuttua ja sit noin 20 hahmoa joita ei tunne mut ne juo sun kaljoja ja sit kun yrittää istumapaikkaa ettiä niin saa mennä käytävän puolelle. Nää 20 naamaa joita ei tunne niin myös osaa närkästyä siitä jos minä menen sieltä jääkaapista hakemaan itselleni oluen kun ne ei tunne mua.

Tää on niin hieno ala, parasta on kuitenkin ihmiset.
Moro
Viltsu

Taidetta koteihin

Taidetta se on se vähän huonompikin taide eli seuraavana ne fotot mistä kerroin eilen. Taidekuvia Turun Klubilta eli semmonen kuvakollaasi.
Siinä sitä oli taidetta kerrakseen and now for something completely different.

Klubilla mentiin se eilinenkin ihan samoilla boogieilla kuin se ekakin, hyvät oli tunnelmat siis molempina päivinä. Tällä kertaa oli komppiryhmä kasvanut saatiin meinaan Kreiviläkin kuvioihin. Eli tällä kertaa ryhmässä oli meidän lisäksi Kreivilä, Savelan Jaska, Miinalan Kalle, Nesu ja oli siinä muitakin. Oli miten oli, tuttuja oli paljon ja onnistuneen keikan jälkeen kun mentiin yökerhoon niin PMMP oli kerinny omalta keikaltaan Kaarinasta mestoille.
Tästä ilostuimme kovasti ja aateltiin pitää pienet juhlat meidän hotellilla. Respa ei ollu se sama kun normaalisti tosin ei tääkään mitenkään huonosti ottanu sitä meidän juhlaideaa.
Juhlat oli mahtavat kuten voidaan kuvista päätellä.

Tässä Kreivilän Mikko, ystävä kolleega ja loistojäbä.

Tässä Savelan Jaska, ystävä, kolleega ja loistojäbä.

Ja viimeisenä Huuki, PMMP:n paitamyyjä, ystävä ja loistojäbä.

Mahtavuutta sillä Turun vahvistus lähti meinaan vielä Helsinkiin meidän mukaan, opintomatka kuulemma. Tulivat katteleen kuin ammattilaiset näitä hommia tekee kun eivät Turussa pistäny merkille, aika vähän niitä kyllä näky tänäänkin äänenpaineiden tarkistuksessa. Taisivat unohtaa reissun tarkoituksen kun olivat kesken kaiken menneet itselleen hotellin hoitamaan. No pääsivät ainakin saunaan.

Nyt ois vuorossa Virgin Oil, uus tuttavuus keikkamestana mulle. Kerran oon yleisönä ollu mutta ite keikalla nyt neitseenä, hieman kummalta vaikutti alkuun kun näin mestan mut saatiin tää meidän show kuitenkin pystyyn ihan mallikkaasti. Monitorilandia piti kuitenkin tanssilattialle jättää kun ei jaksettu sitä lavalle nostaa. Tai siis oltaishan me jaksettu, voimaa meinaan on, ei vaan huvittanu. Lavalla aika hyvä soundi vaikka PA onkin käytännössä bändin takana, leviää on soundi.
Kohta lavalle ja vielä maanantaina Seinäjoella niin sit olis tää rundi ohi, Kallio kukkii ens kuussa ja sit kesä tätä hommoo. Ei enää kun 1994 Harria niin sit ois asuntovelka maksettu. Kelattiin Janne ja Kallen kanssa et niin monta keikkaa vielä jäljellä niin sit ois asuntolaina maksettu.

Tästä tähän, leukaa rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Heleijjaa
Viltsu

Kolleegarock

Eilen oli eka näistä kahdesta Turun keikasta, Klubilla siis molemmat. Olivat viime näkemästä rempanneet sitä, joo se remppa on kai tehty jo vuos sitten, mut kun en minä oo käyny siellä vähään aikaan. Lava oli nyt ihan oikean lavan muotoinen ja helvetin iso verrattuna ainakin mestan kokoon, ei siis ahistanu siellä lavalla puuhailla. PA:n olivat myös laittaneet uusiksi ja ilmeisen hyvä tuo kait oli, en tiedä mun toimisto kun on siinä lavan vieressä. Apukäsiäkin oli ainakin neljä, neljähän meillä lukee sopimuksessakin, mut tää on oikeesti yks niitä harvoja mestoja missä ne sopimukseen merkatut asiat oikeesti myös tarkoittaa sitä mitä on kirjoitettu. Normaalisti niistä jos huomauttaa niin ollaan ylimielisiä tai ainakin laiskoja kun ei ite kanneta niitä omia vehkeitä.

Viihtymisaspektiltaan Turku ei myöskään pettäny, kolleegoita oli kylillä ihan valtoimenaan ja pari tuttua orkkaakin kulmilla esim. Napander-ryhmä. Kaikki hahmot omien keikkojensa jälkeen löysi tiensä yhteiseen illanviettopaikkaan ja sieltäkin vielä aika moni meidän majoitukseen. Mahtava meininki kaiken kaikkiaan. Ja täällä Holiday Innissä respassa oli taas sama tyyppi kun on päivystäny yöt jo ainakin kuus vuotta. Sitä ei kans kauheesti ahista mikään, kertaalleen se soitti yöllä vaan kertoakseen et jos ja kun siellä huoneessa poltetaan niin voisko sen tehdä ikkuna auki kun ei jaksa koko aikaa nollailla sitä hälytystä.

Ja kohta aamiais sushille, mahtavuutta.
Tänään yritän ottaa pari fotoakin ja vaik huomenna laittaa ne nettiin meinaan eilen keikan aikana keksin ainakin omasta mielestä helvetin hyvän kuvaidean. Taidekuvia siis ajattelin, saas nähä kuin onnistuu.

Moro
Viltsu

Pitäkää tunkkinne

Mahtavasti alkoi tämän viikon keikat. Olin menossa Hyvinkäälle puuhaileen mopon kanssa kun Janne soittaa ja kertoo et bussiin on murtauduttu eilen illalla, muuta ei kuulemma oo viety kun kaks koria kaljaa. Ammattilaiset asialla siis.
No soitellaan hahmoja läpi ja selviää et kaks pukupussia on myös kateissa, selvitin joo senkin et ollaanko jätetty ne Rivoliin perjantain keikan jälkeen, ei oltu.
No pukujahan saa aina uusia ja kaljaakin lisää. Peten pukupussissa oli kuitenkin vielä bonuksena sen korvamonitorikuulokkeet ja vastaanotin. Sain onneks hoidettuu uuden vastaanottimen ja huomenna pitäis vielä ennen lähtöä käydä hakeen uudet luurit, Kari kuulemma kävi jo shoppailemassa itselleen uuden puvun.
Olisivat vaan vieneet ne kaljat niin ei keikat kärsis, oli siellä lonkeroakin ja siideriä ja pari pulloa viiniä. Viekää vaan kaikki viinat mut älkää koskeko vehkeisiin.

Viime kesänä mun omaan autoon mentiin kaks kertaa sisään luvatta.
Ekalla kerralla himaparkkiksella ääliöt oli rikkonu takaikkunan ja saaliiks saivat liekkikuvioidut melko huonossa kunnossa olevat lattiamatot ja 20 euroa maksaneen mankan etupaneelin. Uusi ikkunakin löytyi romikselta ilmaiseksi eli ei rahallisia vahinkoja vaan pelkästään vaivaa ja vitutus.

Tokalla yrityksellä Kalliossa olivat jo vähän kokeneemmat kaverit asialla. Akku oli otettu irti ja sisään menty nätisti lue: ei murtojälkiä. Saaliina tällä kertaa korillinen limua ja varakielet. Olivat joutuneet räkillisen melko kallista elektroniikkaa siirtämään että pääsivät käsiksi siihen koriin, se räkki ei kuitenkaan kelvannu ja ne kieletkin olivat tiputtaneet ihan parin sadan metrin päähän, josta joku vanhempi rouva ne oli löytänyt. Tämän rouvan sukulaispojan ja internetin avustuksella saatiin kielet kuitenkin takaisin.

Kaikki janoiset ääliöt saa tulla pyytämään kaljaa tai limpparia, voin omistani ehkä luopuakkin, mutta älkää nyt saatana menkö murtautumaan kenenkään autoon. Ne on muiden vehkeitä, ihmiset on ne omilla rahoillaan ostanu ja pitäny kunnossa. Jos on pakko varastaa se korillinen kaljaa niin käykää pöllimässä se lähikaupasta, siellä se ei satu niin paljoa kehenkään yksittäiseen henkilöön.

Perkele kun ottaa päähän tommoset ääliöt.

Festivaalipromoottori Koskinen

Tänään vuorossa aivan eri jutut ja orkat kuin aiemmin. Laitetoimittajan ominaisuudessa tällä kertaa.
Kaivopuiston laidalla oleva puurakennus ja Soul-musiikkia. Tämäkin oli silloin muinoin oikeesti aika hyvä keikkapaikka, ovet oli auki silloin kun niiden piti olla, ruokaa sai kun vaan kävi hakemassa, DJ:t oli mukavia ja talolta löytyi itseltään ihan ok PA ja valot, mutta ennen kaikkea meininki oli hyvä.

Tota meininkiä jatkui vuosia ja lähes kaikki oli tyytyväisiä, mutta sitten talon omistaja eli vuokranantaja halusi korottaa profiilia. Profiili ei kuulemma olisi noussut sillä että annetaan jo paikalla olevan ravintoloitsijan uusia konsepti vaan se kuulemma onnistui ainoastaan ravintoloitsijaa vaihtamalla.

Uudeksi ravintoloitsijaksi valittiin herra Koskinen, joka on nykyään myös festivaalipromoottori. Sillähän profiili nousi kohisten kun kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen sisuskalut laitettiin uusiksi kullanhohtoisilla tapeteilla ja uima-allas peitettiin, puhumattakaan niistä kymmenien metrien mittaisista VIP-jonoista oven edessä. Profiilinkohotukseen kuului myös ruokatarjoilun lopettaminen. Onhan se nyt jo kertakaikkiaan aivan mahdotonta jos kiviuunista saa pizzaa terassilla, missä muut yrittää rauhassa vaan dokata.

Samantyyppisiä profiilinkohotuksia on todistettu ympäri Suomen.
Laitetaan toimiva ravintola uusiksi, lopetetaan live-musiikki koska DJ soittaa samat biisit halvemmalla, vaihdetaan kohderyhmä nuorista aikuisista teineihin ja puoli-ilmaisella viinalla houkutellaan muutama ensimmäinen kuukausi asiakkaita vaikka tappiolla. Näillä toimin varmistetaan muiden kaupungin ravintoloiden kuihtuminen asiakkaiden puutteessa, joten muiden kuoltua voidaan myydä sitä kaljaa vähän kalliimmalla muutama kuukausi, jotta saadaan takaisin ne rahat mitä alunperin hukattiin kultalameeseen ja shottitarjouksiin. Näin kun on päästy takaisin omilleen niin jatketaan vielä muutama kuukausi, joiden aikana kerätään rapea voitto. Tämän jälkeen se baari onkin aika laittaa nurin.
Eihän mikään itseään kunnioittava ravintola jatka kuin kaksi vuotta toimintaansa, sillä tärkeintä on voitto. Myöskään työntekijöistä ei ole mitään vastuuta, eihän kukaan edes haluaisi tehdä samalle työnantajalle yli kahta vuotta.

Tämän kaiken seassa keritään palkkaamaan muutama tosi-tv julkkis joihinkin johtotehtäviin, jotta pysytään keltaisen lehdistön suosiossa. Näille julkuille voikin sitten antaa kenkää jahka ei naama enää näy palstoilla uusiahan tulee heti viimeistään seuraavassa isoveliohjelmassa.

Nyt tästä kaverista on tullu festivaalipromoottori länsirannikolle. Sehän se vasta hyvältä kuulostaa, kysehän on meinaan juurikin siitä festivaalista missä jo aikaisempina vuosina oman esiintymisen jälkeen ruokaa halutessaan joutui sitä evästä jonottamaan T. Halmeen ja M. Aitolehden välissä.
Ei sillä, varmaan molemmat aivan ihastuttavia ihmisiä siviilissä, mutta oman työpäivän päätteeksi ei mielellään ainakaan ihan heti näkisi näitä noin kolmessa boforissa.
Erotus tänä vuonna aikaisempiin verrattuna on varmaan se et enää takahuoneeseen ei pääse ilman et eka jonottaa vartin imagojonossa. Mutta ollaan me kuitenkin loppujen lopuksi aika onnenpoikia sillä onhan juontajana sentään amerikkalainen näyttelijä.
Saadaan kerrankin nähdä livenä ihan oikeita maailmantähtiä.

Nonniin, kiitos ja anteeks.
Viltsu

Netti maksulliseksi

Mikä tossa internetissä ja sen käytössä on niin pirun kallista kun ei isoilla hotelliketjuilla oo varaa antaa sitä ilmaiseksi asiakkaan käyttöön. Ei periaatteessa haittais ollenkaan vaikka nostaisivat eurolla tai kahdella huoneen hintaa jos siihen hintaan siis kuuluisi netti joko langattomasti tai piuhalla.
Tossa äsken kävin kattomassa hintoja ja huomasin et tarvittaessa mä saisin himaan 24Mb linjan viidellä kympillä kuussa, siihen päälle modeemi ja langaton purkki niin sais naapuritkin surffailla. Aloitusmaksuineen ViltsuWLAN olis n. 250 euron investointi ja kuukausmaksut päälle niin ei tuo vielä mitenkään poskettomalta vaikuta. Mutta sitten kun se iso hotelli, jossa siis on toi netti jo ihan pelkästään maksuliikennettäkin varten jo olemassa, laittaa WLAN verkon pystyyn niin pitäähän sitä matkalaisilta rokottaa 7 euroa/tunti sen käytöstä. Ja se tunti lasketaan tunti eteenpäin siitä hetkestä kun sen yhteyden avaa eikä suinkaan käyttöminuuttien mukaan.
Tää on sitten sitä tietoyhteiskuntaa.
Mulla on muuten kännykän GPRS käytössä normaalisti 24/7 kympillä kuussa, ilman käyttörajoja.

Sitten kun näitä ketjujen ulkopuolella olevia hotelleja kiertää niin melko järjestään kaikista löytyy ilmaiset yhteydet jossain muodossa. Ketjuhotelleista Radissonit on mun kokemuksien mukaan ainoita, missä on ilmaiset yhteydet, tunnukset saa niissä respasta kun vaan pyytää.

Muutama vuos takaperin olin eräänkin orkan kanssa kuukauden mittaisella rundilla ja kitaristi oli käyny hakemassa ittelleen homerun tunnarit ihan kaupasta ja kuukausmaksu oli muistaakseni 50 euroa. Nämä tunnukset siis sitä varten että saivat pojat päivitettyä rundipäiväkirjaa reissusta. Mä sain kans läppärinomistajana ne tunnukset ja kuukaus mentiin reippaasti nettiradiot huutaen. Rundin jälkeen tää kitaristi soitteli sitten mulle ja varoitteli et se ei välttämättä ollutkaan mikään maailman loistavin kela ottaa niitä tunnuksia kiinteellä kuukausmaksulla. Oli tullu lasku, joka oli vähän reilut 500 euroa. Sen kuukausmaksun lisäksi oli vielä minuuttiveloitus ja tää selvis vasta siinä vaiheessa kun se lasku tuli. No olishan se varmaan etukäteen selvinny siitä sopparin pienemmällä fontilla painetusta osuudesta, mutta kun ei kukaan allekirjoitushetkellä ollu maininnu halaistua sanaa aiheesta tai edes näyttäny hinnastoa.

Helsinki kun oli kulttuuripääkaupunki niin joku hahmo ihmetteli et minkäs takia ei kaupungissa oo missään ilmaista WLANia ja sitä kait kaupungiltakin tiedusteli. Ei kuulemma riitä resurssit moiseen. Tää seppä sitten duunas ite ilmaisen verkon Espalle, missä se on vieläkin hengissä. Aloituskulut kaverilla oli jotain parin kiloeuron luokkaa ja ylläpitokulut kiinteine IP-osoitteineen on vissiin alta huntin kuussa. Kaupungilla ei tähän ollu varaa. Oulussakin on se PanOulu verkko, joka kattaa ilmeisen hyvin ainakin ydinkeskustan, ilmaiseksi tämä siis. Joka toisella ravintolalla ja kahvilallakin on nykyään ilmaiset ja avoimet WLAN verkot asiakkaidensa käyttöön mut sit esim. Hesburger velottaa näistä yhteyksistä paitsi tietysti jos omaa Hesen bonuskortin millä saa surffata ilmaiseksi vartin päivässä, jumalauta miten avokätistä. Tsiisus.

Onko noiden ketjujen hallinto niin kankeaa vai mikä mättää kun näiden asioiden muuttaminen vie näköjään vuosia. Jotenkin en jaksa uskoa että hotelleissa tai ravintoloissa nettiyhteydestä laskuttaminen ois mitenkään valtavan suuri bisnes, toimiala kun on mitä ilmeisemmin joku aivan muu. Eihän kukaan kuitenkaan mitään kotisivutilaa tai sähköpostia oo siltä hotellilta kärttämässä, ne on mulla ainakin himassa ja niistä sitä mielellään vähän maksaakin. Kyllä toi nettiyhteys rupee oleen tai pitäis olla semmonen jokamiehen oikeus varsinkin näin huipputeknologian maassa.

Tämmöttii
Viltsu

And I said No No No

Päästiin Järvenpäähän jo vähän ennen neljää, apukanto oli tilattu puol viideks, joten jäi aikaa lunastaa huoneet ja juoda kahvit. Mestahan oli Heven eli hotelli Rivolin yökerho, sama mesta missä pidetään kesäisin puistobluesin pääklubia. Puistobluesin merkeissä oon tuolla kolmena tai neljänä kesänä asunu viikon verran aina kerrallaan ja hyvinhän se homma on toiminu silloinkin. Niissä yhteyksissä olen tosin ollu siellä salin keskellä niin ei tuosta lavasta oikeen ollu kokemuksia.
Lava oli iso (tai siis riittävä), sali hyväsoundinen, järkkäreitä tarpeeks ja yleisöä hyvin, aivokirurgien liiton vuoskokous tais olla ihan eturivissä.

Nyt näyttivät Järvenpääläiset kuin homma otetaan haltuun. Isot kiitokset ja hatunnnostot kaikille hupailuun osallistuneille. Edelliset kokemukset Järvenpäästä tämän orkan kanssa oli siitä toisesta neljän baarista, missä on porrasroudaus, pieni lava, ei apukäsiä, vittumaiset poket yms. tiedätte kyllä mistä baarista puhun.
Täällä Hevenissähän oli ne apuhanskat sekä sisään että ulos mennessä, kahvit ja sämpylät valmiina jo ennen roudausta ja ruokailu hoidettiin silleen et vetää listalta mitä haluu. Otin grillattua parsaa ja jättikatkarapuja alkuun ja saksanhirveä pääruuaks, aivan helvetin hyviä settejä molemmat. Saunaa lupasivat pitää vaikka puolille öin jos halutaan, takahuoneessa oli täys raideri energiajuoman merkkiä myöden puhumattakaan pehmeistä hedelmäkarkeista.

No pitihän sitä jotain sattuakkin.
Älkää kukaan koskaan ikinä käyttäkö D´Orazio merkkisiä kitarankieliä.
Solistilta katkes kerralla kolme kieltä juurikin siitä kitarasta mihin olin päivällä vaihtanut koko setin. Heitin samantien kaikki varakielet helvettiin. Pitää maanantaina käydä shoppailemassa uudet, tällä kertaa otan niitä mitä käytin jo monta vuotta ennen kun viime vuonna vaihdoin noihin paskoihin tutun musiikkikaupan pitäjän suosituksesta.

Mutta joo keikka hoidettiin, purettiin vehkeet ja yötä myöten kotio. Periaatteessa ei harrasteta yöajoja ollenkaan, mutta toi 30 kilsaa kestettiin juuri ja juuri. Normaalisti oon Tavastiankin jälkeen hotellissa yötä. Jyrkkä ei yöajoille ja kesken rundin ei kotio mennä TANA.

P.S. Amy Winehouse on parasta.

Täältä tähän ja ylpeenä kohti uusia seikkailuita.
Viltsu

Show kantaa, avatkaa ikkunat

Eilen ruka ja nyt koneessa takaisin isolle kirkolle, no joo Järvenpäähän mennään
mut on se paljon lähempänä stadia kun Kuopio.
Mutta asiaan. Ruka ei taaskaan pettänyt, tupa täys, paska akustiikka, saunallinen huone, ilmainen WLAN, yleisössä pääasiassa ääliöitä eli helvetin hyvä meininki. Monitorimaailmaahan ei oltu eristetty rokuista millään tavalla, luonnollisesti. No toisaalta onhan se viihdyttävää kun tullaan pyytämään tanssimaan samalla kun solistilta katkee kieli ja se ei itse pysty vaihtaan kitaraa kun on just kertsi tärkeimmässä kohdassa.

No tolleen lyhennettynä, mutta haluutte kait vähän pidemmän version.

Laskeuduttiin Kuusamoon yhden jäljestä ja kentällä meitä oli vastassa paikallinen tilataksi, joka tiesi meidän majoituksen, meillä itsellä ei ollu harmainta aavistusta. Täräytettiin respaan kyseleen majoja ja selvis et niitä on selkeesti liian vähän ja osa niistäkin vielä tässä vaiheessa siivoamatta. Organisaatio tarvii yleensä kolme ykköstä ja kaks kakkosta + paitamyyjät, jotka yleensä majoittuu yhteen kakkoseen. No tällä kertaa oli tarjolla kaks ykköstä ja kaks kakkosta, missä toisessa on kuulemma 8 sänkyä. Yritettiin sit rahalla niitä lisähuoneita, ei sekään oikeen onnistunu kun respassa oli vaan nuoria likkoja, jotka ei oikeen uskaltanu tehdä mitn.
Tällaisille spedeille pitää selkeesti antaa rajat ja kertoa miten mennään eikä antaa yhtään
löysiä tai mahdollisuutta piipittää mistään. Me meinaan käytetään kaikki mahdollisuudet hyväksi.
No saatiin kopit vaikkakin vasta pari tuntia tunturiin saapumisen jälkeen. Ihan ok kuitenkin,
kerkisin itse käydä lähipubissa lukemassa päivän lehdet ja Janne ja Kalle kävi salilla
(ne oikeesti muka kuntoilee) Miika sai taas pari lukua vietyä eteenpäin sen kirjaa.
No sit kun vihdoin ja viimein saatiin ne huoneet niin ennen puuhailua kerkis kattoon
Full Tilt Boogien, mikä siis on dokumentti "From Dusk Till Dawn":in kuvauksista, mahtavuutta.
Keikalle Oulun pojat oli tuonu ihan kelpo vehkeet, joilla epäonnistuminen on jo jätkästä kiinni. Onneks ei mokattu, kaikkihan meille ois nauranu.
Vedon jälkeen noin 20 minuuttia niin oli vehkeet pakattu Hiaceen ja siitä itsemme takahuoneeseen, hyvä oli boogie sielläkin. Siitä pikapalaverin jälkeen mäen toiselle puolelle missä oli hotelli ja mentiin kuitenkin suoraan yökerhoon. Yökerhon jälkeen kävin jututtamassa tommosen härvelin kuskia.


Kaveri tarjos meille kyydin toiselle puolelle ja takaisin, oli näet viskaamassa kaveriaan kotio. Sinänsä pöljää ajella tollasella vaan edestakaisin samaan paikkaan mistä lähdettiin. Mutta olihan se nyt ihan saatanan hauskaa. Kalle kelas et mentäis koko kesä tommosella tai sit helikopterilla.

Siitä päästäänkin suoraan aamuun ja lentokentälle. Turotarkastus näytti taas kyntensä, vanhempi
pariskunta mun edellä joutu riisuutumaan melkeen munasilleen kun tarralenkkarit ja kaarituet
piippas jatkuvasti. Kiusaisivat mieluummin mua kun noita vanhuksia, mä voin ihan helposti olla
alasti julkisesti. Eikä mulla silleen tuo kuntokaan vielä laita hanttiin tommosia ylimääräisiä liikkeitä tehdä. Lentokentän kahvilassa piti vielä tulkata jonkun pukuhahmon tilaus sille myyjälle, pukuhahmo puhu englantia, joka sit ei taittunu tältä lentoaseman kahvilan myyjältä. Myyjä oli vahvasti sitä mieltä että ice on jätskiä kun kaveri osti vissypullon ja pyysi lasin siihen viereen.
Nyt kutsuu jo Järvenpää, raportti aiheesta myöhemmin.

Kiitos ja anteeks
Viltsu

Turvallisuusriskejä

Palatakseni tohon lentelyaiheeseen niin onhan toi homma menny perkele ihan pelleilyks nykyään tuon 9/11 hässäkän jälkeen. Muistan kerran lentäneeni Lontoosta Chicagoon savullisella paikalla ja tiukat viinatkin kuulu lentolipun hintaan, muistoks reissusta laittoivat vielä laskun jälkeen perillä mulle 6 pientä pulloa skumppaa matkaevääks kun olin päästäny yhtä edempänä istuvaa rouvashenkilöä röökille mun paikalle.

Toisin on saatana nykyään.
Vyöllä roikkuva 40 cm pitkä avainketju on turvallisuusriski koska sillä mä todennäköisesti kuristaisin kapteenin ja tappaisin kaikki, mutta läppärilaukussa oleva 1,5 metriä pitkä Kensingtonin vaijerilukko on ihan turvallinen koska sehän on tarkoitettu tietokoneen lukitsemiseen.
Kynsisakset on myös vahva ei ei, niillähän voi saada vakavia vammoja kaikkiin kynnen paksuisiin ruumiinosiin, se matkamuistomyymälästä ostettu mustekynä taas on tarkoitettu vaan kirjoittamiseen niin eihän sillä ketään voi satuttaa.
Lasten ruuat ne vasta vaarallisia onkin paitsi muovipussiin pakattuna, vissyvesikin menettää potentiaalisen räjähdysvaaransa vasta kun se on ostettu tax-freesta.
Tänään olivat Vantaalla keksineet että enää ei myöskään riitä se kun läppäri pitää otta laukusta ja läpivalaista erikseen. Myös hiiri, virtalähde, USB-kaapelit yms. pitää laittaa erikseen hihnalle, jotta päästään varmuuteen niiden turvallisuudesta. Maalitusseista eivät tosin sanoneet mitn.
Sekin on myös ok jos vetää pleksit vasta kentällä, jos on pohjia ennen kentälle menoa niin voi matka jäädä tekemättä. Se viina mitä kentällä tai koneessa myydään ei aiheuta kanssamatkustajille haittaa.

Ettei nyt vaan ois käyny silleen et on joku aavistuksen ylireagoinu.

Noi 9/11 veijaritkin muuten oli osa ainakin FBI:n listoilla epäilyttävinä hahmoina, mutta saivat kuitenkin kaikki jätkät lentää ne lupakirjansa ihan Amerikoissa eikä niiden maan sisäisiä lentoja kukaan estäny tai edes hankaloittanu. Niin ja kävihän ne ulkomaillakin Lähi-Idässä esim. eikä kellään hälyttäny missään vaiheessa.

Nyt sitten kärsitään kaikki kun ollaan niin helvetin epäilyttäviä. Eihän ketkään muut kun epäilyttävät hahmot pidä bootseja ja mustia huppareita.

Moroooo
Viltsu

Välillä näin

Levistä selvitty ja päästy kotio makoileen. Tultiin puol kahden koneella Vantaalle.

Levillä oli kaikki puitteet kohdallaan noin tekniseltä kantilta, Midasta, Nexoa, Klarkkia jne. joten helppohan siellä oli omista duuneista suoriutua. Olivat puuhailleet vielä mikkiletkut, lavahaut ja mikkiständitkin valmiiks.

Toi viihtymis/viihdeaspekti jäi taasen jotenkin vajavaiseks, vaikka ruokaakin oli ilmaiseksi tarjolla kahdessa tai kolmessa eri mestassa aamusta yömyöhään, mutta eihän sitä kukaan voi vaan syödä.

Oltiin Levillä eilen vähän puolen päivän jäljestä ja ruvettiin heti vaan olemaan, koska meidän vehkeitä kuskaava paku selviytyi tunturiin vasta varttia vaille kuusi (sinänsä kätevää ettei siellä areenalla sais ennen kuutta edes metelöidä, lounas nääs.), joten aikaa itselle oli useita tunteja.

Katottiin leffoja hotellihuoneessa.

Sitten olikin aika puuhailla ja tehdä soundcheck. Operaatio kesti melkeen puoltoista tuntia.
Tämän jälkeen syömään, saunaan ja rentoutumaan.

Katottiin leffoja hotellihuoneessa.

Sitten keikalle ja vedon jälkeen pikainen purku. Tuhrattiin melkein 20 minuuttia niitä romuja kasaan ja pakun kyytiin.
Tämän jälkeen takahuoneessa mökötystä reilu tunti ja yökerhon puolelle kokeileen josko sieltä löytyis juhlat.
Ei löytyny.

Ollaanko me jo liian vanhoja tohon tunturihupailuun vai onko toi vaan nähty jo niin monta kertaa.
Yleisössäkin tosin oli suurin osa joitain bisnesmatkaajia palaverireissussa ja bonuksena päivä oli tiistai. Ei noista lähtökohdista mitään kauheen räjähtävää meininkiä periaatteessa edes uskaltais odottaa.

No siitä hotellihuoneeseen kattoon leffoja.

Elokuvina tällä reissulla Borat, Team America, Pulp Fiction ja King Kong.

Tänään aamulla yhdentoista jälkeen ylös ja respaan kahville, missä meitä odottikin valkoinen Volkswagen transporter ja kyseisen härvelin kuski. Siitä kentälle ja kotio.
No sainpahan Kittilässä luettua eilisen lehdet ;)
Sen kentän kahvin ois voinu kyllä jättää väliin.

Olivat laittaneet ilmaisen netin huoneeseen ja respa lainas piuhan, which was nice. Areenalla taas ilmainen WLAN.

Huomenna Kuusamo ja uudet kujeet.
Viltsu

Illaksi kotiin

Aamulla pitäis lentää Leville, mistä aloitetaan pohjoisen rundi, välipäivä vietetään kuitenkin Helsingissä, kuinkas muuten. Onneks ei tällä kertaa tarvii lentää muiden kuin henkilökohtaisten pakaasien kanssa. Normaalisti ollaan lennetty osa backlinesta mukana, mikä tarkoittaa silti n. 30 kollia eli about 500 kiloa. Tossa on tosiaan vaan välttämättömät romut eli kitarat, pedaalit, pellit, virvelit, langattomat, raituri, mun ja Jannen räkit sekä bassonuppi, toisinaan on Riikosella ollu jotain tuikkuja tai tiski matkassa. Tällä kertaa onneksi toisin, suurkiitokset Pasille. Meidän paitamyyjä tempoo tän viikon Hiacella pitkin pohjoista ja perjantaiks Järvenpäähän ja se suostu ottaan noi meidän tarpeet kyytiinsä. Päästään itse helpommalla samalla kun ei aiheuteta ylimääräisiä sydämen tykytyksiä kenttävirkailijoille.

Viime aikoina ollu huonoja kokemuksia paristakin eri lentoyhtiöstä. Tää kotimainen ei toimita vehkeitä perille tai sit myöhässä, pari vuotta sitten oli suhteellisen lähellä orkesterin historian ensimmäinen Forssan Majuri, vehkeet kun ei tullu Kemissä hihnalle ollenkaan, joten niiden perään lähdettiin kyseleen ja selvis et romut on vielä Vantaalla eikä niitä oltu aiottukkaan laittaa pohjoiseen.
Seuraavaan Oulun koneeseen kuitenkin kerkisivät ja Janne lähti niitä sieltä taksilla hakemaan. Minä läksin vuorostani keikkapaikalle tutkaileen mikkivalikoimaa ja virittämään kulmia ja PA:ta, onnkes oli Alpha laitettu niin ei sitä kauheasti tarvinnu. Keikan piti alkaa 22.30 ja Janne tuli sopivasti kympiks paikalle. Keikka alko 10 minuuttia myöhässä. Tästä emme kiitä "illaksi kotiin" yritystä.

Tää ruotsalaisomistuksessa oleva firma joka myöskin lentää pohjoiseen taas viime joulun tienoilla onnistu tuhoamaan bassonupista kaikki putket, alleviivaan ja korostan että kaikki. Tämän lisäks olivat onnistuneet tuhoamaan puolet mun räkin vehkeitten kiinnityksistä. Keikan jälkeen tungin räkin täyteen kaikkea mahdollista pyyhkeistä varakieliin jotta ne vehkeet ois tukevasti toisissaan kiinni eikä pääsis heiluun. Seuraavana aamuna pääkaupunkiin palatessa halusivat vielä ylipainosta laskuttaa. Kyseltiin että josko toi maksaminen mahdollistais vehkeitten ehjänä pysymisen. Vakuuttivat että vehkeet on hyvässä tallessa heillä, toisin kävi.
Availin Tavastialla räkkejä ja huomasin että niistä lopuistakin vehkeistä oli naamat revenny irti. Soitin asiakaspalveluun ja kertoivat et oli mun moka kun saivat ne rikki, ei kuulemma ruumaan sais laittaa kun T-paitoja ja nekin mielellään teräsarkussa ettei ramppien terävät reunat revi niihin reikiä. Melko lujaa saa täyteen fylliä ladatun räkin paiskata jotta senkun korvamonitoripakista saa korvat repeämään. Se laitehan painaa jotain 300 grammaa ja on kuitenkin neljällä ruuvilla kiinni räkissä.
Roudausta varten rakennetut asianmukaisesti koteloidut ja merkatut laitteet on kuulemma niin herkkää ja haurasta elektroniikka että heidän kenttätekninen henkilökunta käyttää kaiken työaikansa todistaakseen niiden todellakin olevan herkkiä ja helposti särkyviä.
Onneks näitten lennot on sentään puol ilmaisia, vaikka asiakaspalvelussa onkin pelkkiä mulkkuja.

Turvallista matkaa.
Viltsu

Ajattelu kunniaan

Tänään sitten vuorossa Klubi, eilisestä mestasta ajoa melkeen kaks kilsaa, joten ihan ei kerinny torkkuja ottaan ajomatkalla. On muuten eka kerta tän orkan kanssa kun ollaan pari päivää samassa kaupungissa, mutta eri mestoissa. Viime kesänä kävin kyl Rollossa sekoilemassa vastaavan tyyppisesti. Se oli aika erikoisviikko muutenkin, Kuusamosta aloitettiin, josta jatlkettiin Rolloon missä oltiin pari päivää eri mestoissa kylläkin. Sieltä ajettiin Kalajoelle ja sieltä taas Turkuun missä vaihdoin orkkaa ja lähdin takaisin Rovaniemelle luonnollisestikin linja-autolla. On tää perkele mahtavaa hommaa. Kasitie tutuksi. Ja nelostie. Ja vitostie. Ja Turuntie jne. jne. jne.

Mahtavasti lähti muuten aamu tänään käyntiin siinä kahden aikoihin kun heräilin niin siitä läksin sushibaariin lounaalle ja siitä sitten neljäksi Yo-talolle valmistautumaan päivän audiofyysistä osuutta varten. Helvetin hyvä muuten että olin ajoissa muut tuli meinaan kolme varttia myöhässä. Täähän jeesas taas iltaa ihan käsittämättömän paljon checki kun piti olla ohi jo vähän kasin jäljestä että pääsee roku sisään ajoissa. Soittokin on jo kympiltä, hämmentävää. Jotenkin on takaraivossa noi puolen yön vetäisyt ja koko päivän aikataulu on rakentunu sen mukaan et vasta puolilta öin ois ns. työkunnossa. No mutta välillä näin, vaihtelu virkistää sano kissa ja mummo ja sitä rataa.

Vähän kiirettä siis laittaa kun pitäis keritä syömään ja saunomaan näitä kun ei viitti samaan aikaan tehdä. Selvisin kuitenkin kunnialla ja sitten vaan farmarihousua jalkaan jälkihikeä odotellessa.
Keikkakin alkais kohta, mutta se tarkottaa vaan sitä että soitto on ohi jo puolilta öin ja kamat pitäis olla kyydissä kahteen mennessä, siisteintä ikinä. Kaikki mahdollisuudet päästä ajoissa nukkumaan on esillä. No vittu heh heh.

Liskikin tuli käymään ja tiesi kertoa Irakista palaavista sotilaista, oli meinaan lehdestä lukenu, oikeen Hesarista. Niillä on kuulemma kaiken näköistä mielenterveysongelmaa ollu jo iät ajat. Niin kuin kai kaikilla sodasta palaavilla jossain määrin. Nyt on kuitenkin löytyny ihan uusi juttu, eivät nää nykyiset veteraanit kuulemma pysty enää ajattelemaan. Tavallaan aika hämmentävä sairaus, mutta toisaalta myös melko vapauttava, mitä vaan tekee tai tapahtuu niin aina voi vastata: "Sori mä en vaan kelannu."

Tässä sitä sit taas on kelattu asioita aika paljonkin. Mä en oo näköjään ainoo humoristi tässä ryhmässä. Mun henk. koht. kaukokaapelin kansi kuvassa. Mahtavuutta mulla on oikeesti henkilökohtainen 150 metriä pitkä optokela matkassa, jos tekee mieli miksata hotellihuoneesta niin mä voin tehä sen.

Mutta joo tosiaan nyt sorvin ääreen että saadaan tää päivä myös päätökseen kunnialla.

Morjens
Viltsu

Tampere haltuun

Tänään vuorossa Yo-talo, missä käytiin itse asiassa näytösluonteisesti roudaamassa jo eilen vähäsen. Tuomon keikan jälkeen suostuteltiin orkan bändin jätkiä meidän kanssa klubille ja aateltiin jeesata kun Mamba erehty sanomaan et perkat pitäis purkaa. Siinä ei vissiin menny ku 15 sekuntia kun Kallen ja Jannen kanssa laitettiin paskarummut nippuun. Mamba tosin vietti kait tunnin niitten kanssa että se sai ne taas käyttökuntoon. Yritettiin vaan jeesata.

Anteeks

Ohessa kuva Yo-talon mainoksista. Hyvään seuraan ollaan päästy, eilen Tuomo, tänään me, ens viikolla KT ja vappuna Martti Servo, parhautta.Tänään ois kylillä myös tuttuja ja kolleegoja, PMMP on pakkiksella tänään ja euroviisuryhmä on saanu varastoharjoitukset ja pakkaukset loppusuoralle eli tänään ois niillä viimenen irtiotto ennen toukokuista finaalia, ovat tulossa keikalla kuten myös PMMP niilläkin kun on veto ollu jo ysiltä tänään. Ammattina raskas.

Tänään meillä oli apunakin talon tekniikan lisäksi semmoinen Veera-tyttö, joka opiskelee ääntä täällä Tampereella, oli ottanu Kariin yhteyttä sähköpostilla ja kysyny pääsiskö katteleen kuin näitä hommia tehdään. Apuahan siitä oli ihan helvetisti pääasiassa Riikoselle, sillä kun on sitä romuakin eniten, äänen kanssa pärjätään yleensä Jannen kanssa kahdestaan paitsi mikityksessä kun Kalle jeesaa. Vähän pöljästi meni tuo jeesi kuitenkin siinä suhteessa että likka kuitenkin opiskelee ääntä, mutta jos livepuolelle pyrkii niin on se hyvä osata vähän kaikkea.

Mutta nyt keikalle saunanraikkaana hikoilemaan muutamaks tunniks puretaan meinaas heti keikan jälkeen kamat lähtökuntoon niin huomenna ei tarvii suhtautua kun vasta neljältä. Lisää tämmösiä viikkoja. Ens viikolla vähän eri lailla, tiistaina Levi ja torstaina Ruka, mutta se keskiviikko siinä välissä ollaankin kotona Helsingissä.

Morrens
Viltsu

Mukavaa että ootte päässy näin runsalukuisena paikalle

Eli Hämeenlinnan naisvankila, jossa meininki ennen soundcheckiä näytti tältä.
Niin niin ja vitsillä sisään, myöskin hätäuloskäyntien vähyys hämmensi. Onks teil hyvä meininki ja ootteks te jo aivan pelti kii. Mäkin oon tehny elämässäni virheitä niinkuin tekin, mut mä en oo vaan ikinä jääny kiinni. Tuota rataa juu.
Jumalauta mikä humoristi meitsi on.

Hämeenlinnan vankeinhoitolaitos viralliselta nimeltään oli tän päivä keikkamesta, hyväntekeväisyyshommaa siis. Meininki oli melko erilainen totuttuun yleisö kun ei kauheesti jorannu.
Valomiestä ei ollu matkassa ollenkaan kun ei sitä salia saanu pimentää, joten se ois ollu tavallaan ihan turha edes yrittää vilkutella niitä tuikkuja.
On se Riikonen jo huomenna mukana, älkää pelätkö.

Meillä oli kaks vetoa , miehet ja naiset erikseen. Eivät kuulemma sekoita sukupuolia keskenään muuten kuin opiskeluiden yhteydessä, joka sekin on kait aika vaativaa hommaa siis se opettajana oleminen.

Keikan jälkeen ajettiin Tampereelle yöksi missä ollaan pari päivää eli huomenna Yo-talolla ja lauantaina Klubilla. Tampereen rundi siis.
Mentiin syömään Tillikkaan, jonka jälkeen lähdettiin JOU-talolle vakoileen Tuomon (Prättälä) keikkaa. Kolme vikaa biisiä kerkis näkeen, ne kaikki toimi helvetin hyvin.

Siitä koko ryhmä Klubille jne.

Kello on itse asiassa nyt jo puol kuus ja tää kirjoittaminen ois huomattavasti helpompaa jos ei tossa vieressä kuorsais kun yks hahmo. Valitettavasti niitä on kaks, toinen on Janne, kuka asuu mun kanssa aina ja toinen on nyt Kaakkuri, vieraileva tähti.

Myt maate.
Viltsu

After Skitä perkele

Nyt on asiat niin että kun suomalainen lähtee tunturiin pääsiäiseksi niin siellä sitten viihdytään ja vähän helvetisti viihdytäänkin vaikka väkisin.
Laskeuduttiin Tahkolle vähän viiden jälkeen ja huomattiin ettei niitä apukäsiä ole mistä mä olin pari päivää sitten kuullu huhuja, no huhut on huhuja tai sitten olin nähny unta. Roudattiin terassin läpi mikä oli luonnollisesti täynnä "rinteessä" viihtyviä ihmisiä ja baari missä on konsertti oli myös täynnä näitä samoja hahmoja. Tänään ois niillä viimenen päivä vielä dokata ennen ku huomenna joutuvat kotio meneen ja tiistaina töihin.
Onhan tää mun homma ammattina raskas, mutta onneks ei tarvii tolleen pakosta ryypätä näitä pääsiäisiä, vappuja, juhannuksia ja uusia vuosia. Vetää sillon kun tuntuu siltä eikä kalenterin mukaan.
Pari viikkoa sitten olin täällä tuolla kylpylän puolella keikalla ja käytiin sillon yökerhossa eli meidän täniltaisessa keikkamestassa, jos raamattua lainaa niin Sodoma ja Gomorra oli aika läsnä. Kyllä se suomalainen on fiksu kun pääsee kotoa pois ja "rinteeseen".
Tänään kattellaan uusiks et kuin homma tänään toimii.

Moro
Viltsu

Pohojammaa yllätti iloisesti

Saavuttiin Kurikkaan ja keikkapaikkaan, joka on tänään hotelli Pitkä-Jussi. Näihin lakeuksiin suhtautuu yleensä aina tietyllä varauksella lukuunottamatta tietysti isoja kaupunkeja, jotka ovat käytännössä S:joki ja Vaasa. Kerrankin Mietaan NS-talolla meiltä hajotettiin bussista kaikki lamput.
Jos omassa päässä on lähtökohtaisesti kaikki päin vittua niin yllättyy iloisesti useammin. Mutta saavuttiin mestoille missä meillä oli vastassa ravintolapäällikkö ja kaksi apukantajaa (jotka myös soittavat illan lämmittelyaktina). Roudaus suht iisi ja lavakin ihan ok kokoinen eli kaikki laitteet mahtu lavalle tai sen välittömään läheisyyteen.
Ruoka oli hyvää ja hotellissa on ilmainen WLAN, mahtavaa, tupakkajätkät osas myös arvostaa sitä että minibaarista löyty malluaski ja tikut.
Mutta jotain huonoakin, lunta rupes satamaan samalla hetkellä kun kaarrettiin pihaan ja nyt pitäis olla pääsiäinen PRKL. Alla foto meidän huoneen ikkunasta. Hirvestä plussaa. Mutta joo kuten sanottu kaikki romuthan tänne piti rahdata, oli täys raideri niin ei siitä toteutuksestakaan kehtaa tinkiä. Sauna takahuoneena myöskin bonusta.
Mikä tossa intterweppihommassa muuten on kun kaikki tämmöset pienemmät hotellit nykyään melkein järjestään tarjoo asiakkailleen ilmaiset yhteydet yleensä langattomasti ja sitten noi isommat ketjut laskuttaa joku 7 euroa/tunti siitä kun surffailee omalla koneellaan, tohon hintaan mulla huutaa puhelimen GPRS kuukauden. Eilenkin Aquariuksessa oli ilmaiset yhteydet ja nyt täällä.

Ja loppuun vähän elvistelyä eli lähäri mun mikseristä. Ja kyllä mä rahtaan tota ihan oikeesti näissä kotimaamme mittavissa keikkapaikoissa. Jos jotain kiinnostaa niin kalustona muuten ton DiGiCon lisäksi mulla on 6 kappaletta EAW:n SM84:sia BiAmpina Lappalaisen päätteillä viiteen ryhmään, rumpalilla päässä Senkun G2 IEM, liidilauluun oma SPL:n etunen ja kulmien jakarina pari jotain Symetrixin purkkia. Muuten kaikki prosessointi tapahtuu tossa tiskin sisällä.

Morooooo
Viltsu

Länsirannikko vastaa kuin sinne huudetaan.

Alkuun haluan pahoitella tota mun eilistä kirjoitusta, siinä oli aivan liikaa asiaa, mutta olin jotenkin aivan helvetin innoissani tosta tiskistä. Mutta joo, niinsanottu checki tehty ja käyty suihkussa ja alta tunnin päästä soi. Tiski tuntuu omalta eli hyvä on vetää ja edelleen olen sitä mieltä että paras soundisin digipöytä ever. Tai ainakin niistä mitä oon ite testannu.

Tosiaan joo päästiin Ukiin ja siihen kaupungin suurimpaan keikkapaikkaan eli venue on jälleen kerran Aquarius. Raiderista puuttu tiukat, mutta ei hätää pojat oli varautunu käymällä Alkossa jo eilen.

Olivat myös remontoineet mestaa ja rakentaneet oikein lavan. Tosin se edellinen versio missä lavana toimi semmonen koroke missä päivällä on ruokailijoita oli paljon parempi. Vapaa korkeus on vähentyny, puolet vähemmän ihnmisistä näkee bändin, noin puolet vähemmän ihmisistä myöskin kuulee tuon musiikillisen ilotulituksen ja bonuksena roudaus on hankalampaa. Eiköhän tässäkin oo joku arkkitehti ollu välissä säätämässä.

Roudarin kosto on kauhea, viinat puuttu raiderista eli Riikonen vei vaan puolet lampuista. Puuttuu puolet palvelusta = puuttuu puolet toteutuksesta. Ei se Miikan lähtö muutenkaan oikein osunut. Kauhean hankala näköjään työntää tuollasta perinteistä sukoliitintä tollaseen punasella värikoodilla varustettuun isoon, pyöreään liittimeen, jossa on ihan liikaa reikiä sukon kahta piikkiä varten. Eipä tosin olis edes 2m korkea trussi taakse mahtunut, sillä kattokorkeus lavan takaosassa oli vain Riikosen verran, eikä se ole mikään pitkä jätkä. Eli puhutaan aika pitkälti samoista mittasuhteista kun Rollon joulumaassa.

Nyt keikalle, moro.
Viltsu

Hässäkkää pässäkkää.

Nonniin. Kävin tänään varastolla ohjelmoimassa mun tulevan kiertueen bulsan eli DiGiCo D5 Live. Ensiks kun alotin operaation niin ihan kaikki asiat piti kysyä erikseen Myllyltä ja ihmettelin et mitä noi hahmot vouhottaa tästä tiskistä kun on niin perkeleen epäkäytännöllinen vehje, samalla rupes myös vähän kaduttamaan et miksi en lähde reissuun perus analogibulsalla ja räkillisellä fyysisiä potikoita.
No aikaa vierähti pari tuntia ja rakensin sen ittelleni toimivaks ja tein stereokanavia ja sekottelin AUXeja yms. omasta mielestäni kauheen vaikeeta ja ennen kaikkea nokkelaa. No tiski rupes tuntumaan jo semmoselta et sillä vois vetää ja tavallaan hyvä niin koska huomenna ois sen kanssa lentolähtö nollista, tarkoittaen et keikkamestassa on joku yksityistilaisuus ennen iltaa ja päästään puuhaileen vasta seiskalta eli siinä vaiheessa kun ois checki niin poka on jo sisällä.
Muutama asia siinä kuitenkin viel hämmästytti ja logiikka joissain asioissa kummastutti, taas on meidät monitorimiehet unohdettu TANA. Osa ainakin näistä kuulemma korjattu nelosversioon, mikä on tosin vielä Beta. Eli siis kolmosversiolla lähdetään taistoon.
Sitten päästiin siihen vaiheeseen et otetaan hatsit vehkeestä. Löin läppärin kiinni lavarasiaan ja luurit päähän. Soittelin MP3:sia sen läpi ja soundi oli aivan käsittämättömän hyvä. Kaikki epäilykset karisi samantien.
Aikaisemmat kokemukset digipöydistä oli Yamahan tuotteet ja sitten Innovasonin SY-sarja. Nää molemmat rupes tuntuun paskoilta tuon testin jälkeen tai ainakin huonosoundisilta. Yamahat on jotenkin pirun kovan kuuloisia pöytiä ja Innovason on taas täysin huomaamaton soundiltaan. Samoja syitä minkä takia pidän analogipuolella Midaksesta eniten. Kyllä jotain luonnetta pitää löytyä. Innovasonissa tosin on pirusti kaikkia ominaisuuksia mitä itse monitorihahmoja arvostan, ymmärtääkseni Innovasonin (pää)suunnittelija on itse monitoriseppä joten sen ymmärtää.
Mutta kuten sanottu paljon asioita on paikattu siihen D5:sen nelosversioon.

Ei muuta kun nenää pyllyyn, Soromnoo huomiseen.
Viltsu

Käsityömessut - Handjob Fair

Oulusta lähdettiin aamu seiskan jälkeen sutimaan kohti Jyskylää, johon saavuttiin aika tarkalleen puolilta päivin yhden kahvitauon voimalla.
Oulussa oli eilen hyvä keikka ja mun mielestä hyväsoundinen lava, Tertulla oli kuulemma vähän haastavampaa siellä salissa.
Tosin me painotetaan aika eri asioita noissa saleissa.
Hyvät fiilikset jäi Madetoja-salista vaikka vähän jäi kyllä askarruttamaan miten ne kohtelee paikallisia muusikoita.

Ainahan on kyllä mahdollista että on niissä muusikoissa vähän vahtimisen aihettakin. Ainakin jos tätä myynti-ilmoitusta katsotaan. Rapee on hinta painosta. Mutta joo tosiaan. Jyväskylän Paviljonkiin päästiin ja ruvettiin roudaamaan niin se oviaukko on liian matala siihen että sais auton perän kokonaan sisään ja ulos kun jättää niin on kynnys mistä pitää laatikot tipauttaa. Jos se vedenpaisumus tapahtuu sisällä niin eihän niitä vesiä sovi ulos päästää, pitäähän siinä kynnys olla välissä. Tämä lato ei oo kun muutaman vuoden vanha eli ei ainakaan kokemuksen puutteesta pitäis tollasta häpsyä käydä. Tosin ei oo eka eikä varmasti vika kerta kun tehdään asiat silleen melkein hyvin niin että vituttaa vaan vähän ;)
Siellä ison salin käytävillä koin Spinal Tap ilmiön, kun en löytäny lavaa. Vaikka kuinka seurasin kylttejä ja nuolia, aina oli umpikuja vastassa. Sitten tajusin jossain vaiheessa että nuolessa lukeva "Stage" on sama asia kuin ovessa lukeva AUD.
Täällä Paviljongissa on myös käsityömessut eli englanniksi handjob fair. Ja pienessä salissa taas on käärmenäyttely ;)

Tänään vietäis viimestä tästä rupeemasta ja rupee hanskatkin oleen sen näköset. Ens viikolla saakin käyttää kaikki neljä vapaapäivää muuttoon ja seuraavan rundin valmisteluihin. Keikat alkaa taas perjantaina eri orkan kanssa tosin.

Se on moro
Viltsu