Tossa digihommassa on helvetisti hyviä puolia, mutta tarkemmin ajateltuna myös niitä miinankohtia on moninverroin analogisisaruksiin verrattuna. Selkee etu noille digivehkeille on se ettei tarvii enää miettiä paljonko niitä inserttejä on käytössä, senkun vaan laittaa päälle siitä kanavasta mihin on tarve. Samoin efektit, jos muistitikun kanssa laittaa menemään niin kaikki insertit ja efektit on heti valmiina. Tosin itse omassa toiminnassa huomannu et kannattaa aina aika ajoin nollata ne lähdöt ja alottaa alusta valmiilla eq, insertti ja efektiasetuksilla. Ei oo meinaan ihan yks tai kaks kertaa käyny silleen et linjacheckin jälkeen kaikki tulee täysiä, lähde siitä sit kesken vedon tiputtelemaan kaikkea kaikilta. Toinen on sit se valikkosurffailu, mihin ainakin kiiretilanteessa menee hermot välittömästi vaikka tarkkaan tietäis mistä mikäkin löytyy. Eli sieltä valikosta asioiden hakeminen on kuitenkin hitaampaa kun suoraan oikean laitteen naamatauluun tarttuminen. Männä viikonloppukin meni meinaan puhtaasti digitaalisesti eli Valkeakoskella oli Akun Tehtaan D5 ja Lahdessa ruotsalaisten M7. Tuttuja lautoja molemmat ja oivia työkaluja, mutta asiat ois silti ollu helpompia ja nopeampia sillä Heritagella tai XL-3:lla. Osaltaan tähän fiilikseen kuitenkin vaikutti myös se että olin tuuraajana ja orkka ei vielä ollu itselle täysin tuttu eli se omakin toiminta vielä haki muotoaan.
Ihminen kuitenkin on vielä analoginen ilmestys.
Ja sitten hetki ajassa taaksepäin. 18. heinäkuuta oli vuorossa Wanaja Festival ja tuplakeikka itselle eli Olavin keula taas parin vuoden tauon jälkeen ja goottien lavapää. Sama lava ja yks bändi välissä eli ei tullu edes hoppu. Olaviin ois keulilla ollu tarjolla Digidesignin Profile ja MH-2. Vetelin analoogisella kun kelasin etten viitti sitä kolmenvartin vaihtoa käyttää tiskin koodaamiseen vaan mieluummin käytän kaiken ajan keskittymällä orkesteriin ja sit tietty se et Mylly veteli Koivusen sillä taskulaskimella mua ennen eli pääsin naputtamaan efekti kohdilleen kaikessa rauhassa luurien kanssa. Helppo oli vetää, mitä nyt se 94 dB A raja oli aika tiukka jopa tommoselle iisimmälle kamalle. Niin siellä oli oikeasti tuo rajan ja nimenomaan piikit, ei mitään aikasidottuja juttuja. Muutaman dB:n kun olis saanu lisää niin ei olis tarvinnu jarrutella niissä kohdissa kun bändi soittaa vähän lujempaa vaan ois saanu antaa tulla. Semmosta feiderikompuraa siis rokkikohdissa latistamassa tunnelmaa. Ja nimenomaan ei ollu tarvis vetää lujempaa vaan sit kun biisissä on kovempi kohta missä bändi soittaa lujempaa niin ois saanu sen tulla. Siitä se dynamiikka tulee. Paitsi et ei tullu kun himmailin ettei rikota ympäristöhahmojen hermoja. Siitä vielä illan päälle lepakkoshow ja Midaksen Sienalla ei ahistanu laittaa, hyvä noilla oikeilla työkaluilla on vetää. Niille sidefilleille tosin tarvii tehä jotain, meinaan jos on lauteilla 8 kappaletta 18":sia niin kyllä niistä pitäis ihan oikeesti saada tömähtämään, mut ei niin ei. Onko vika komeroissa vai prossun asetuksissa mene ja tiedä eq:sta ainakin otin kaikki leikkurit veke vaihdon aikana.
No hyvä keikka kuitenkin, aika raivolla vetelivät jätkät. Mahtavuutta.
Tän jälkeen olikin aika siirtyä bussiin ja nokka kohti Vaasaa. Aamulla vähän viiden jäljestä kurvattiin Radissonin eteen ja otettiin majat.
Seuraavana päivän siis veto jo kello neljä Rockperryssä, päälavan eka akti ja PM5D valikoitui tiskiks kun oli aikaa surffailla valikoissa. Muistikortilla oli valmiina kanavanimet, patchi, efektit, alapääleikkurit ja insertit. Katteli vaan gainit ja nosteli liukuja, hyvin meni noinkin. Tämäkin siis puoltaa sitä et kannattas aika ajoin noista kaikista faileista nollata lähdöt.
Keikan jälkeen olikin ajo kotia kohti ja oltiin baarissa kahdelta yöllä roudauksen jälkeen, ei paha.
Sunnuntaina illasta taas saareen leirille yleis/venemieheks. Ei taaskaan ihan kauheesti tarvinnu miettiä hertsejä tai potikoiden asentoja. Vaikeuksia tosin aiheutti aikaiset heräämiset kun ei vaan oo tottunu tommosiin kasin herätyksiin niin yhtäkkiä sen rytmin kääntäminen ei oo kauheen helppoa. Minkäs teet kun pakko on ja luvattu myös.
Saaresta tulin kotio torstaina alkuillasta valmistautumaan viikonlopun rientoihin eli tuuraushommaa Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan monitoripäähän. Hyvä bändi, perkele. Meitsistä tuli fani. Vielä kun ois tosissaan saanu sen kolmannen keikan tohon perään niin ois oikeesti ollu itsekin tyytyväinen omaan suoritukseensa, pystymetsästä kun lähtee leipomaan niin ei se ihan briljanttia vielä ollu kumpikaan vaikkakin parani koko ajan.
Mutta kuten viisaat on joskus todennu "Ei tämä tästä, leukaa rintaan ja kohti uusia pettymyksiä"
Kohtapuoliin takaisin saareen ja huomen illalla pois ja tiistain likkojen kanssa Norjaan.
Palaillaan taas kun on aihetta.
Moro
Viltsu
sunnuntaina, heinäkuuta 27, 2008
torstaina, heinäkuuta 17, 2008
Joensuun pikavisiitti
Eilen tuli kävästyä Joensuussa sit mutka. Ilosaaren jäljiltä siellä makoili joku yksinäinen miehistönkuljetusauto vailla kuskia ja huolenpitoa. Hain sen sit pois sieltä.
Aamulla läksin kympin junalla Joensuuhun ja olin takas himassa ilta kympiltä, perillä en kait ollu ees viittä minuuttia kun jo läksin ajeleen kotia kohti. Lappeenrannassa pidin stopin ja kävin Janin ja Sarin luona kylässä, muuten ei tarvinnukkaan pysähdellä kun yksin ajo.
Niin juu sori vaan kaikille Joensuun ystäville, aika kiire oli takasin kotia eli en edes yrittäny soittaa teille kellekkään kahvin merkeissä vaan piti heti lähtä takasin.
Tänään sit siivosin ton pihavarston ja vein pakettiautollisen romua kierrätykseen, nyt mahtuu taas uutta tilalle ;)
Moro taas
Viltsu
Aamulla läksin kympin junalla Joensuuhun ja olin takas himassa ilta kympiltä, perillä en kait ollu ees viittä minuuttia kun jo läksin ajeleen kotia kohti. Lappeenrannassa pidin stopin ja kävin Janin ja Sarin luona kylässä, muuten ei tarvinnukkaan pysähdellä kun yksin ajo.
Niin juu sori vaan kaikille Joensuun ystäville, aika kiire oli takasin kotia eli en edes yrittäny soittaa teille kellekkään kahvin merkeissä vaan piti heti lähtä takasin.
Tänään sit siivosin ton pihavarston ja vein pakettiautollisen romua kierrätykseen, nyt mahtuu taas uutta tilalle ;)
Moro taas
Viltsu
tiistaina, heinäkuuta 15, 2008
Matkalla taas
Olevinaan ollu taas niin hoppu ettei oo kerinny kirjuutella. Edellisen kertomuksen jälkeen on keritty käydä Turussa, Rovaniemellä, Serbiassa ja Unkarissa ja Janne ja Minde meni naimisiin. Noiden häidenkin merkeissä meni pari päivää komeesti.
Niin siis juu pari viikkoa takaperin ja Turkuun ja Ruisrockiin. Lauantai 5.7. meni Paviljonkilavalla Akun Tehtaan A-tiimin hellässä huomassa. Mikäs siellä oli vedellä kun kelpo miehet kelpo vehkeineen siellä päivystivät ja tekivät vierailijan olon oikeinkin turvalliseksi ja mukavaksi. Turusta lähdettiin keikan jälkeen kotio kun seuraava konsertti oli Rovaniemellä ja lentokoneella oli tarkoitus retki suorittaa. Lento Rolloon lähti sunnuntaina vasta puolilta päivin eli ei tarvinnu sian pieremän aikaan vielä olla kentällä, sai siis jopa nukkua hetken.
Rovaniemellä oli vastassa Ruotsalainen äänifirma ja loistohenkilökunta sielläkin oli, M7 monitoreissa, Lacusticcia sidefilleinä sekä PA:na ja keulilla Heritage. Tosin sen Ruisrockin jälkeen, missä siis oli Heritage myös monitoreissa, vähän ahdisti tolla seiskalla lähtee leipomaan. Keikka oli kuitenkin onnistunut kaikilta vaikka alkuun vähän pelotti kuin sormet toimii kitaristeilla siinä vajaan kymmen lämpöasteen tietämillä. Hyvinhän nuo klaaras. Toi Simerockihan oli mulle omalle kohdalle eka kerta ja ehdottomasti toistekin jos vaan kutsu käy, oli meinaan helppoa olla ihmisen siellä. Kiitokset kaikille tästä viikonlopusta.
Rovaniemeltä kun pääs maanantai aamuna kotio niin melko suorilta läksin talkoisiin et saatiin Jannen ja Minnan häät siihen kuntoon et kehtaa vieraita pyytää. Jaken kanssa puuhailtiin viihdepuoli kuntoon eli PA ja teltan valaistus kun loput puuhaili telttojen, jääkaappien, tarjoiltavien ja koristuksien kimpussa. Hyvä tuli ja helvetin hyvät bileet oli. Kaikki viihty, rokki soi eikä juoma loppunu. Hyvä tosta on jatkaa avioliittoa.
Häiden jälkeen oli yks lepopäivä ennen uusi retkiä. Torstai aamuna viideltä piti olla kentällä lähdössä Serbiaan missä samana iltana vielä veto Exit-festivaaleilla.
Tuolla linnoituksessa ne juhlat oli, pitkälle toistakymmentä lavaa ripoteltu pitkin ton linnotuksen maita. Illalla meidän vaihdon aikaan ilotulitus ja päivällä hävittäjäkoneiden ja taitolentäjien ylilentoja, hommat isollaan. Pyysivät ens vuonnakin tulemaan. Toivottavasti vaan isommalla lavalla ettei tarvis vaan selviytyä.
Tossa oli meinaan Serbian poikain näkemys monitorilandiasta. Raiderissa lukee mulla monitoritiskivaateissa 32/16, olivat ymmärtäneet niin että 22/6 riittää. Show hoidettiin kuitenkin kunnialla läpi vaikka se talonseppä yritti torpedoida mun viimeisetkin ystävälliset kompromissiyritykset. Oltiin Tumpin kanssa meinaan aika rankalla kädellä riisuttu kanavalistaa että saatiin omat rännit mahtumaan niiden houselistaan mut monitoripäässä mun ois pitäny vielä siitäkin tinkiä. Kerroin ystävällisesti aavistuksen korotetulla äänellä että herrat voi tehdä keskenään ihan mitä lystää kunhan hoitaa mulle ne mun tarvitsemat 22 kanavaa, mikä siis oli maksimikanavamäärä monitoritiskissä. Kerroin vielä ettei järjestyksellä väliä kunhan kaikki on olemassa kun vaihto alkaa. Olivat sitten hoitaneet. Hyvä niin. Ja bändi oli liekeissä ja yleisö myös, koko kenttä turvoksissa mukana hoilaavaa juhlakansaa eli senkin puoleen ois isompi lava ollu ihan kohdallaan. No ens vuonna sit ;)
Illalla vielä hotellilla tuttuja Nightwish ryhmän muodossa.
Perjantaina olikin vuorossa yhdentoista tunnin pikkubussi siirtymä Unkariin Tokajin lähistöllle
Kuvassa ollaankin jo Unkarin puolella jollain huoltiksella, lämmintä oli 38 astetta ja paikallinen olut oli kylmää ja hyvää. Uudet aurinkolasitkin löysin Helsinki-Vantaalta lähtiessä torstai aamuna. Unkari on hyvä paikka ihmisen olla. Hotellillakin oltiin sopivasti ltasella puolen kympin aikoihin eli kerkis vielä syömään kun keittiö meni kympiltä kiinni.
Seuraavana aamuna lähdettiin tekniikan kanssa yhdentoista maissa puuhailemaan linjachecki alta pois ja sillon päivällä kun kävelin juhla-aluetta ympäri niin löyty tommonen työkalukoju keskeltä aluetta, on se hyvä tietää et jos festivaaleilla tulee tarvetta rälläkälle niin ei muuten kun DeWaltin kojulle ja kone matkaan.
Asiaan siis, alkuperäisissä lapuissa luki mulle tiskinä ML500 ja ilo oli suuri kun lavalle kävellessä mua odottikin siellä DiGiCo D1. Tikku kiinni ja menoks. Tosin vähän mua rupee epäilyttämään kuiteskin toi muistitikkuhomma kun on kuitenkin sellain fiilis et parhaimmat keikat omalta osalta on kuitenkin ollu tälle kesälle analogibulsien kanssa ja nimenomaan festarilähdöillä eli ei soundcheckiä. Ainakin ne analoogiset on nopeampia käyttää. Ei sitä Heritagea kuiteskaan mikään digivehje vielä vuosiin oikeasti haasta.
Festaripromoottori oli päättäny järkätä meille myös ekstranumeron eli semmonen seppä rupes siinä päivällä duunaamaan jotain gulassityyppistä lihapataa ja se oli valmis joskus kuuden maissa ja muhi vielä seiskan jäljestä kun päästiin tonteille. Olihan meinaan maukasta, kokki pyys rumpukapulaa kiitokseksi jos tykättiin, meinasin viedä koko paketin ;)
Lupas ens vuonna tehdä vielä isomman satsin jos mennään uudestaan.
Jos multa kysytään niin ehdottomasti mennään. Mukavia ihmisiä, hyvää ruokaa, lämmintä, hyvä meinkin, listaa vois jatkaa loputtomiin. Unkari on hyvä paikka ihmisen olla.
Eilen iltapäivästä oltiin kotona ja tänään jo elävien kirjoissa. Tuli muuten postissa Saunalahdelta paketti missä oli uus ADSL-modeemi. Nyt on erikoispurkki meinaan. Samassa murkulassa on ton modeemin lisäks WLAN tukiasema kirjoitintuella ja sit siihen saa viel ulkoisen kovon kiinni mistä voi tehdä verkkolevyn ja koko roskan konffaaminen käyttökuntoon vei vartin ja kaikki tsupattaa todella mallikkaasti. joskus tekniikka on helppoa ;)
Moro taas
Viltsu
Niin siis juu pari viikkoa takaperin ja Turkuun ja Ruisrockiin. Lauantai 5.7. meni Paviljonkilavalla Akun Tehtaan A-tiimin hellässä huomassa. Mikäs siellä oli vedellä kun kelpo miehet kelpo vehkeineen siellä päivystivät ja tekivät vierailijan olon oikeinkin turvalliseksi ja mukavaksi. Turusta lähdettiin keikan jälkeen kotio kun seuraava konsertti oli Rovaniemellä ja lentokoneella oli tarkoitus retki suorittaa. Lento Rolloon lähti sunnuntaina vasta puolilta päivin eli ei tarvinnu sian pieremän aikaan vielä olla kentällä, sai siis jopa nukkua hetken.
Rovaniemellä oli vastassa Ruotsalainen äänifirma ja loistohenkilökunta sielläkin oli, M7 monitoreissa, Lacusticcia sidefilleinä sekä PA:na ja keulilla Heritage. Tosin sen Ruisrockin jälkeen, missä siis oli Heritage myös monitoreissa, vähän ahdisti tolla seiskalla lähtee leipomaan. Keikka oli kuitenkin onnistunut kaikilta vaikka alkuun vähän pelotti kuin sormet toimii kitaristeilla siinä vajaan kymmen lämpöasteen tietämillä. Hyvinhän nuo klaaras. Toi Simerockihan oli mulle omalle kohdalle eka kerta ja ehdottomasti toistekin jos vaan kutsu käy, oli meinaan helppoa olla ihmisen siellä. Kiitokset kaikille tästä viikonlopusta.
Rovaniemeltä kun pääs maanantai aamuna kotio niin melko suorilta läksin talkoisiin et saatiin Jannen ja Minnan häät siihen kuntoon et kehtaa vieraita pyytää. Jaken kanssa puuhailtiin viihdepuoli kuntoon eli PA ja teltan valaistus kun loput puuhaili telttojen, jääkaappien, tarjoiltavien ja koristuksien kimpussa. Hyvä tuli ja helvetin hyvät bileet oli. Kaikki viihty, rokki soi eikä juoma loppunu. Hyvä tosta on jatkaa avioliittoa.
Häiden jälkeen oli yks lepopäivä ennen uusi retkiä. Torstai aamuna viideltä piti olla kentällä lähdössä Serbiaan missä samana iltana vielä veto Exit-festivaaleilla.
Tuolla linnoituksessa ne juhlat oli, pitkälle toistakymmentä lavaa ripoteltu pitkin ton linnotuksen maita. Illalla meidän vaihdon aikaan ilotulitus ja päivällä hävittäjäkoneiden ja taitolentäjien ylilentoja, hommat isollaan. Pyysivät ens vuonnakin tulemaan. Toivottavasti vaan isommalla lavalla ettei tarvis vaan selviytyä.
Tossa oli meinaan Serbian poikain näkemys monitorilandiasta. Raiderissa lukee mulla monitoritiskivaateissa 32/16, olivat ymmärtäneet niin että 22/6 riittää. Show hoidettiin kuitenkin kunnialla läpi vaikka se talonseppä yritti torpedoida mun viimeisetkin ystävälliset kompromissiyritykset. Oltiin Tumpin kanssa meinaan aika rankalla kädellä riisuttu kanavalistaa että saatiin omat rännit mahtumaan niiden houselistaan mut monitoripäässä mun ois pitäny vielä siitäkin tinkiä. Kerroin ystävällisesti aavistuksen korotetulla äänellä että herrat voi tehdä keskenään ihan mitä lystää kunhan hoitaa mulle ne mun tarvitsemat 22 kanavaa, mikä siis oli maksimikanavamäärä monitoritiskissä. Kerroin vielä ettei järjestyksellä väliä kunhan kaikki on olemassa kun vaihto alkaa. Olivat sitten hoitaneet. Hyvä niin. Ja bändi oli liekeissä ja yleisö myös, koko kenttä turvoksissa mukana hoilaavaa juhlakansaa eli senkin puoleen ois isompi lava ollu ihan kohdallaan. No ens vuonna sit ;)
Illalla vielä hotellilla tuttuja Nightwish ryhmän muodossa.
Perjantaina olikin vuorossa yhdentoista tunnin pikkubussi siirtymä Unkariin Tokajin lähistöllle
Kuvassa ollaankin jo Unkarin puolella jollain huoltiksella, lämmintä oli 38 astetta ja paikallinen olut oli kylmää ja hyvää. Uudet aurinkolasitkin löysin Helsinki-Vantaalta lähtiessä torstai aamuna. Unkari on hyvä paikka ihmisen olla. Hotellillakin oltiin sopivasti ltasella puolen kympin aikoihin eli kerkis vielä syömään kun keittiö meni kympiltä kiinni.
Seuraavana aamuna lähdettiin tekniikan kanssa yhdentoista maissa puuhailemaan linjachecki alta pois ja sillon päivällä kun kävelin juhla-aluetta ympäri niin löyty tommonen työkalukoju keskeltä aluetta, on se hyvä tietää et jos festivaaleilla tulee tarvetta rälläkälle niin ei muuten kun DeWaltin kojulle ja kone matkaan.Asiaan siis, alkuperäisissä lapuissa luki mulle tiskinä ML500 ja ilo oli suuri kun lavalle kävellessä mua odottikin siellä DiGiCo D1. Tikku kiinni ja menoks. Tosin vähän mua rupee epäilyttämään kuiteskin toi muistitikkuhomma kun on kuitenkin sellain fiilis et parhaimmat keikat omalta osalta on kuitenkin ollu tälle kesälle analogibulsien kanssa ja nimenomaan festarilähdöillä eli ei soundcheckiä. Ainakin ne analoogiset on nopeampia käyttää. Ei sitä Heritagea kuiteskaan mikään digivehje vielä vuosiin oikeasti haasta.
Festaripromoottori oli päättäny järkätä meille myös ekstranumeron eli semmonen seppä rupes siinä päivällä duunaamaan jotain gulassityyppistä lihapataa ja se oli valmis joskus kuuden maissa ja muhi vielä seiskan jäljestä kun päästiin tonteille. Olihan meinaan maukasta, kokki pyys rumpukapulaa kiitokseksi jos tykättiin, meinasin viedä koko paketin ;)
Lupas ens vuonna tehdä vielä isomman satsin jos mennään uudestaan.
Jos multa kysytään niin ehdottomasti mennään. Mukavia ihmisiä, hyvää ruokaa, lämmintä, hyvä meinkin, listaa vois jatkaa loputtomiin. Unkari on hyvä paikka ihmisen olla.
Eilen iltapäivästä oltiin kotona ja tänään jo elävien kirjoissa. Tuli muuten postissa Saunalahdelta paketti missä oli uus ADSL-modeemi. Nyt on erikoispurkki meinaan. Samassa murkulassa on ton modeemin lisäks WLAN tukiasema kirjoitintuella ja sit siihen saa viel ulkoisen kovon kiinni mistä voi tehdä verkkolevyn ja koko roskan konffaaminen käyttökuntoon vei vartin ja kaikki tsupattaa todella mallikkaasti. joskus tekniikka on helppoa ;)
Moro taas
Viltsu
lauantaina, heinäkuuta 05, 2008
Kesä
Tsiisus miten nasta keli ollu koko päivän.
Puolilta päivin tuli DHL:n likka hakeen koneen takuuhuoltoon ja siitä harmikseni jouduin pariks tunniks sisätöihin ja kolvin ääreen. Uusia kaapeleita poppareille tulevia koitoksia varten siis.
Mutta siinä neljän jäljestä kun pääs kotio niin paita pois ja takapihalle elukoitten kanssa ihmettelemään uutta grilliä. Eilen tuli meidän perheeseen meinaan Lucifer Barite-3. Kolmen polttimen kaasutin mihin voi tunkea vaik possun sisään eikä vielä ahista. Tänään siis koeponnistin sen ja ai että kun oli hyvä vetää, ei pienintäkään vaaraa lihojen palamisesta kun on kunnon tila mihin se lämpö leviää eikä keskity vaan johonkin tiettyyn kohtaan ja on parilat ja kivigrillit erikseen ja sit se kori siinä kannessa rehuille. Hyvä tuli ja elokuussa juhlat kyseisen härvelin ympärillä.
Ruoan jälkeen olikin sit hyvä suunnistaa ilta-ajelulle ja keli oli edelleen niin lämmin ettei sitä ajotakkia voinu laittaa päälle ollenkaan tai ois kaveri kiehunu sisältä, hyvä oli paitasilteenkin vetää.
Lisää vaan tämmösiä päiviä.
Moro
Viltsu
Puolilta päivin tuli DHL:n likka hakeen koneen takuuhuoltoon ja siitä harmikseni jouduin pariks tunniks sisätöihin ja kolvin ääreen. Uusia kaapeleita poppareille tulevia koitoksia varten siis.
Mutta siinä neljän jäljestä kun pääs kotio niin paita pois ja takapihalle elukoitten kanssa ihmettelemään uutta grilliä. Eilen tuli meidän perheeseen meinaan Lucifer Barite-3. Kolmen polttimen kaasutin mihin voi tunkea vaik possun sisään eikä vielä ahista. Tänään siis koeponnistin sen ja ai että kun oli hyvä vetää, ei pienintäkään vaaraa lihojen palamisesta kun on kunnon tila mihin se lämpö leviää eikä keskity vaan johonkin tiettyyn kohtaan ja on parilat ja kivigrillit erikseen ja sit se kori siinä kannessa rehuille. Hyvä tuli ja elokuussa juhlat kyseisen härvelin ympärillä.
Ruoan jälkeen olikin sit hyvä suunnistaa ilta-ajelulle ja keli oli edelleen niin lämmin ettei sitä ajotakkia voinu laittaa päälle ollenkaan tai ois kaveri kiehunu sisältä, hyvä oli paitasilteenkin vetää.
Lisää vaan tämmösiä päiviä.
Moro
Viltsu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)