Digital solutions for analog world

Tossa digihommassa on helvetisti hyviä puolia, mutta tarkemmin ajateltuna myös niitä miinankohtia on moninverroin analogisisaruksiin verrattuna. Selkee etu noille digivehkeille on se ettei tarvii enää miettiä paljonko niitä inserttejä on käytössä, senkun vaan laittaa päälle siitä kanavasta mihin on tarve. Samoin efektit, jos muistitikun kanssa laittaa menemään niin kaikki insertit ja efektit on heti valmiina. Tosin itse omassa toiminnassa huomannu et kannattaa aina aika ajoin nollata ne lähdöt ja alottaa alusta valmiilla eq, insertti ja efektiasetuksilla. Ei oo meinaan ihan yks tai kaks kertaa käyny silleen et linjacheckin jälkeen kaikki tulee täysiä, lähde siitä sit kesken vedon tiputtelemaan kaikkea kaikilta. Toinen on sit se valikkosurffailu, mihin ainakin kiiretilanteessa menee hermot välittömästi vaikka tarkkaan tietäis mistä mikäkin löytyy. Eli sieltä valikosta asioiden hakeminen on kuitenkin hitaampaa kun suoraan oikean laitteen naamatauluun tarttuminen. Männä viikonloppukin meni meinaan puhtaasti digitaalisesti eli Valkeakoskella oli Akun Tehtaan D5 ja Lahdessa ruotsalaisten M7. Tuttuja lautoja molemmat ja oivia työkaluja, mutta asiat ois silti ollu helpompia ja nopeampia sillä Heritagella tai XL-3:lla. Osaltaan tähän fiilikseen kuitenkin vaikutti myös se että olin tuuraajana ja orkka ei vielä ollu itselle täysin tuttu eli se omakin toiminta vielä haki muotoaan.
Ihminen kuitenkin on vielä analoginen ilmestys.

Ja sitten hetki ajassa taaksepäin. 18. heinäkuuta oli vuorossa Wanaja Festival ja tuplakeikka itselle eli Olavin keula taas parin vuoden tauon jälkeen ja goottien lavapää. Sama lava ja yks bändi välissä eli ei tullu edes hoppu. Olaviin ois keulilla ollu tarjolla Digidesignin Profile ja MH-2. Vetelin analoogisella kun kelasin etten viitti sitä kolmenvartin vaihtoa käyttää tiskin koodaamiseen vaan mieluummin käytän kaiken ajan keskittymällä orkesteriin ja sit tietty se et Mylly veteli Koivusen sillä taskulaskimella mua ennen eli pääsin naputtamaan efekti kohdilleen kaikessa rauhassa luurien kanssa. Helppo oli vetää, mitä nyt se 94 dB A raja oli aika tiukka jopa tommoselle iisimmälle kamalle. Niin siellä oli oikeasti tuo rajan ja nimenomaan piikit, ei mitään aikasidottuja juttuja. Muutaman dB:n kun olis saanu lisää niin ei olis tarvinnu jarrutella niissä kohdissa kun bändi soittaa vähän lujempaa vaan ois saanu antaa tulla. Semmosta feiderikompuraa siis rokkikohdissa latistamassa tunnelmaa. Ja nimenomaan ei ollu tarvis vetää lujempaa vaan sit kun biisissä on kovempi kohta missä bändi soittaa lujempaa niin ois saanu sen tulla. Siitä se dynamiikka tulee. Paitsi et ei tullu kun himmailin ettei rikota ympäristöhahmojen hermoja. Siitä vielä illan päälle lepakkoshow ja Midaksen Sienalla ei ahistanu laittaa, hyvä noilla oikeilla työkaluilla on vetää. Niille sidefilleille tosin tarvii tehä jotain, meinaan jos on lauteilla 8 kappaletta 18":sia niin kyllä niistä pitäis ihan oikeesti saada tömähtämään, mut ei niin ei. Onko vika komeroissa vai prossun asetuksissa mene ja tiedä eq:sta ainakin otin kaikki leikkurit veke vaihdon aikana.
No hyvä keikka kuitenkin, aika raivolla vetelivät jätkät. Mahtavuutta.
Tän jälkeen olikin aika siirtyä bussiin ja nokka kohti Vaasaa. Aamulla vähän viiden jäljestä kurvattiin Radissonin eteen ja otettiin majat.

Seuraavana päivän siis veto jo kello neljä Rockperryssä, päälavan eka akti ja PM5D valikoitui tiskiks kun oli aikaa surffailla valikoissa. Muistikortilla oli valmiina kanavanimet, patchi, efektit, alapääleikkurit ja insertit. Katteli vaan gainit ja nosteli liukuja, hyvin meni noinkin. Tämäkin siis puoltaa sitä et kannattas aika ajoin noista kaikista faileista nollata lähdöt.

Keikan jälkeen olikin ajo kotia kohti ja oltiin baarissa kahdelta yöllä roudauksen jälkeen, ei paha.

Sunnuntaina illasta taas saareen leirille yleis/venemieheks. Ei taaskaan ihan kauheesti tarvinnu miettiä hertsejä tai potikoiden asentoja. Vaikeuksia tosin aiheutti aikaiset heräämiset kun ei vaan oo tottunu tommosiin kasin herätyksiin niin yhtäkkiä sen rytmin kääntäminen ei oo kauheen helppoa. Minkäs teet kun pakko on ja luvattu myös.

Saaresta tulin kotio torstaina alkuillasta valmistautumaan viikonlopun rientoihin eli tuuraushommaa Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan monitoripäähän. Hyvä bändi, perkele. Meitsistä tuli fani. Vielä kun ois tosissaan saanu sen kolmannen keikan tohon perään niin ois oikeesti ollu itsekin tyytyväinen omaan suoritukseensa, pystymetsästä kun lähtee leipomaan niin ei se ihan briljanttia vielä ollu kumpikaan vaikkakin parani koko ajan.

Mutta kuten viisaat on joskus todennu "Ei tämä tästä, leukaa rintaan ja kohti uusia pettymyksiä"

Kohtapuoliin takaisin saareen ja huomen illalla pois ja tiistain likkojen kanssa Norjaan.

Palaillaan taas kun on aihetta.
Moro
Viltsu

Lappeenrantaa

Saaresta kotiuduin torstai-iltana väsyneenä mutta rentoutuneena. Meri-ilmaa, ruumiillista työtä, säännöllisyyttä ruokailuissa ja ylipäätään kaikessa. Mahtavuutta. Tää ei kuitenkaan tarkota et olisin hommia lopettamassa tai vaihtamassa alaa. Se on vaan mukava välillä käydä tekemässä jotain aivan muuta kun normaalisti.

Saavuin eilen kuuden maissa Lappeenrantaan. Käytiin festareilla toteamassa tilanne ja mentiin hotelliin saunomaan ja sieltä melkein myöhässä töihin. Eilenhän tein monitorit tuolle laulavalle näyttelijäopiskelijalle (vai onko se näyttelyä opiskeleva laulaja) pitkästä aikaa, edellisen kerran tein orkalle lavaääntä 2005 marraskuussa NRJ-rundilla. Sen rundin jälkeenhän mä siirryin orkalle etupäähän mitä tein koko viime vuoden, nyt sillä tontilla on Lahden Kari, joka siis eilenkin sen keulan teki.
Alunperinhän mun piti tehdä etupää eilen, mutta kuten edellisestä kirjoituksesta pystyitte päättelemään niin jossain kohtaa oli mennyt info solmuun ja multa meinattiin työpäivä perua kokonaan. Ohjelmatoimisto oli sit soittanu poppareille sen mun sähköpostin jälkeen et mitäs tehdään niin pop oli sitä mieltä et otetaan kaveri matkaan kun on kerta työpäivä luvattu. Näin nää hommat pitää hoitaa. Ai niin antoivat yöllä grillillä kylmän atomin, mut ryynäri oli lämmin.

Nyt hotellilla lepuuttamassa ennen saunaan menoa kun kävin Kreikkalaisessa syömässä niin on vatsa aavistuksen turvoksissa. Sain huoneenkin sovittua silleen et ei tarvihe huonetta vaihtaa vaik orkka vaihtuukin, mahtavaa. Kahvilahan saapuu kaupunkiin vasta ysin jäljestä eli mulle tuli tavallaan vapaapäivä Lappeenrannassa. Kaupungillakin oon jo kävelly ja tämmösen sieltä bongasin.

Onkos se Nikki menny vaihtaa alaakin orkan lisäksi ;)

Mikäs muuten on näillä hotellisiivoojilla kun se "Täällä nukutaan" kyltti ei pidä niitä poissa niin kokeilin tämmöstä tällä kertaa. Ei tehonnut tuokaan vaan piti niiden siinä kolmen maissa käydä koputtamassa et tarviiko siivota.
Joskus Lontoossa oli sitkeitä siivoojia kun Pekin kanssa viikko siinä samassa huoneessa vietettiin. Ekaks jätettiin se lappu ovelle et ei tarvii käydä, olivat siivonneet. Seuraavana päivän olivat tuoneet lapun pöydälle etteivät voineet siivota kun oltiin se "Do not disturb" lappu jätetty oveen. Kolmantena päivänä kun oltiin aamusta lähdössä töihin niin respa huuteli perään et tulkaas käymään. Asia sil oli se et siivoojat ei pääse siivoomaan sitä meidän huonetta kun meillä on se lappu ovessa ettei tarvita siivousta. Kerrottiin sille hahmolle et se lappu on siinä ovessa juurikin siitä syytä että me ei oikeasti haluta että siellä käy ketään. Tän jälkeen ne tyyty vaan tyhjentämään roskikset. Syy siihen ettei haluttu niitä siivoojia sinne huoneeseen oli se että meillä oli siellä huoneessa levällään 11,5 metrinen autorata, joka vei melkeen kokonaan sen huoneen lattiapinta-alan. Aika varovasti sai liikkua ettei tuhonnu rataa.

Pitää varmaan printtailla tämmösiä ja kantaa mukana näitä tilanteita varten kun on useamman yön samassa hotellissa.

Kuvasta toimitus tahtoo kiittää Roadie.Nettiä

Nyt sinne saunaan kun on ruoka ja laskeutunut
Moro
Viltsu

Päivä toimistolla

Eilen illalla vähän ennen puolta yötä pääsin saareen ja tänään aamulla kasilta ylös ja aamiaisen jälkeen pariks tunniks pilkkoon polttopuita ja sen jälkeen yks reissu maihin palauttamaan toinen veneistä millä tuotiin leiriläiset saareen.
Takasin saaressa kahden aikoihin, syömään ja takasin puutalkoisiin. Pari fotoa ihan vaan elvistelyn vuoks et minkälaiset näkymät mun toimistosta on muutaman seuraavan päivän.




Moro
Viltsu