Ollapa rundilla

Itselle yks tärkeimmistä ellei tärkein syy olla tällä alalla ja tehdä tätä duunia on rundaaminen eli kiertueella olo. Ja tämä erityisesti kahdesta syystä, toinen on luonnollisestikin ne keikat ja toisena mahdollisuus päästä näkemään sekä kokemaan erilaisia paikkoja, mitä ei välttämättä muuten ikimaailmassa tulis nähtyä. Hyvin usein ruoka ja juoma liittyy näihin paikkoihin ja kokemuksiin, sillä ei juurikaan ole parempaa tapaa viettää vapaapäivää toisella puolella maapalloa, kun aamulla lähteä hotellilta katselemaan paikallisia nähtävyyksiä, ehkä käydä jossain museossa ja illan päätteeks etsiä joku asiallinen ruokapaikka ja mennä työporukan tai jonkun paikallisen ystävän kanssa pitkän kaavan kautta syömään.

Noita paikkoja on monia ympäri maailman, mihin palaa aina uudestaan, jos ei fyysisesti niin ajatuksissa. 

Lontoossa käydessä tulee usein päädyttyä kaljalle Camdeniin joko Elephant´s Headiin tai Oxford Armsiin ja syömään Waka Sushiin, joka myöskin sijaitsee Camdenissa. 

Losissa pakollisiin stoppeihin kuuluu Barney´s Beanery ja jos on tarve pitää pyykkipäivä niin Pink Tacon margaritat matkalla Launderland kolikkopesulaan Santa Monica Bulevardilla ja pyykkien pyöriessä koneessa viereisen Los Tacosin loistavat burritot. Illalliselle Sunset Stripin El Compadreen, missä ainakin viikonloppuisin on mariachiorkka livenä veivaamassa.

Buenos Airesissa El Desnivelin erittäin hyvät pihvit valkosipulipottusohjolla. 

Pekingissä Ghost Streetillä spicy crayfish ja spicy bullfrog annokset, missä tulee kumihanskat mukana ettei käsiä kirvele kun syö niitä rapuja tai drinkit Drum and Bellin kattoterassilla. Itse asiassa koko Hutongin alue Pekingissä on erittäin nastaa seutua ellei sitä oo jo jyrätty kehityksen tieltä matalaks. Se on ollu liipasimella jo pidemmän aikaa eli saattaa olla jo hävinntykin.

Berliinissä Kreuzbergin alue ja siellä eritoten Tikiheart ja John Muir niminen drinkkibaari.

Hampurissa on myöskin aina mukava käydä ja siellä Reeperbahnilla ensin currywurst mit pommes Lucullus nimisessä mutterin muotoisessa kiskassa ja siitä iltaa jatkamaan London pubiin tai ankkuribaariin (tää ankkuribaari on se Irwinin entinen Hampurin kantapaikka). Tätä ennen on päivällä tietysti käyty ihmettelemässä Miniatur Wunderlandin uutuudet.

Brisbanessa Tukka nimisessä ravintolassa opossumialkupalat ja kengurupihvi pääruoaksi tai amerikan mantereella New Orleansin Palace Cafen kilpikonnakeitto ja siihen perään cajun maustetut avotulella grillatut osterit ja uppopaistettua alligaattoria Le Bayoussa muutaman sadan metrin päässä.

Munchenissä Hofbräuhaussin siansorkka ja litraiset tuopit.

Las Vegasissa se vanha alkuperäinen Vegas strip eli Freemont Street. Aika eri tyyppinen meno ja fiilis kun sillä nykyisellä pääkadulla.

Singaporen lukuisat Hawker centerit ja paikalliset erikoisuudet Chilli crab sekä Hainanese chicken rice.

Etelä-Afrikassa syödään luonnollisestikin impalapihvit ja pikkunälkään paikallista kuivalihaa eli biltongia. Tätä saa perinteisen naudalihan lisäksi myös gnusta, kudusta tai strutsista.

Ateenassa Akropoliksen lisäksi kannattaa suunnata satamaan ja hypätä johonkin veneeseen, joka vie johonkin saareen. Sitten vaan sivukujia tutkimaan ja tilailemaan niistä pienistä ravintoloista mustekalaa sekä muita mereneläviä. Merenelävistä puheenollen ollapa taas Ranskassa, Caenissa ja siellä sataman vieressä olevassa La Cave á Huitres nimisessä bistrossa kunnon osterihassuttelun merkeissä. Tai Vladivostokissa Zumassa syömässä aivan järjettömän hyvää sushia ja sashimia, puhumattakaan Sakhalinskin kuningasravuista.

Alabamassa jos sattuu vapaapäivä Mobile-nimiseen kylään niin siellä ensin USS Alabama memorial parkiin päiväks museoitumaan ja sen jälkeen Felix´s Fishcampiin illalliselle. Kotimatkalla voikin sit käydä Walmartista ostamassa höyryävän pääkallon ja flamingon näköisiä pyykkipoikia tai jotain muuta ehdottoman tärkeätä.

Detroitissa kannattaa käydä pyörähtämässä Jack Whiten omistamassa Third Man Pressingissä, se on levykauppa, jonka yhteydessä vinyylipuristamo.

Jos tie vie Kuopioon niin Samposta saa yhdet maan parhaista muikuista.

Mexico Cityssä tulee yleensä suunnattua johonkin lukuisista La Casa De Tono-ketjun ravintoloista, näihin mennessä tosin kannattaa varata aikaa, sillä ketju on myös paikallisten suosiossa ja usein jonot on kymmeniä metrejä. Toisaalta aina voi mennä bisselle Casi Esquinaan ja tilata sieltä jotain pientä siihen oluen kylkeen.

Jos retkellä on Reinin Kartsa messissä niin Torontossa ollessa pitää käydä CN-Towerin pyörivässä ravintolassa romantillisesti surf´n´turf illallisella, ennen kun menee rikkomaan sääntöjä hotellin saunaosastolle. Löylyveden heitto kiukaalle on nimittäin erittäin kiellettyä, ehkä jopa kielletympää kun oluen nauttiminen saunomisen yhteydessä.

Santiago de Chilessä lähtisin illalla, tai miksei päivälläkin, Recoletan alueelle aistimaan tunnelmia. Alue on kävelymatkan päässä siitä hotellista mihin yleensä bändit majoitetaan. Siinäkin hotellissa on sauna, tosin löylysaavi pitää askarrella roskiksesta ja kauha juomamukeista.

Paikalliset erikoisuudet kerkiää yleensä testaamaan myös keikkapäivinä, varsinkin jos on muistettu varoittaa promoottoria etukäteen tämmöisistä toiveista. Philly cheesesteak, New Yorkissa Reuben, Quebecissä Poutine, Saksassa jo kertaalleen mainittu Currywurst, Glasgowssa uppopaistettu pizza, Englannissa fish and chips luonnollisesti sillä mallasetikalla sekä hernemuhjulla ja remouladekastikeella. Lapissa käydessä ainakin kerran reissuun pitää saada poronkäristystä. Lappeenrannassa atomit ja vedyt kuuluu pakollisiin aktiviteetteihin ja Kuopiossa tietenkin kalakukko. Tätäkin listaa vois jatkaa loputtomiin.

Nälkähän tässä tulee muistellessa eli on varmaan oikea hetki lopetella ruokamuistelut ja siirtyä keittiön puolelle. Mitäköhän hyvä perunoista sitä tänään keksis?

Saunomistakaan ei kannata unohtaa maailmalla, venäläinen banja on hyvin lähellä perinteistä suomalaista saunaa, mutta sitten kuitenkin niin kaukana. Vaikka saunat itsessään ovat hyvin samanlaisia täällä ja naapurissa niin saunomiskulttuuri ja tavat eroavat. Ja muuten vaikka niin sanottu suomalainen sauna onkin levinnyt joka puolelle palloa niin jopa yllättävä harvoin sallitaan löylyveden heittäminen kiukaalle. Onneksi sitä harvemmin kuitenkaan valvotaan sen tarkemmin eli kaikenlaisilla tilapäisratkaisuilla on sitä vettä onnistuttu löylyhuoneen puolelle kuskaamaan.

Lahden mäkimonttu, elokuu 2018

Loppuun vielä se tärkein syy rundaamiseen eli ne itse keikat. Mikään ei voita sitä fiilistä kun bändi lähettää ekan biisin intron jälkeen ja tietää heti että nyt muuten toimii. Illan kulku tulee meinaan ainakin monitorimiksaajalle erittäin selväksi heti lähdössä keikan noin kolmen ensimmäisen sekunnin aikana. Jos siinä kohden ei osu ja on poppareilla lavalla fiilis menny niin aikamoisen työvoiton takana on sen fiiliksen kääntäminen seuraavan tunnin- puolentoista aikana. Toki orkestereita ja artisteja on joka lähtöön ja jokainen käsittelee mahdollisia haasteita ja ongelmia eri tavalla.

Toim. Huom. Ihan ei kaikki noista mainituista paikoista tullu ulkomuistista, mutta mulla on tapana merkkailla Google Mapsiin ravintolat ja baarit, mitkä on muistamisen arvoisia niin sieltä ja facebookin kuvagalleriasta oli hyvä käydä lunttaamassa. Paljon paikkoja jäi mainitsematta vielä, kahtellaan josko tekis vaikka uusintakierroksen samasta aiheesta.

Samasta aiheesta kannattaa ottaa haltuun myös Ruokailevat roudarit, tämäkin on Google Maps linkki, mihin roudarit on merkkaillu paikkoja reissuilla.

Palaillaan

Viltsu