Mexico & South-America

Niin se vuoden viimenen kruisinki muuttu sit uimareissuks, no tulipahan ainakin kypärä puhtaaks :)

Mutta nyt asiaan eli otsikon mukaisiin keikkoihin. Viime viikon (ja sitä edeltäneen viikonlopun) ohjelmassa siis ollu rundi täällä päin maailmaa.

Mexicosta alotettiin ja mikäs oli alotellessa kun kalusto sekä venuen miehistö oli hommiensa tasalla. Ja ilta oli vieläpä loppuunmyyty. Joku sata jäi pihallekkin ihmettelemään.

Mexicosta matka veikin Kolumbiaan, mikä sit ei ollu sinne päinkään kun lapuissa, hirvee määrä kaiken näköstä hanua pyöri jaloissa koko ajan niin ettei kukaan oikeestaan meidän ryhmästä tienny missään vaiheessa et kuka oli töissä ja kuka vaan hengas. Bonarina ne oli lähettäny meille speksit iltamista varmaan ihan fiiliksellä kun ainoo mikä kohtas toteutuksessa alkuperäisen infon kanssa oli rumpujen väri.

No Bogotassa oli sit vielä yks välipäivä eli käytiin Crewn voimin Monserrat vuoren huipulla juomassa paikalliset teet. Siellä oli hyvä meininki, kaikki se kaupungin kaaos oli täysin poissa, mahtavuutta.

Bogotasta oli sit lento Chileen, missä Santiagossa sit taas oli kaik mallillaan, tänne olivat kaverit tuoneet jopa enemmän kalustoa kun tilattiin, esmes sparekitaramoottoreita oli molemmille kitaristeille kaksin kappalein. Tässä kohden reissua on muuten jo välipäivätkin (kaikki kaks eli Mexico City ja Bogota) kaikki takanapäin eli joka päivä aamulento ja kentältä suoraan venuelle puuhaileen.

Chilen jälkeen Buenos Aires ja jälleen oli promoottorilla hallussa, ainoo harmi vaan oli kun meidän kone Chilestä lähteissä oli melkeen kolme tuntia myöhässä niin löi sen verta tanakan hopun päälle et jäi se promoottorin tarjoama pihvilounas haaveeks. Kun ei  kerkiä niin ei kerkiä.

Argentiinan jälkeen siirtyminen Brasilian Sao Pauloon ja täälläkin oli kaik hyvin tosin syömään ei kerinny taaskaan kunnolla

Sao Paulon jälkeen Rio de Janeiro, joka oli myös retken viimenen keikka. Täällä oli venuen henkilökunta palkattu varmaan paikalliselta ala-asteelta oli sen verta kädetöntä hommaa. Eikä niillä raukoilla ollu ees tarpeeks kaapeleita, 16 mikkipiuhaa ja maadotettuja jatkojohtojakin tasan yks. Eli niitä puuttuvia piuhoja lähettiin sit jossain kohden hakee lisää ja aikaa moiseen operaatioon ei menny kun kolme tuntia. Näinollen checkin ja keikan välissä ei taaskaan kerinny hotellille eikä syömään. Ja lämppäribändinkin paikalliset joutu feidaan kun eivät kaverit tunnin puuhailun jälkeen löytäny ensimmäistäkään niistä lämppärin tarvitsemasta neljästä kanavasta. Toi ilta olis ollu meidänkin kohdalla täysin tuhoon tuomittu ellei paikallinen kitarateknikkolikka olis ollu tilanteen tasalla. Se meinaan tulkkas meidän tarpeet paikallisille ja yritti vähän hoputtaa siinä sivussa. Ja varmaan tajuatte että lämmin ateria jäi taas haaveeks. Chilen jälkeen ei oo moisesta kerinny kun haaveileen.


Nyt on jo pari päivää menny noista keikoista ihan lomailun merkeissä täällä Riossa, ens viikon tiistaihin asti täällä saa olla. Loma on tarpeen.


Morrens
Viltsu