Kysehän ei siis ole siitä et olisin luovuttanut ja vaihtanut alaa tai mistään muustakaan yhtä dramaattisesta.
Tosiasia on se et tiettyi juttui ei voi kertoo näin julkisesti ja suurin osa asioista taas on itselle niin jokapäiväistä kauraa et ei tunnu mielekkäältä niitä kertoa.
Oli miten oli ni snadi kertaus menneeseen.
Himpuloitten kans on nyt viimeiseen reiluun vuoteen painettu sekä Amerikan Yhdysvaltoja, Australiaa, Etelä-Amerikkaa, Eurooppaa ja Aasia. Aina ei o menny kaikki niinkun Strömsössä, mut maaliin on päästy aina paria poikkeusta lukuunottamatta. Sää, poliisi, virallinen taho jne. vaatii kaikki omansa.
Mut tää nyt ei kait oo kellekään yllätys et esmes Mexicos tai Kiinassa asiat on erilailla ku Amsterdamissa tai Berliinissä.
Anywho, pallo on taas kierretty ja tällä kertaa oikeesti eli koko ajan itää kohti kotio päätyen, vuorokausiraja ylitetty jne. jne.
Nyt päästäänkin jonkun todella mystisen aivopierun saattelemana sit siihen et miks lähdin tätä kirjoitusta alunperin hahmotteleen.
Viime viikonloppuna nimittäin tehtiin historiaa Suomalaisessa populaarimusiikkikentässä.
Kaks loppuunmyytyä iltaa Olympiastadionilla on aika OK suoritus kelle vaan. Itse olin noissa kisoissa tiskin takana huolehtimassa isännän ja hänen vieraidensa audioviihtyvyydestä eli miksasin monitoreita. Mitä mä siis teen normaalistikin päivittäin, tai ainakin melkein, päivittäin. Viikottain nyt kuitenkin vähintään. 
Mutta joo.
Meitähän oli siis kaks monitoriseppää nois kisoissa. Jaron Riku piti huolta bändistä ja meitsi huolehti isännästä, tuplaajista ja kaikista vieraista. Kanavia mulle tuli se rapiat 80 ja niitä mä sit jakelin parhaaksi katsomallani tavalla.
Kaikki tää audiojargoni on kuitenkin toissijaista sen tosiasian rinnalla että tähän mennessä ei oo moista tehty tässä maassa kotimaisin voimin ikinä, tää oli eka.
Toivottavasti vastaavia tulee lisää ja miksei tulis kun nyt se on todistettu et homma toimii ja valuuttaa virtaa myös järjestävän organisaation suuntaan.
Ja onhan Kaija Koo vissiin jo myyny Jaffahallin täyteen joulukuussa, suunta näyttäs siis olevan hyvä.
Ainiin ja nyt on kerinny prätkälläkin liipoo useamman tuhatta kilsaa tälle kesälle. Pari keikkareissuakin oon kerinny kotomaassa moottoripyöräillä. Parhautta.
PamPam
Parhautta
viltsu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti