Saaristossa suhisee

Nonniin. Tää bloggailu on kait isokin juttu nykyään joten aattelin ite kokeilla kuin tää homma pelaa.
Luonnollisestikin homma alkaa avautumisella.
Juurikin tällä hetkellä menossa puhallinorkan soundcheck, aamulta takana jo noin seitsemän tuhannen lapsen orkesteri, yks perusbändi ja yksi tanssishow. Soundcheck ajat mennään esitysjärjestyksessä koska tuon lapsiorkan luokanope ei näköjään pysty käsittelemään päässään käänteistä järjestystä.
Etukäteen oli tosin kerrottu asianomaisille järjestys missä mennään ettei tarttis kaikkea tehdä kahteen kertaan. Miten se sanonta menikään. "Jotka ei osaa, opettaa".

Tästä päästäänkin kätevästi itse ongelmaan, joka ei missään nimessä ole lauma lapsia, kyllä niitten kanssa pärjää, ongelma ei myöskään ole ne harrastelijamuusikot, jotka tajuaa olevansa oudossa ja uudessa tilanteessa, niidenkin kanssa on helppoa, molemmat edellä mainitut ryhmät yleensä ymmärtää puhetta. Ongelma ei myöskään ole se musiikinopettaja, joka ilmeisestikin haluaa vaan pysyä tän yhden sankarin tieltä poissa. Ongelmaksi muodostui se hermoromahduksen partaalla sinnittelevä ala-asteen luokanope, joka hallitsee mielestään niin tilanteen, tekniikan kuin käyttäytymisetiketinkin.

Kaikki tapahtuu ajallaan ja ilman suurempia väärinkäsityksiä vaikka se äänimies onkin mulkku. Ja mikä parasta, päivän lastentapahtuma ei ole vielä edes alkanut, siihen päälle vielä iltamat ja yöpurku. Tää on ihan parasta.

Ens viikolla saa kyytiä konserttisalit.

Tästä tähän
Viltsu