Stage

Eilen oli eka suora lähetys tuostakin TV-ohjelmasta ja kaik meni kivuttomasti. Langattomat toimi moitteettomasti kun Santtu ne koodas ja suurin osa niihin kytketyistä headseteistäkin selvis hengissä. Osa siis kuoli, hiki ja nopeat vaihdot ilmeisestikin syynä moisiin kuolemiin.
Mut oli miten oli niin hyvä täst on lähtee jatkaa seuraavia viikkoja nyt kun paletti rupee oleen selvä itse kullekkin. Tämähän on siis ihan maailman mittakaavassa ensimmäinen tuotantokausi moista formaattia eli kaikki on uutta kaikille.
Viis viikkoo olis tätä vielä jäljellä eli vika on kesäkuun eka päivä.


Ei muuta tällä erää
Moro
Viltsu

Sunnuntaita

Niinhä toi pääsiäinen ja sen myötä kolme lähes perättäistä sunnuntai oli ja meni.
Torstai, joka siis oli eka näistä kolmesta sunnuntaista, tuli vietettyä Hertzenien kanssa Mikkelin Vaakunan yökerhossa. Jonniinverran sai ihmetellä kun jätkillähän oli rundi jo alkanut ennen ku mä pääsin kehiin eli tietyt toimintatavat oli jo hakenu muotonsa jne. mut keikka vedettiin ja hengissä selvittiin vielä poiskin.
Perjantaina kun päästiin isolle kirkolle siinä kahden maissa niin samantienhän se piti lähtä Nosturille pakkaamaan kun löi lepakoiden kans etupään pestin Domiin kyseiselle illalle. Mikäs siellä Domissa oli laittaa kun M7 keulilla ja Nexoa stereot, vielä kun se etupää olis ollu jossain semmoses mestas mihin oikeesti kuulis myös PA:n niin olis ollu kaik mahtavasti. No mutta hengissä selvittiin siitäkin ja mukavaakin oli.
Viikonloppu muuten menikin sit Hertzenien matkassa lauantaina Seinäjoen Ryrmikorjaamolla ja sunnuntaina Himoksella. Ja ne toimintatavatkin löyty kun itsestään kun ei sen Mikkelin jälkeen tarvinnu enää kelata pelkästään olosuhteita vaan pysty keskittymään toteutukseen suoriutumisen sijaan. Himoksen keikan jälkeen nopee purku ja omalla autolla kohti Helsinkiä.
Viikonlopun keikat siis piti kulkea omalla autolla kun maanantaina (eli kolmantena sunnuntaina) tartti olla jo ennen ysiä Herttoniemessä. Ysiltä alko bändin soundchecki huomista suoraa lähetystä varten. Nyt kuluva viikko on siis menny tän Stagen harjotuksissa. Aikamoinen show meinaan, esiintyjiä lähemmäs sata (ei kylläkään samaan aikaan lauteille) ja langattomia melkeen 40 kanavaa. Seuraavana kuutena viikkona noissa hommissa meniskin sit joka tiistai ja keskiviikko.

Palaillaan taas kun on asiaa, nyt pitää meinaan mennä maate.
Moro
Viltsu

Takasin kotomaassa

Kölnin keikka samoin kuin sitä seurannut Hampurin vapaapäivä meni leppoisissa merkeissä. Vapaapäivänä tuli illallisella testattua Blockhousen listalta se niiden puolkilonen T-luupihvi. Olisin luullu pahemmaks selätettäväks :) 
Vapaapäivän jälkeen jätettiin Saksa ja keskinen Eurooppa taaksemme ja suunnattiin Skandinaaviaan, seuraavat keikat tulis olemaan Kööpenhamina, Göteborg ja Tukholma.
Köpiksessä oli se sama klubi kun vuos sitten, nyt oli vaan monitoritiskinä M7 eikä iLive (ei haitannu yhtn), ja se lava oli edelleen kummallisen muotonen :) mut hyvä meininki talon henksulla ja apukanto toimi, mikä tavallaan on elinehto jos siellä haluaa tai joutuu keikan tekeen. Sen verta vittumainen on roudaus.
Noi Ruotsin keikat ei sit varsinaisesti ollutkaan enää tuon Dark Decadence -rundin vetoja vaan Hardcore Superstarin omia keikkoja missä me ja Crashdiet oltiin lämppärin ominaisuudessa. Isoja halleja ja isoja yleisöjä, ei ahistanu. Göteborgissa Lisebergshalle, joka vetää jotain 2500-3000 immeistä ja Tukholmassa Cirkus, mikä sekin on kait 1600 mahduttava mesta. Vimosen keikan jälkeen Tukholmassa meillä oli autokin pakattu jo varttia vaille yheksän illalla, which was nice.
Vedon jälkeen hotellille ja seuraavana päivänä kohti Arlandaa vasta puolilta päivin, joka sekään ei haitannu. Tosin se check-in virkailija olis voinu ottaa tosissaan meidän "Spread out" ja "NOT together" pyynnöt istumapaikkoja valitessaan. Laitto meidät meinaan kaik samalle riville vierekkäin. Jos on kuukauden asunu ryhmän kans samassa linja-autossa ni kotiinpaluulennolla ei välttämäti enää halua istua samojen kavereiden vieressä, onneks lento ei tosin ollu kun sen kolme varttia.
Niin ja se flunssa mistä kirjottelin oli sitkee, osalla ei hellittäny ollenkaan, itseni mukaan lukien. Käväsin eilen lääkärissä kyselemässä tuomion. Keuhkoputkentulehdus ja korvatulehdus. Pitäis kuulemma toeta viikon antibioottikuurilla.


Huomenna rakentelemaan Stage-ohjelman äänipokaa ja torjantaina Hertzenien kans Mikkeliin.


Palaillaan
Viltsu

Italiaa

Zurichin jälkeen tempastiin Italiaan, missä vastassa oli oikeen viihtyisä pikkukaupunki ja asiat kutakuinkin mallillaan, vielä jos suihkusta olis saanu lämpöstä vettä niin ei olis toi kertaalleen selätetty flunssakaan uusiutunu.
Lähes koko ryhmä eli kaikki kolme bändiä ja crew on ollu aika ajoin melko puolilla valoilla juurikin flunssan vuoksi, aina kun joku parantuu niin seuraava tulee kipeeks ja sit kaikki kantaa viimeisimmälle sairastuneelle koko lääkevaraston. No mut nyt näyttäs olevan pahin ohi itse kullakin eli jos loppuviikosta olis jo kaikki täyskuntosia.
Italia meni yllättävänkin leppoisasti ja viimenen noista kolmesta vedosta saapasmaassa oli ihan millä tahansa mittapuulla mitattuna loistava. Uus iso rakennus, iso lava, hyvä tekniikka, asialliset takahuonetilat ja bussit sai parkkiin ja virtoihin suoraan lastausoven viereen ja tää lastausalue oli aidoin erotettu rokuista joten autojen pakkaaminenkin yöllä kävi kivuttomasti.
Nopia suihku ja kohti Munchenin Backstagea. Nyt siis taas Saksassa ja täällä asiat mallillaan. Radiosuihku tosin on hävitetty :(
Huomenna Köln  eli Kolokne frendien kesken.


Moro
Viltsu

Pelikaani turpiinissa

Ja kaikkea muuta harmillista eli se kun meiltä hävis se yks rengas trailerista oli vasta alkua.
No enihau Antwerpenin jälkeen oli vuorossa joku suht asiallinen klubi Pariisin liepeillä ja sen jälkeen vapaapäivä Hampurissa, mitä seurasi keikkapäivä Hampurissa Markthallessa.
Vapaapäivä menikin sit ihan lepäilyn merkeissä kun ei museoonkaan kerinny kun oltiin myöhässä :( 
No kävästiin Hampurin keikkapäivänä checkin jälkeen sit ihmettelemässä Miniatur Wunderlandia eli maailman suurinta pienoisrautatietä, kuulemma 12 kilometriä raidetta. 
Hampurissa vetopäivänä selvis et meidän bussi on kuollu ja tarvii lekuria, jota ei ole saatavilla ennen kun seuraavana aamunai. Joten vedon jälkeen pari tuntia unta omassa bussissa ja pikkubussilla aamukuudelta Frankfurtiin. Frankfurtiin kun päästiin niin selvis et toinenkin bussi on kuollu 130 kilsaa ennen perilää ja viimeisin kuolunuhri oli juuri se minkä kyydissä kaik romut oli. Työpäivä Batschkappissa alkoi näinollen reilun neljän tunnin odottelulla ja se taas tarkotti sitä et ilta mentiin festarivaihdoilla ilman erillisiä soundcheckejä. Kaikesta säädöstä huolimatta joka ikinen orkka veti hienot showt.
Yöllä bussin pakkaus ja neljää henkilöä lukuunottamatta koko ryhmä (eli siis myös muut orkat ja loppucrew) meidän bussilla Zurichiin, olihan muuten autossa tunnelmaa :)
Niin ja se toinen bussi ei muuten oo vieläkään ehjä eli Hardcore Superstar joutu tänään perumaan oman vetonsa kun kaks orkasta on vielä Frankfurtissa. Viimeisimmän tiedon mukaan korvaava bussi on tulossa joskus yöllä hakemaan omansa, eli Crashdietin ja Hardcore Superstarin jäbät,  ja lähtevät meidän perässä kohti Italiaa. Miedän bussi siis starttaa heti kun traileri on pakattu.
Kaikenlaista harmia.
Mut nyt ollaan Zurichissa ja kävelylläkin kerkis käymään kaupungilla, nätti kaupunki ja kun kelikin on 25 astetta plussan puolella niin mukava oli kävästä.


Palaillaan taas
Viltsu

Takaisin sivistyksen pariin

Eli päästiin pois Brittein saarilta. Hyvinhän siellä meni, mut onhan tän päiväsessä Antwerpenin keikkapaikassa eroa kuin Yöllä ja Dingolla noihin brittiluoliin. No mutta hetki ajassa taaksepäin eli eiliseen ja Lontoon Camdenin Electric Ballroomiin. Siellä oli kaikki jälleen kerran hyvin eli ei valittamista varsinkin kun kerkis kunnolla checkin jälkeen rauhottumaan ja hakemaan evästä. Eikä sekään tosiasia haitannu et ilta oli jollei loppuunmyyty niin ainakin hyvin lähellä sitä.
Keikan jälkeen kamat nippuun ja maailman nopein bussin pakkaus kun Lontoon ytimessä ei kauhian pitkään voi seisottaa ton kokoluokan laitteita millä meidänkin seurue on liikenteessä eli suihku jäi haaveeks. No mutta päästiin liukkaasti pakeneen ja kohti lauttaa joka toi meidät takaisin sivistykseen.
Tänään tosiaan Antwerpenissä kaikki asiat mallillaan ja keikkaan on vielä tovi ja ruokakin on vartin päästä tarjolla. Ainoa harmi päivässä on se tosiasia et meidän peräkärryssä ei enää oo kun kolme rengasta, yks karkas jossain kohti yötä :(


Palaillaan taas
Viltsu