torstaina, elokuuta 11, 2022

Uusi vai vanha normaali

Tämä teksti teki tuloaan jo huhtikuussa, joten annan sen silloisen tekstin jäädä tähän sellaisenaan ikäänkuin muistutukseksi.

Näin ne hommat alkoi vähän niinkuin puolivahingossa. Ilmoilla on selkeästi patoutunutta tarvetta sekä järjestää tapahtumia että osallistua niihin. Tämä tosin ainakin omien kokemuksien mukaan ilmenee lähinnä yritysjuhla ja seminaaripuolella.
Jotenkin semmonen fiilis et bändipuolella puretaan edelleen (ja vielä pitkään) sumaa, mikä on tässä kahden vuoden aikana keikkojen siirroista aiheutunut. Eli bändikeikkoja ei mielestäni ole yksittäisillä artisteilla yhtään enempää tai välttämättä edes samaa määrää kuin aikana ennen ruttoa, koska keikkoja nyt vaan ei voida pitää määräänsä enempää. Monilla keikkapaikoilla tehdään enemmän keikkoja kuin aiemmin eli ei olla enää sidottu pelkkiin viikonloppuihin, mutta esiintyvien ryhmien määrä on normaalia korkeampi kun puretaan sumaa siirtyneistä ja perutuista keikoista.

Tämmösiä mietteitä läksin hahmottelemaan huhtikuussa. Nythän eletään jo elokuuta ja klubihommat meni just tollain kun huhtikuussa ajattelin.

Festarikenttä pääsikin sit kyllä yllättämään. Lehtitietojen mukaan härmässä olis tänä kesänä yli 430 festivaalia (näihin ei oo laskettu ymmärtääkseni klasarikisoja vielä messiin ollenkaan) ja oliko Ruisrock viikonloppuna ollu nelisenkymmentä kisaa ympäri maata samaan aikaan. Ei tavallaan ihmetytä ollenkaan et useampikin kisa on kesältä peruttu lipunmyynnin vähyyden vuoksi.
Jotenkin tällain sivustaseuraajana olis kuvitellu et tänä kesänä nyt ei ainakaan kannata lähtee uusia kisoja järkkäämään kun osaan festivaaleista jengillä oli vielä kesälle 2020 ostetut liput olemassa ja käyttämättä. En tiedä millä matikalla yleisöllä olis ollu vielä A) aikaa ja B) rahaa kansoittaa useampi kymmenen täysin uutta kisaa.
Toinen asia, mikä pääs yllättämään on ollu se et kuinka vasurilla monen kisan tuotanto on hoidettu. Hurjimpia tarinoita kun on kuunnellu niin tullu semmonen fiilis et osassa kisoista on jätetty kaikki raiderit lukematta, toimitettu jotain etäisesti festivaalitekniikkaa muistuttavaa asiaa ja toivottu ettei kukaan huomaan mitään.
Onhan toki ollut paljon myöskin erittäin hyvin järjestettyjä kisoja, joita ainakin omalle kohdalle on sattunut suurin osa tän kesän tehdyistä keikoista. Kantavana teemana tuntuis olevan et kaikki paikkansa vakiinnuttaneet jo vuosikausia järjestetyt kisat on mennyt kunnialla maaliin kun taas sitten uudet tulokkaat on elänyt uskossa ettei kai nyt ruton jäljiltä IHAN KAIKKEA tarvii hoitaa.
No oli miten oli, kesän kisat rupee ainakin omalta osalta pikkuhiljaa olemaan ohi, enää kolme viikonloppua jäljellä.
Syksyllä pääseekin taas pitkästä aikaa ihan oikealle bussirundille, minkälaista ei itsellä olekaan ollut kalenterissa sitten syksyn 2018. Syyskuun alusta lokakuulle seitsemän viikon eurorundi ja marras- joulukuulle viitisen viikkoa Amerikassa.

Kuvalla huomio.


Heippa
Viltsu

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Jeah!