Joulu meni jo

Laskin aivan itse eilen, ja lujaa menikin. Mukavaa oli ja Tapanin tanssit on pidetty jne.
Vuoden viimeinen keikka omalle osalle oli viime lauantaina 22. päivä Nosturilla Elmun puurojuhla, bändeinä oli kummallinen tyttöbändi millä oli aivan käsittämätön meininki siis hyvällä tavalla ja sit Kauko Röyhkä päätti illan. Omalle vastuulle tuli monitorit ja mikäs siinä on miksuutellessa kun kalusto on kohillaan ja tutut hyväksi havaitut fasiliteetit. Muuten mennytkin sit aika ihan vaan rentoutuessa. Seuraava keikkakin antaa odottaa itseään vielä melkeen kuukauden ellei nyt mitään pikahälytyksiä oo tulossa tähän välille. Jos siis ei mitn tuu niin seuraava työkomennus on HulluPorock Levillä 25. tammikuuta.
Ja sit vähän erilaisia kuulumisia blogimaailmasta, Liski on lopettanut omansa kun ei kuulemma jaksa säännöllisesti kirjoittaa, ymmärrän. Uutena kirjoittelijana onkin sit Korkalaisen Jaska joka joulun alla aloitti omansa.

Täältä tähän, näihin kuviin ja tunnelmiin.
Moro
Viltsu

Jouluja

Äärimmäisen hyvää ja rauhallista joulua sekä riehakasta uutta vuotta kaikille ystäville, työtovereille, satunnaisille tuttavuuksille ja tuntemattomille.
Tämä oli mukava vuosi, eiköhän ens vuodesta tuu kans ainakin yhtä mukava.
Nyt toivon mukaan kaikilla vähän vapaata tai viimestään tammikuun alussa et pääsee itse kukin lepuuttamaan ennen seuraavan vuoden tapahtumia ja hässäköitä. Festarikauteenkaan ei enää oo kun viis kuukautta jäljellä.

Moro ja hyvät joulut
Viltsu

Mansonia ja muuta sähläystä

Viikkohan on taas huvennut melko haipakkaa, keikkoja tosin ollu kun yks ja enää yks jäljellä, mutta täs on nyt ollu kaikenlaista ymmärrätte varmaan. Oli meinaan Movarin pikkujoulut, niistä selvittiin vain yhdellä sairaalakäynnillä. Allekirjoittanut kävi meinaan Jannen kanssa näyttämässä päässä olevaa haavaa päivystyksessä. Marian sairaalan päivystys oli sitä mieltä ettei mitään tarvii tehdä vaikkeivat edes vilkaisseet. Niin ja tähän lopputulokseen ne pääty kun oltiin ensin kaks tuntia odotettu sitä aikaa 50:nen minuutin päästä ja vartija tuli kertoo et onkohan tää nyt ihan oikea paikka meille. Kävin vielä lähteissä kysymässä et meenkö nyt pois vai tekeekö joku jotain, eivät olleet kiinnostuneita. Pari päivää myöhemmin kun oli pää menny umpeen ja saanu hiukset pestyä siitä verestä niin pääs vilkasemaan itse (tai no siis muut katto) että tikithän siihen ois pitäny saada. Reilua touhua. Kyllä ne vammat itsestään paranee kun antaa vaan niiden olla. Ja syyttä minä en sairaalaan mee, viimeks kävin pari vuotta sitten kun oli päälle 40 kuumetta jo neljättä päivää, sillon lekuri lähetti kotiin makaamaan kahden päivän sairasloman kanssa, meni viikonlopun keikat alta kun ei kyenny lähtee pakuun istuun siinä kuosissa. Kiitokset kylläkin Jannelle kun ne kerkis sillon käydä tekemässä.
On tää terveydenhuolto hyvällä mallilla, tästä kun vielä niiltä hoitsuilta ois leikattu liksoja jne. niin suuntahan ei ois ollu kun ylöspäin.

Mutta joo etiäppäin. Torstaina oli vuorossa Helsingin Jäähalli ja Marilyn mansonin lämppäys. Vastassa mulla oli keulilla se Venue. Melko hyvä meininki tolla Mansonin produktiolla, etupään kaveri oli tehny valmiiks mulle presetin missä oli kanavien nimet, VCA:t, efektit, kompurat ja gatet valmiiks päällä, haitsussa ja övereissä valmiiks alapään leikkurit jne. eli semmosen sivun millä pysty välittömästi lähettään. Paavojakin se oli siihen snapshottiin laittanu 5 kaikua ja dilsan. Kerroin siinä kätellessä etten oo eläissään tuolla vetäny niin piti sit mulle siinä PA:n virityksen lomassa puolen tunnin käyttökoulutuksen myös aiheeseen. PA:n vireen siirsi myös omasta sessiostaan mulle ettei tarvinnu alusta lähtee. Systeemiseppä kyseli et tarviiko viel tehdä jotain jne. jne. Meyerin Milosta olivat laittanee 24 puolelleen ja suppasiakin oliko niitä nyt 12 puolellaan vai 15, hyvin jytisi. Pasille valoryhmä anto käyttöön kaikki mitkä näky eli vaan takalinjan lamput jäi peittoon kun siinä meidän ja Mansonin backlinen välissä oli rättilinja. Kalilla oli PM5D ja kaikki kulmat, rumpusubit ja sidefillit käytössä mitä tarviskin. Kaikin puolin loistomeininki. Omaa ei tarvinnu viedä kun mikit. Iso kiitos ja kumarrus Mansonin Crewlle. Ainoot rajoitukset mitä meillä oli se ettei lattialamppuja saanu kaataa ja soundcheckiä saatiin linjacheckin lisäks tehdä vaan yhden biisin verran. Mut mikäs siinä kun kuitenkin linjacheckiin saatiin käyttää niin pitkään kun haluttiin. Kolmenvartin soitto oli myös annettu.

Mutta sit digitaaliasioihin, nyt tuli siis ekaa kertaa vastaan tuo Digidesignin D-Show, DiGiCosta jo aiemmin innostuneena ensikosketus tohon oli jotenkin muovinen, kun siinä tattimetsän keskellä joutu operoimaan, kaikki nappulatkin oli jotenkin hepposen oloisia. Kuulokejakkikin meni paskaks kun otin luurit vedon jälkeen irti :(
Ja sit toi plugarihomma, siinä on hyvät puolet, mutta myös huonot puolet. Lähtökohtaisesti idea et pitäis itse ostaa joku plugaripaketti et pystyy ylipäätään vetään on jotenkin hankala. Toisaalta taas idea siitä että voi USB-tikulla kuskata mukanaan räkillistä Manleytä on tavallaan aika kiehtova.
Ja dilsaan kun naputtaa aikaa niin se hiirenä toimiva pallo pyörii ittekseen pois siitä TAP-nappulan päältä siinä ruudulla.
Soundista nyt en viel osaa kantaani muodostaa, pitää ekaks vetää jonkun orkan kanssa mitä tekee useammin eli vasta helmikuun 8. muodostuu mielipide Digidesignin soundista. Silloin mennään goottien kans Lahteen ja mulle tulee se Soundatan Profile sinne testiin.
Ekan kokeilun jälkeen tälleen pelkästään livepuolelle orientoituneena, kyllähän toi vähän semmonen tyttöjen tiski oli DiGiCon rinnalla. Mutta ei toi kuiteskaan varmaankaan viimenen kerta ton kanssa ollu, suostun jatkossakin vetään.

Mutta nyt vuoden viimeiselle keikalla Nosturin puurojuhliin.

Moro
Viltsu

Meriretkeily sen kun jatkuu

Edelleen ollaan siis laineilla ja pari päivää ois vielä jäljellä eli maanantaina pääsis pois, mutta ei ne keikat vielä oo ohi. Vika veto tälle vuodelle on ens keskiviikkona Helsingin vanhassa jäähallissa kun käydään lämppäämässä Marilyn Mansonia. Hyvä meininki noillakin tuntus olevan ainakin näin alustavasti. Saadaan meinaan käyttöömme niitten produktion digibulsat ja kulmat jne. tänään tuli sähköpostia et jos meil on omat mikit ja D.I.:t niin saadaan niiltä loput, mahtavuutta.
Monitoripäässä on Kalilla vastassa PM5D ja mulle tulee keulilla vastaan joko DiGiCo tai Venue, en ihan tarkkaan tiiä koska päivällä tulleessa emailissa oli Digico Venue merkattu bulsaks niin oisko sit Venue vastassa, mene ja tiedä. Lähetään katteleen, en oo meinaan eläissään vielä tolla Venuella vetäny.
Tammikuuks on kyllä jo sovittu koulutus aiheesta, mutta tähän hätään tulee se vähän myöhässä. Mulle meinaan tulee se Profile-versio aiheesta vähän niin kun testiin/demoon helmikuussa Lahden Sibeliustalon Finlandia-klubille. Sitä silmällä pitäen toi koulutuskin oli suunniteltu.

Mutta joo eiköhän siitäkin ihan hauskaa tuu, semmonen muistikuva on et tossa joku kesä sitten kun oltiin Kahvilan kanssa Provinssissa päälavalla missä meidän jälkeen oli Manson niin niiden kanssa oli hyvä meininki mitä taas ei voi sanoa Slipknotin produktiosta eli jouduin sen talon tiskin kanssa taustalakanan taakse tekemään monitoreita. Mansonin crewlle olis käyny ihan mainiosti et olisin tullu sen tiskin kanssa lavalle eli samaan tilaan bändin kanssa, mutta nää perkeleen naamiopellejen työntekijät halus starailla eivätkä antaneet lupaa tulla lavalle. Ihan vaan vittuilua. No mutta noi on jo olleita ja menneitä, niille nyt enää minkään mahda. Eikä itseasiassa enää edes vituta, tulipahan kokeiltua noinkin ja olihan mulla Eki kaverina eli alkukeikan Eki seiso lavalla ja viitto mulle bändiltä ohjeita ja alkuhässäkän jälkeen vaihdettiin paikkoja. Hengissä ollaan ja juhlat pidettiin tapahtuneen jälkeen.

No nyt takaisin tähän aikaan kohta alkais meinaan keskiyön show eli pitää ruveta valmistautumaan.

Moro
Viltsu

Erikoishommia

Viime viikolla kun perjantaina pääs paatista veke niin saikin ruveta jo valmistautumaan sunnuntaiseen Talentin finaaliin. Mulla se valmistautuminen sillon perjantaina oli enemmänkin henkistä koska en osallistunu kisojen rakennukseen ollenkaan, Smoju joka sen kävi rakentamassa taasen ei osallistunu lauantaisiin harjoituksiin ollenkaan. Molemmat saatiin siis yks vapaapäivä kesken kinkerian.

Lauantaina menin Kultsalle neljän maissa starttailemaan laitteistoa ja ohjelmoimaan tiskiä, harjoitukset loppukin sit jossain vaiheessa kasin jälkeen. Treeneissä mun homma oli painaa playta, koska monitorit yms. otettiin vasta sunnuntaina käyttöön. Eli siis ei ollu mikkejä, ei monitoreja, ei mitn. Lähinnä se treeni kait oli ohjaajalle suunnattu et voi vähän ennakoida kamerakulmia yms. mene ja tiedä. Sunnuntai alkoi kympiltä mikityksillä ja linjacheckeillä, mistä sitten päästiinkin kello yksi itse läpimenoon minkä yhteydessä tehtiin checkit niille kahdelle orkalle mitä oli, muuthan olikin sit joko yks tai kaks mikkiä tai pelkkä taustanauha eli ei kauheen vaativia noin äänentoistollisesti. Sit oli vielä kenraali ennen illan lähetystä.
Kenraalissa oli jo huomattavasti parempi fiilis itsellä kun siinä ekassa läpimenossa, kun ainakin tavallaan ties jo kuinka edetään. Vetohan menikin ainakin itsellä melko kivuttomasti, lato vaan seuraavaa sceneä tiskiin. Lavalla oli vähän enemmän hässäkkää kun oli kolme rumpusettiä, bassokamat, kitarakamat, kiipparit ja flyygeli plus sit kaikki lavastematsku näihin esityksiin. Kaikki meni kuitenkin aikataulussa ja käsikirjoituksen mukaan. Hyvin ne veti siellä lavalla. Mähän olin siis etupäässä näissä kisoissa. Ja tein myös monitorit sieltä käsin. Voittajaksi valikoitui joku nuori jantteri joka beatboxas, noissa DJBB kuvioissa oon nähny kuitenkin aika paljon tasokkaampaa näytettä samasta aiheesta. Mutta ei se jätkä missään nimessä mikään huono ollu mut ei kuitenkaan paras :-)
Siihen purku päälle, kamat varastolle ja kotio maate. Maanantai menikin sit loppuja himassa lojuneita romuja palautellessa, eli pääsin noista brittirundin vuokrakamoista vihdoin ja viimein vasta eilen eroon, sen jälkeen olikin vielä vähän lahjashoppailuja ja kotona telkkaria. Mukava päivä.

Tänään pääsin laivaan vain huomatakseni että sillä samalla sekunnilla kun hyppäsin laivaan alkoi yökissä yksityistilaisuus eli suoraan tiskin taakse käymättä hytin tai purserin kautta. Eläkeläisten kahvittelujen jälkeen lavan kimppuun kun oli bändivaihto vielä ohjelmassa. Alkuun piti purkaa edellisen bändin mikitykset ja systeemit ja rakentaa kaik uusiks, sivussa tempasin myös tanssibändin setupin uusiks kun oli jotenkin hankalasti tehty kaikki. Mikkipiuhoja kulki ristiin rastiin lavarasioiden, mikserin, kulmien jne. välillä. Kaiken huippu oli mun mielestä 16-kanavainen lavahaku mikä oli tikutettu suoraan 16 ekaan kanavaan, ei tässä mitn mut se lavahaku oli siinä sen lavarasian alla lattialla. Vein sen haun eturiviin ja vedin kaikki eturivistä tulevat letkut sitä kautta kaapeliin ja takarivistä tulevat suoraan lavarasiaan. Lava siistiytyi huomattavan paljon. Enää ei mee lavan poikki kun yks letku eikä sitä käärmeenpesää mikä siinä oli viel aamulla. Tunteja tuli siis liiankin kanssa jo ennen varsinaista työpäivää eli jos ottais huomisen päivän iisimmin ja lähtis katteleen Tukholman meininkejä.

Moro
Viltsu

Itämeren iloiset aallot

Tai nää mitään ilosia oo, heiluttaa vähän saatanasti koko ajan. Onneks mä voin istua täällä mun kopissa niin ei tarvii kompuroida tuolla immeisten seassa. Eli taas on päästy laivahommiin, mutta käydään nyt kuitenkin edellinen retki ekana loppuun.

Mestahan oli Nottinghamin Rescue Rooms, valtava kompleksi missä oli pitkälle toistakymmentä baaria ja kolme erikokoista keikkapaikkaakin. Tää meidän Venue oli kait semmonen 450 vetävä homeelle haiseva luola, onneks sentään ilmastointi toimi niin ei mitenkään järjettömän tukalaks menny ilma sen kosteuden kanssa. Keikkahan meni hyvin olosuhteisiin nähden, se salikin rauhottu sit illan mittaan kun tuli poka sisälle eli pysty vähän niistä laulukanavistakin nostelemaan takasin sitä yläkertaa. Keikan jälkeen jotain karonkan tynkää jonkun matkan päässä olevassa Wild Side nimisessä rokkijuottolassa ja valomerkin jälkeen vielä hetkeks bussille huutaan. Busscall oli 4.30 mihin aikaan taidettiin Topin kanssa molemmat olla jo tanakasti unten mailla. Kiertuemanageri herättelikin sit sunnuntai aamuna vähän kasin jäljestä kun oltiin parkissa jossain Heathrown kupeessa. Kaikki kun oli saatu ylös niin pitstoppi meidän lähtöterminaalin edessä ja bändi sekä Suomicrew kirjautumaan lennolle. Saksalaiset taas lähtivät kohti lauttaa ja sitä kautta Saksaa missä niillä oli vielä puuhailtavana vehkeet trailerista pakun kyytiin. Tän pakun sit ajo Bodo Suomeen tänä aamuna ja lensi takasin Saksaan kotiinsa.
Itsellä ois tarkoitus käydä perjantaina hakemassa Kiertuetekniikan mikit ja omat salkut ja räkit treenikämpältä veke ja palauttaa kyseiset laitteet kotionsa jahka siis ensin täältä laivalta pääsee kotio.

Reissu oli jälleen kerran mukava vaikkakin vähän lyhyt tällä erää. Kiitokset kaikille osallistujille, orkalle, crewlle ja Hollantilaisille.

Sunnuntai menikin sit ihan makoillessa. Maanantaina pääs jo ruokakauppaan käymään. Tiistaina olikin sit jo tosishoppailua kun kävin hakemassa joululahjoja veronpalautuksilla. Enkä muuten ollu ainoo joka oli saanu tän vision, oli meinaan ryhmää liikenteessä. Yritin sushille mennä mut koodi oli et vähintään puol tuntia menee ennen kun pääsis ees tilaamaan ja kyse oli kuitenkin lounasmestasta. Kokeilin seuraavaks ihan virallista japanilaista, mut siellä koodi oli taasen et vartin päästä ehkä vapautuu yks pöytä, ehkä sit ei kuiteskaan. Menin sit Banana Leaffiin eikä kyllä ottanu päähän sekunttiakaan. Väljää, nopeeta, loistavaa ruokaa, loistavaa palvelua. Tonne uudestaan ehdottomasti.

Mutta joo ruvetaas taas miksaamaan niin saa roku tanssia.

Moro
Viltsu

Hello U.K.

Retki on taas edennyt ja kohta on jo rupeama ohi, nyt ei oltu edes viikkoa reissussa.

29.11. Manchester Academy

Keikka kun lähti käyntiin niin ois heikompaa hirvittäny, en tiedä mitä oli tapahtunu päivällä mutta orkalla oli jotenkin ihan tolkuttoman kova draivi päällä ja se näky, mukavaa oli. Harmia tosin aiheutti se että keikan jälkeen ennen lähtöä oli joku pölliny bussista kilvet eli nyt vedellään pahvikilvillä. Taas kävi poliisitkin paikalla ihmettelemässä moista. Mutta siistejä olivat rosmot olleet kun olivat laittaneet pultit takasin paikoilleen, niitä eivät kuitenkaan vieneet. Vai oisko ollu niitten bussissa tuumaset kierteet etteivät tarvinneet pultteja ollenkaan.

30.11. Glasgow Barrowlands

Kielimuuri on taas totta, neljästä apukantajasta ymmärsin tasan yhden puheista mitn. Ja se ruoka, ai ai. Pojat kävi päivällä jossain pubissa vetämässä perus skottiaamiaisen tai jotain vastaavaa niin yks niistä seteistä oli friteerattua makkaraa, ai että. Jäi kuulemma lautaselle. Itse tein perusmäkkiretken kun se sushipaikkakin löyty sit vasta paluumatkalla.
Itse siis kerkisin jopa kylille pyörähtämään ja ihmettelemään paikallista katukuvaa. Heti keikkapaikan vierestä löyty kasettikauppa, hyllyissä ei ollu muuta kun C-kasetteja jaVHS-nauhoja, reseptii. Levykaupassakin kävin mutten ostanu mitn kun siellä oli laitettu stereot niin lujalle ettei pystyny ajattelemaan. Samaa harrastavat kuulemma myös vaatekaupoissa, kumma kansa.
Keikka oli nyt viimeinen näitä Within Temptationin kanssa tehtäviä. Iso kiitos ja kumarrus heille, crewlle ja Purplelle eli laitetoimittajalle. Helppo oli ihmisen olla ja vetää, kertaakaan ei ahistanu.

1.12. Nottingham Rescue Rooms

Retken eka hotellihuone, tosin pelkkää suihkua varten eli yksi huone ja vuori pyyhkeitä. Huomenna pääsee siis puhtaana kotiin, ettei tarvii lähtee tonne lentokentille sekoilemaan paskasena ja pahan hajuisena.
Nyt onkin sit kalustollisesti vähän eri meiningit kun mihin on tottunu noilla lämppäyskeikoilla. Molemmissa päissä Allen Haagerttia ja lavallakin moinen on vain ja ainoastaan sen takia et se erikseen tilattiin sinne. Tumpilla on keulilla räkki täys Behringeriä mitä ei voi käyttää kun joka kone suolta ulos melko lujaa sitä kuuluisaa verkkohurinaa. Efektit kuiteskin kait toiimii. Mullahan nyt mitään inserttejä ookkaan, oma etuaste liidilauluun et on joku tolkku. Mystisen kuuloinen koppi toi lava tällä haavaa, aivan hirveä kihinä ja meteli, pellit tulee joka mikistä läpi ja hiljemmalle pitäis kaikkien päästä saada, peltejä siis. Minkäs teet. On sit vähän tukkosemman kuulosta tänään kun leikkelee joka kanavasta kihinät erikseen. Joskus näin, onneks tosin harvoin. No mutta tääkin on ohi kuitenkin jo parin tunnin kuluttua ja sillon ei ahista enää ollenkaan.
Ovat sit oikein valotiskinkin tuoneet paikalle, Tumpin kanssa ei kumpikaan uskallettu koskea tohon ettei vaan tuu räpsyä sormille, talon jamppa lupas vilkutella.
Nyt ois lämppäri lauteilla ja lopettaa kohta eli alkaa sen päivänen pätsääminen että saadaan linjat takasin omille paikoilleen ja rokki soimaan viimestä kertaa tälle vuodelle. Ens vuonna eka tän ryhmän kanssa Levillä tammikuun lopussa, silloin oltais kolme päivää tunturissa vaikka on vaan yks keikka eli pääsee mäkeenkin pitkästä aikaa, mahtavaa.

Moro sit
Viltsu