Jumalauta mikä yleisö tuolla oli. Koko baari täys ja kaikki joka puolella joras kädet pystyssä ja laulo mukana koko puoltoista tuntisen. Hyvä meininki. No virvelin kalvo tosin halkes setin vikassa biisissä, mikä mentiinkin sit loppuun tomikompilla. Encoreihin kerkisin vaihtaa varavirvelin tilalle, mut vikassa encoressa taas kitarakamat kuoli. Mikko sano tutkivansa kuolinsyyn tässä viikon aikana ennen itsepäisyysaattoa. Mielenkiinnolla odotamme lääkärinlausuntoa. No toisaalta noi on vaan vehkeitä ja kaikki mikä voi hajota myöskin hajoaa jossain vaiheessa.
Keikan jälkeen pikainen purku noin kolmensadan desibelin metelissä keskellä diskoa. Aivan parhautta. Ei mulla oikeestaan ikinä vingu korvat keikan jälkeen vaikka olis äänekkäämpikin orkka kyseessä, mut lähes järjestäin noiden extremepurkujen (meteliä, ahdasta, pimeetä, känniurpoja) jäljiltä piippaa seuraavana yönä. Nyt sais joku instanssi kääntää katseensa pikkuhiljaa äänihenkilöiden suunnasta noiden tusinadeejiiden ammattikuntaa kohtaan. Tai ei välttämättä kääntää vaan ennemminkin laajentaa katsantokantaansa. Oon tästä aiemminkin kirjoitellu, mutta tässä taas lisää näkökohtia ja vanhojen toisintoa.
Tämä että nykyisellään kiinnitetään paljon huomiota äänenpaineisiin ja laatuun on oikeasti hyvä ja kannatettava asia. Mutta sitä tarkastelua kun ei pitäis rajoittaa konserttitoimintaan ja yleisötapahtumiin, missä molemmissa edellä mainituissa on yleensä kuitenkin ammattitaitoiset äänimiehet töissä jo ja sitä myöden myös äänenpainevahdissa, jottei homma lähtis käsistä. Ja tosiasiahan on, halus tai ei, se että mitä äänekkäämpi yleisö niin sitä lujempaa pitää bändi tuutata jos haluaa et jengi kuulee. Muuten tulee sanomista. Normaalissa klubissa on helposti pohjameteli päälle 90 (hidas A) ilman että on ykskään äänentoistolaite edes virroissa. Toinen asia on se et kuinka paljon aikaa ihmiset viettää keskimäärin konsertissa esim. kuukaustasolla. Uskaltaisin väittää et huomattavasti vähemmän kuin diskossa, liikenteen melussa, baarissa jne. jne. Ja sit kun sillä äänenlaadullakin on vaikutuksensa, eilenkin se DJ lato tulee sen verta ripeellä soundilla et ei se hiljaakaan ois ollu miellyttävää. Soundi painaa ja maksaa. Niin ja sit jos on vielä tolkkua päässä niin aina parempi ;) Niin ja sit tätäkin oon ihmetelly et kuin lujaa noi teinit huudattaa iPodeja ja muita MP3-soittimia. Metrossa, bussissa ja ratikassa kun sattuu istumaan parin penkkirivin päästä jostain musiikin suurkuluttajasta niin mulla on ittellä iPodi päässä ja silti kuulen se toisen kaverin biisien sanat. Ei kauheen terveellistä. Ostaisivat parempia kuulokkeita. Esim. noi UE:n vitoset mitkä mulla on maksaa nykyisellään alta 200 euroa. Ei kauheen iso investointi omaan kuuloon, siis tietysti vaan siinä tapauksessa et haluaa kuunnella musaa omalta soittimelta. Kun on eristävät ja hyväsoundiset luurit niin ei tarvii laittaa niin lujalle. Tosin harva tajuaa tuotakaan. Muistan kerrankin erään kosketintaiteilijan kun rupesin sitä opettamaan korvamonitorikuunteluun niin ekan keikan jälkeen tulee kysymys: "Eikös näissä korvamonitoreissa oo semmonen juttu et ei tarvii olla niin lujalla kaikki ja vielä kuulee mis mennään" vastasin et: "Joo näin on", no taiteilija jatkaa et: "No kun mulla vinkuu korvat nyt. Vissiin kai sen takia kun oli niin hyvä soundi ja fiilis et laitoin täysille". No voihan sen noinkin tehä :)
Ei kait siinä. Eilen saatiin auto pakattua kolmeen mennessä yöllä ja bussi oli kisiksellä parkissa vartin yli viis aamulla ja kotona maate kuudelta, ihan alkuperäisen suunnitelman mukaan.
Nyt jos lähtis kylillä käymään.
Moro
Viltsu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti