Itä-Euroopan komennus

Juu onhan sitä keritty reissatakkin sitten edellisten tilannepäivitysten.
Viime keskiviikkona iltapäivästä lähti lento Moskovaan, missä show torstaina joissain Finlandia-vodka bileissä. Mystinen kela muuten myydä venäläisille vodkaa, mutta kaupakshan se kait siellä menee jos kannattaa Suomesta rahdata oikein kolme bändiä juhliin vetämään.
Toteutuksesta puheen ollen ei toi veli venäläisen näkemys nyt varsinaisesti saa ihan täyttä kymppiä. Alkuun olivat sitä mieltä että monitoritiskin paikka on tossa lavan edessä kun kaukokaapelista loppu pituus kesken. Ei ikinä saatu vastausta et miks olivat ottaneet liian lyhkäsen mukaan. Tiskitkään ei ollu sitä mitä luvattiin, Midaksen Legendit tosin eli ihan kelpokalustoa vaikka digiä lavalle luvattiinkin, kuitenkin kolme bändiä ja kaikki teki erikseen checkin. Mikitysvaiheessa loppu piuhat kesken ja lisää ei kuulemma ollu, ruvettiin siivoomaan lavaa ja löydettiin kolmatta kymmentä piuhaa, jotka oli ilmeisestikin vedetty valmiiks jotakin varten, olivat vaan uohtaneet merkinnät molemmista päistä. Kisat kun lähti käyntiin niin seuraavan kerran näky kaverit jo purussa. Jäi kättelyt väliin tolla toteutuksella.
Checkin ja keikan välissä kerittiin jopa kävästä kaupungilla pyörähtämässä, toi on sit semmonen kylä et jos ei tarkkaa tietoa ole ja on kiire takasin niin kannattaa jäädä suosiolla kotiin. Ruuhkat kestää aamukasista seuraavaan aamukasiin ja metrossa kaikki info vain ja ainoastaan kyrillisillä kirjaimilla. Suurimmalla osalla metroasemista ei ollu kerrottu edes kyseisen aseman nimeä eli aika arvalla sai härmäläinen suunnistaa. Mutta nähtiin kuitenkin Punainen Tori ja Kreml. Niitä lähettiinkin kattomaan. Samalla reissulla löyty myös maailmankaikkeuden parhaimman makuinen vodka eli Russki Brilliant. Tai siis paras niistä mitä oon ite maistanu. Niin ja sit siellä oli metroasemilla tommosia mystisiä merkkejä missä kiellettiin tanssiminen, noita samoja kieltoja oli myös Kiovassa.
Hotellina oli muuten tämmönen pyydys kun Cosmos, oon ollu siellä viimeks yötä joskus 80-luvulla vielä neuvostoaikaan. Komia oli mökki edelleen ja kauheen pitkälle ei hotellista tarvinnu lähteä oikeen minkään takia. Hotellista löyty perus kuntosalin, saunojen, ravintoloiden ja yökerhojen lisäks vielä keilahalli, pubi, kasino, 24-h kahvila, 24-h kiinalainen ravintola, Sushibaari jne. jne. jne. Eikä ne näkymätkään mistään paskemmasta päästä olleet.


Perjantaina puolen päivän maissa laskeutu kone takasin Suomeen, siitä pikaisesti laukusta likaset pesuun ja tuoreet tilalle himasta ja hotelli Pressaan rakentamaan illan keikkaa. Hapen kanssa puuhailtiin setti pystyyn ja hoidettiin checki alta pois. Huoneeseen vähäks aikaa kyljelleen ennen kun puolita öin soi. Keikan jälkeen odottelua puoleen neljään ennen kun sai ruveta roudaamaan kalustoa pois päin. Vartissa ne heilahti kyytiin ja äkkiä maate kun kasin maissa piti olla jo Nosturilla roudaamassa seuraavaa retkeä varten.

Lauantaina siis yhdentoista maissa lähti lento Kiovaan missä meidän oli tarkoitus olla jonkun festivaalin sunnuntain pääesiintyjä. Tai siis oltiin myös eikä vaan meinattu.
Lauantaina Kiovassa vapaapäivä tosin kaupungilla ei kerinny pyörimään kun oli järjestetty illallista ja käyntiä festareilla seuraavaa päivää varten jne. jne. No loppuillasta oltiin hotellin yökerhossa kaljalla Napalm Deathin ryhmän kanssa ja mukavaa oli.
Sunnuntaina aamusta festareille tekemään checkiä kun vaihdot oli merkattu melko pikaisiks aikatauluihin. Mulla oli lavapäässä M7 eli ei mitn hätiä, jotain mystisiä gainivinouksia mulla tosin oli eli se splitti hukkas joissain kanavissa tasoa matkalla, ei kuitenkaan mitään mistä ei olis selvinny. Äänenpaineiden tarkistuksen jälkeen lounaalle ja sen jälkeen tehtiin Mehtiksen kanssa päätös lähtee kaupungille pörräämään ja muu ryhmä sais kopata meidät matkalta mennessään festivaalialueella. Yks paikallisista isännistä lähti vielä natiivina matkaan ettei ois hukattu itteemme. Hyvä ratkaisu osas meinaan näyttää semmosia mestoja mihin ei muute oltais löydetty ikinä ja vielä kauemmin oltais etitty pääsyä pois.


Muunmuassa ton näkösille mestoille se kaveri meidät johdatti. Oikeinkin nasta kaupunki tuo Kiova tolleen päivän pörräämisen jälkeen ainakin ja todella hyvä että tuli lähdettyä kylille, hotellikuoleman jäljiltä ois voinu olla eri meininki lähtee rakentaan illan showta. Keikkakin oli oikeen hyvä osoitus ryhmän kunnosta, onnistunut siis ja sen jälkeen juhlat oli totta.

Maanantaina kympin maissa ylös ja kohti lentokenttää, ois pitäny lähteä aiemmin, mutta mistäs sitä ois etukäteen tienny et just Kiovassa on maailman hitain lentokenttä. Siinä vaiheessa kun koneen lähtöön oli kymmenisen minuuttia aikaa olin vielä passintarkastuksessa. Ekaks meidän jonossa ruvettiin arpoon jonkun hahmon juttua joka kesti ikuisuuden niin vaihdettiin jonoa ja kerrottiin virkailijoille että rupee pikkuhiljaa oleen kiire niin siinä vaiheessa lopettivat sen arpomisen viereisestä jonosta ja tää meidän jonon tarkastaja häipy koko kopista meneen. Loppuen lopuks mulle jäi passintarkastuksesta aikaa hoitaa itteni turvatarkastuksesta läpi ja oikeelle portille vajaassa viidessä minuutissa, onneks pääsin röntgeniin jonon ohi. Vähän samaa meininkiä oli Moskovassakin noi turvatarkastus ja passihommat.
Kaiken kaikkiaan Ukrainasta jäi kuitenkin hyvät fiilikset. Ja kotomaan kamaralla selvis siitä passintarkastuksesta noin viidessä sekunnissa. Mystistä.

Niin ja kaikki meidän romut mahtu yhteen Airport taksiin.

Moro taas
Viltsu