Täss on nyt ollu kaikenlaista

Ja vettäkin virrannu Vantaassa sitten viime kirjoituksen. Viime tai siis toissa viikonlopun jälkeen pidettiin kotosalla grillijuhlat viime syksyisten 30-vuotispäivien viimeisillä lahjuksilla eli hyötykäyttöön meni 100:n euron lahjakortti Reinin lihaan. Matkaan tarttu kilo naudan ulkofilettä, kilo possun ulkofilettä, puoltoista kiloa possun kylkeä, kilo karitsan sisäfilettä ja puol kiloa tuore chorizomakkaraa. Juhlat pidettiin sillä meiningillä että meitsi hoiti lihat ja viinat ja muut sai vastuulleen blandikset, kaljat, rehut ja juustot. Hyvät oli juhlat ja ruoka riitti, ei sitä tosin ylikään jääny. Ja pahoittelut kaikille, joille olisi pitänyt kutsu laittaa, mutta kun ei kaikkea voi aina muistaa. Meitsin piikkiin siis menee jos jollekkin ei oo kutsu menny ja tuntee jääneensä paitsi. Niin joo ja ei me niitä viinojakaan saatu juotua, himaan on jotenkin mystisesti kertyny sieluttomat määrät tiukkaa kaikenlaisilta retkiltä ympäri läntistä pallonpuoliskoa, no kai siellä kaapissa itäiseltäkin pallonpuolelta jotain on.
Niin ja kerkisin mä yhden seminaarinkin käydä puuhailemassa Tennispalatsilla, ja kolleegoille tiedoksi et ainakin siinä ykkössalissa on kelpo vehkeet millä ainakin seminaarin hoitaa heittämällä, ei tarvii raijata omia kailottimia matkaan. Salista löytyy XLR-linjoja konehuoneeseen joihin penetroitumalla saa järjestelmän käyttöön.




Sitten päästäänkin parin vapaapäivän jäljiltä lauantaina kohti Imatraa ja Lordin monitoripestiä, tuurajan ominaisuudessa tosin en vieläkään tiedä ketä mä tuurasin, no eniveis kuitenkiin. Lavalla mua olikin vastassa ihan ehta merikarhu kuten kuvasta näkyy, Oksu, ystävä.
Lari, Atte ja Beirut oli laittanu vehkeet paikoilleen ja pelittämään, ei tarvinnu kun sidefillit virittää, muuten homma olikin vetoa vaille valmis ja kuosissa. Jännitystä aiheutti se kovalevykuvio, playn painaminen siis oli mun homma ja sen kyseisen purkin kun pystyy konffaamaan niin miljoonalla eri tavalla ja kaikkia niitä keinoja ei varmaan tiedä edes Edward Fostex itse. No hyvin se meni ja jengi viihty, niin lauteilla kuin yleisössäkin. Tämän jälkeen juhlat oli jälleen kerran tosi, Rööningin ja Tompan kanssa kun ei oo ollu keikalla kuukausiin ja Pappa Knuutinenkin oli tonteilla Teräsbetonin kanssa. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.

Sunnuntai ilta meni vain ja ainoastaan toipuessa ja nyt ollaankin jo toista päivää puuhailemassa yritysjuhlaa Voimalassa. Veto alkaa kuudelta ja jos puoleen yöhön mennessä olis matkalla kotio, ans kattoo kuin äijän käy.

Moro taas
Viltsu