Illaksi kotiin

Aamulla pitäis lentää Leville, mistä aloitetaan pohjoisen rundi, välipäivä vietetään kuitenkin Helsingissä, kuinkas muuten. Onneks ei tällä kertaa tarvii lentää muiden kuin henkilökohtaisten pakaasien kanssa. Normaalisti ollaan lennetty osa backlinesta mukana, mikä tarkoittaa silti n. 30 kollia eli about 500 kiloa. Tossa on tosiaan vaan välttämättömät romut eli kitarat, pedaalit, pellit, virvelit, langattomat, raituri, mun ja Jannen räkit sekä bassonuppi, toisinaan on Riikosella ollu jotain tuikkuja tai tiski matkassa. Tällä kertaa onneksi toisin, suurkiitokset Pasille. Meidän paitamyyjä tempoo tän viikon Hiacella pitkin pohjoista ja perjantaiks Järvenpäähän ja se suostu ottaan noi meidän tarpeet kyytiinsä. Päästään itse helpommalla samalla kun ei aiheuteta ylimääräisiä sydämen tykytyksiä kenttävirkailijoille.

Viime aikoina ollu huonoja kokemuksia paristakin eri lentoyhtiöstä. Tää kotimainen ei toimita vehkeitä perille tai sit myöhässä, pari vuotta sitten oli suhteellisen lähellä orkesterin historian ensimmäinen Forssan Majuri, vehkeet kun ei tullu Kemissä hihnalle ollenkaan, joten niiden perään lähdettiin kyseleen ja selvis et romut on vielä Vantaalla eikä niitä oltu aiottukkaan laittaa pohjoiseen.
Seuraavaan Oulun koneeseen kuitenkin kerkisivät ja Janne lähti niitä sieltä taksilla hakemaan. Minä läksin vuorostani keikkapaikalle tutkaileen mikkivalikoimaa ja virittämään kulmia ja PA:ta, onnkes oli Alpha laitettu niin ei sitä kauheasti tarvinnu. Keikan piti alkaa 22.30 ja Janne tuli sopivasti kympiks paikalle. Keikka alko 10 minuuttia myöhässä. Tästä emme kiitä "illaksi kotiin" yritystä.

Tää ruotsalaisomistuksessa oleva firma joka myöskin lentää pohjoiseen taas viime joulun tienoilla onnistu tuhoamaan bassonupista kaikki putket, alleviivaan ja korostan että kaikki. Tämän lisäks olivat onnistuneet tuhoamaan puolet mun räkin vehkeitten kiinnityksistä. Keikan jälkeen tungin räkin täyteen kaikkea mahdollista pyyhkeistä varakieliin jotta ne vehkeet ois tukevasti toisissaan kiinni eikä pääsis heiluun. Seuraavana aamuna pääkaupunkiin palatessa halusivat vielä ylipainosta laskuttaa. Kyseltiin että josko toi maksaminen mahdollistais vehkeitten ehjänä pysymisen. Vakuuttivat että vehkeet on hyvässä tallessa heillä, toisin kävi.
Availin Tavastialla räkkejä ja huomasin että niistä lopuistakin vehkeistä oli naamat revenny irti. Soitin asiakaspalveluun ja kertoivat et oli mun moka kun saivat ne rikki, ei kuulemma ruumaan sais laittaa kun T-paitoja ja nekin mielellään teräsarkussa ettei ramppien terävät reunat revi niihin reikiä. Melko lujaa saa täyteen fylliä ladatun räkin paiskata jotta senkun korvamonitoripakista saa korvat repeämään. Se laitehan painaa jotain 300 grammaa ja on kuitenkin neljällä ruuvilla kiinni räkissä.
Roudausta varten rakennetut asianmukaisesti koteloidut ja merkatut laitteet on kuulemma niin herkkää ja haurasta elektroniikka että heidän kenttätekninen henkilökunta käyttää kaiken työaikansa todistaakseen niiden todellakin olevan herkkiä ja helposti särkyviä.
Onneks näitten lennot on sentään puol ilmaisia, vaikka asiakaspalvelussa onkin pelkkiä mulkkuja.

Turvallista matkaa.
Viltsu