Itäistä ja keskistä Suomea

Festariraportti tuloillaan Suomen Lappeenrannasta ja Muuramen Riihivuoresta.
Perjantain nyt jätän väliin kun sen jo kerkisin käsitellä aiemmin.


Lauantai 21.7.

Aamulla puolen päivään aikaan tuli ekat yhteydenotot ystäviltä, tai siis ois tullu jos olisin jaksanut kommunikoida ihmisten kanssa. Väsytti enemmän. Kahden aikoihin nousin ylös ja rupesin tekstiviesteitse vastailemaan yhteydenottoihin. Sari, Janin puoliso ja Janihan on tuon ihanaisen KT:n linja-autonkuljettaja ja yleismies. Siis kuitenkin Sari ois tarjonnut kyytiä Kotkan Meripäiville ja takaisin näin vapaapäivän ratoksi. Siitä oli tavallaan pakko kieltäytyä koska jaksoin nousta ylös vasta puolitoista tuntia lähdön jälkeen.
Vähän ennen neljää vihdoin jaksoin suhtautua sen verta et vedin vaatteet ylle ja läksin kaupungille aamukahville, Kahvin jälkeen olikin jo ruoka-aika eli Kreikkalaista vuorossa. Pääruoaksi Souvlaki ja alkuun joku Mere tai Meze tai Mele ja zetretz tai megertz tai jotain sen suuntasta, eniveis siin oli sardiineja, mustekalaa, katkarapuja ja jotain tahnaa. Toimi. Halvaks sitä mestaa tosin ei voi kuvailla.
Ruokailusession jälkeen läksinkin hotellille saunomaan ja siitä viel huoneeseen makoileen yhden leffan ajaksi. Läppäriltä piti kattoo kun tähän telkkariin murtautuminen ois vaatinu ruuvarin, yleensä pärjää adaptereilla. Ja sit se rupes viel päivittelemään itteensä kesken kaiken.

Puol kympiks yritinkin jo tähdätä alueelle missä orkanpändi jo odottelikin.
Purettiin bussi ja pystytettiin vehkeitä siin lavan sivussa kun meitä edeltävä orkka veteli melkoisella antaumuksella mm. Kissiä, Motley Crueta ja muita klassikoita. Kallen kanssa viihdyttiin kovinkin sen orkan tahdissa kitaroita viritellessä.
Omaa vaihtoa meille oli varattu puoli tuntia mut tää meitä edeltävä orkka vetikin vaan 40:n minuttin setin eli meille jäi kolme varttia vaihtoaikaa. Huvipajalta oli omat ja lainatut laitteet paikalla ja Setälä itte mikittämässä, kaikki meni kivuttomasti lukuunottamatta sitä ekaa bassokanavaa. Mystinen vika muuten tai sen vian ilmeneminen, varsinaisessa checkissä se toimi ja heti kun vaihdoin instrumenttia niin rupes sen päivänen rutina kuuluun joka paikasta ja siihen samaan syssyyn karkas viel Mustanaamio siit rasiasta. Vaihdettiin mikkiletkuja varmaan viis kertaa eikä sitä Mustista vaan näkyny takasin, oisko kaljalle menny. Oliko sitten toinen yritys vaihtaa kaukon ränniä niin Mustis tuli back eikä se kanaalikaan enää rutissu. Toimitus on vieläkin ymmällään missä vika oli, koska niin usein kun onkelmia ratkotaan niin aina tehdään useampi muutos kerralla, joten ei voi ikinä olla satavarma mikä vikana oikeesti oli. No mutta siis kuiteskiin onkelma ratkaistiin ja rokit soitettiin ja sitä rataa.
Aavistus viel audioo, Maxeja olivat laittaneet lavan puolilleen joten ei muuta kun mikkejä räkimään läpi ja ton bassoepisodin kanssa menikö linjojentarkistukseen aikaa kaikki 25 minuuttia.

Soitto oli ohi yhden aikoihin yöllä ja koko ryhmä hotellilla kahden aikoihin. Allekirjoittanutkin täydessä unessa jo kolmelta.

Sunnuntai 22.7.

Herätys puol kasilta (kyllä luitte oikein ja nimenomaan aamulla) kun oli tarkoitus lähteä siirtymään kohti Muuramea kasilta. Matkaa reilu kaks sataa kilsaa ja linja-autoilun Erroll Flynn ratissa, ei mitn hätää. Viimeisen (valo)taiteilijan saavuttua matka alkoikin jo heti klo: 8.20, itse jo tyytyväisenä unten mailla tuohon aikaan. Herätys uudestaan klo: 11 kun Janne tuli kertoon et kohta ollaan perilässä.
Kalle peruutti bussin laituriin 11.20 ja meillä soitto 12.30 aikaa oli siis reilusti eli juodaan ne aamukahvit vasta konsertin jälkeen ;)
Yllätys yllätys Gary Mooren salamaakin nopeampi tekniikka oli vielä tekemässä omaa checkiään minkä olivat aloittaneet aamukuudelta. Näytösluonteisesti tempastiin oma show pystyyn ja lähtövalmiiks reilussa puolessa tunnissa.
Asko oli sitä ameriikan miksaajaa varotellut jo etukäteen et sit kun seuraava seppä saapuu niin sun kannattaa väistää sillä kun on kuiteskin ekana työvuoro, samalla se oli kertonu sille sepälle kun se oli pari tuntia virittäny niitä kulmia et merkkaappa noi käppyrät muistiin jos noilla haluat vetää kun tähän ois vielä sua ennen tulossa kavereita, jotka haluaa et niistä pöntöistö kuuluukin jotain. Siitäs sait ja siitä ;)
Ei muuten sit tullutkaan kun minä, Popeda joutu perumaan oman esiintymisensä kun Pate oli viety sairaalaan. Tarina ei kerro mikä vikana miehessä mut sydänfilmit oli kuulemma otettu.
Välittömästi kun päästiin tonteille niin tempasin itteni siihen bulsan taakse ja rupesin ruuvaamaan, siirsin sen kuntelukulmankin pois jaloistani eli suoraan sen toisen sepän jalkoihin. Mukavan oloinen kaverihan se oli, ymmärs heti tilanteen eikä piipittäny kellekkään vaikka ne sitä checkiä hinkkaskin sen viis tuntia. Ettei nyt vaan olis silleen et on joku manageri ollu hiukka huonolla tuulella ja jätkillä duunit katkolla et pitää väkiste tehdä asioita pidemmän kautta et ainakin näyttäis siltä et kaikki tekee eniten duunia. Mene ja tiedä.
Oma show oli tavallaan melko hämmentävä ja syyt seuraa perästä.

- Yleisöä oli vaivautunut paikalle kait 70 ja niistä seisaaltaan ehkä 20, muut makoilikin sit pitkin kenttää vilttien kanssa.

- Kitaramoottori sano sopparin irti tokassa biisissä, joten kesken biisin Askon ja Kallen kanssa lyötiin uus tilalle, tai siis spare (paska soundi muuten tässä Vibroluxissa verrattuna siihen uuteen hajonneeseen)

- Ja eihän nyt rokkenrollia soiteta sunnuntaina puolelta päivin.

Plussana kuitenkin komeat maisemat työpisteestä. Niin ja Asko oli laittanu kaiken oikeinkin mallilleen, suurkiitokset. Jos ei tota styrkkarin hajoamista lasketa niin ongelmien taso lauteilla oli sitä luokkaa et Karilta loppu kalja kesken niin sitä piti saada lisää eli eiköhän se ihan hyvin menny ;)
Keikan jälkeen sit se aamukahvi, mikä mystisesti osoittautuikin GinToniciksi kun sen lasiin asti sain. Sen mukin kanssa kuiteskin sinne bäkkäricateringiin syömään Lasagnea ja savumuikkuja. Savumuikut on vähän niinkun pistaasipähkinät eli sen ekan kun ottaa niin ei voi lopettaa nypräämistä. Savumuikut on parhautta ja lettuja jälkkäriks, mahtavuutta.
Auto starttas festareilta kohti kotia kahden jäljestä kun koko ryhmä oli tartuttanut muikun hajun itseensä.
Matkalla Kari osti ittelleen Akin ja Turon levyn, parhautta, vieläkin muisti sanat ulkoa. Stadiin päästiin kuuden jäljestä ja lähdinkin välittömästi Oksua morjestaan Looseen, josta täräytettiinkiin Sanghai Cityyn syömään, mahtavat kiinalaiset. Oksu ystävä: Mie niin tarjoon seuraavat kiinalaiset.
Kinkistä pyörittiin viel Loosen ja Sävelen kautta kotio maate yhden aikoihin. Ratikallakin ajettiin oikein maisemareitti. Ero matkustettavalla matkalla näköjään voi olla huomattava vaikka saman ratikan lähtöpysäkkien väli ei olisi kuin joitain kymmeniä metrejä, mystistä.
Kaiken kaikkiaan tämä päivä oli hyvä päivä.

Nyt muualle.
Moro
Viltsu