Seikkailulla

Nyt olis vuorossa taas seuraava festariraportti Eurasta ja Suomen Turusta. Näköjään oikein kuvien kanssa tämä reportaasi.

Perjantai 6.7.

Se Karin veikkaus kolmesta sadasta yleisöä osu lähimmäks eli porukkaa oli ihan kivasti, mut heti kun keikka oli ohi niin se baari rupes tyhjeneen melko nopeesti, aika paljon oli meinaan porukkaa tullu autoilla kyliltä ihan vaan kattoon keikkaa. Osa ryhmästä sit taas häipy niille omille mökeille ja teltoille ja me mentiin saunaan. Paitsi siis tietysti ensin kävin Samulin kanssa fanitapaamisessa, mistä tuo kuvakin tuossa vieressä, eli oltiin menossa baarin puolelle ottaan parit drinkit ja sit siinä olikin jo fanitapaaminen. Samuli kirjotteli nimmareita käsiin ja minä piirsin kukkien kuvia niihin pieniin paperilappuihin, kun halusivat multakin näytteitä käsialasta.
Päästiin jossain vaiheessa kuitenkin sinne saunaankin ja uimassakin kävin kun olivat ihan rantaan sen saunan laittaneet, which was nice. Takan laitto Kalle tulille siinä saunan pukuhuoneessa jossain vaiheessa vaikkei meillä mitään makkaroita ollut. Löysin siinä kaikenlaista kikkaillessani sit siitä makkaratikkujen seasta semmosen reilu puol metriä pitkän kupariputken pätkän, niin mun sisäinen metallurgi heräs henkiin ja takkatulella lämmittämällä ja halolla takoen siitä sain väännetyksi numeron 7. Tämäkin päätyi lahjukseksi Kottaraisille, mutta siitä enemmän seuraavassa.

Lauantai 7.7.

Turku ja Ruisrock tämän päivän matkakohde. Aamu alkoi yhdentoista maissa pikaisella aamiaisella Lomakylän respassa (mestahan pääs myös Kekkoslistalle) ja siitä vielä bussiin maate joksikin aikaa. Oltiin Turussa puolen päivän jäljestä ja käytiin Annan luota hakemassa ensimmäinen osa Kottaraisten lahjaa, Kalle ja Anna siis olivat tehneet kossuhyytelöä aikaisemmin viikolla ja se oli Annan jääkaapissa odottamassa tätä päivää.
Kävästiin viel hotellilla pikaisesti ennen alueelle siirtymistä ja mä kävin Wiklundilta ostamassa tarjoiluvadin mihin se hyytelö oli tarkotus kipata.
Päästiin tonteille eli siis sen oman estradin taakse vähän yhden jäljestä ja Kottaraiset olikin jo tehneet oman checkinsä kuleksimasta ja odottelivat keikan alkua. Siinä vaihdettiin kuulumiset ja tyhjennettiin auto lavalle. Käväisin myös morjestamassa henkilökunnan eli ystävät ja kolleegat ja ruuvaamassa tiskin valmiiks. Niin siis Petehän vetää KT:ta omalla pikkujammullaan eli se EW:n Series vitonen oli ihan vaan mulle ton alkupäivän. Rupee siinäkin tiskissä ikä jo näkyyn ja tuntuun. Ja sit se kans hämää kun on Craftin pojat kelannu sen AUX homman silleen et potikkaa kun vääntää niin alkupäästä tapahtuu pienillä liikkeillä isoja asioita ja loppupäästä isoilla liikkeillä pieniä asioita. Korvamonitorihommissa todella asiallinen feature mut kulmilla ei sit niinkään.
Kerittiin kivasti saada oma backlinekin pystyyn ennen kun Kottaraiset alotti joten meille jäi melkeen koko tunti aikaa kikkailla kaikki lahjat niiden takahuonekoppiin.

Siihen pöydälle rakennettiin sipsikulhoon tollaset hassut ilmapallot ja sit se mun edellisyönä värkkäämä polttomerkitsin ja näyte siitä minkänäkösen jäljen sillä merkitsimellä saa aikaseks. Jääkaappiin me laitettiin se kossuhyytelö, joka oli siis karamellivärillä värjättyjä sydämen muotoisia juttuja. Oli tarkotus kumota ne hyytelöt siihen vadille minkä kävin aiemmin ostamassa mut meinas hyytelöt hajota kun yritettiin niitä kumota niin tehtiinkin peruskermavaahtokakku siihen lautaselle ja vietiin nää jätkien jääkaappiin odottaan kun sankarit pääsee töistä.
Meidän keikan aikana nää Kottaraishahmot sit tulikin vuoron perään pyörähtään siinä monitorilandiassa kertomassa kuinka hirveeltä se hyytelö maistu vaikka kävikin kulmaan ku metrinen halko. Ovat kuulemma jo pari seuraavaa lahjusta keksineet. Innolla odotetaan millä meinaavat tän ylittää. Ja sit kun ylittävät niin millä laittaa enää ite paremmaks. Kilpavarustelu voi olla vaarallinen laji.

Lauantai-tunnelmia niittylavalta, oli kuulemma loppuunmyyty päivä.

Tän oman ekan keikan jälkeen mentiinkin sit porukalla syömään siihen takahuonecateringiin, eväinä tänäkin vuonna sisäfilepihvejä just sen kypsyisenä (onks toi ees sana) kun ite halus, otin melko punaisena omani, paistettuja kanafileitä ja paistettua kalaa, perunoita, kuskusia, salaatteja yms. yms. helvetin hyvät sapuskat ja santsata sai niin paljon kun napa veti. Tän jälkeen siihen omalle kopille rentoileen ja Kottaraisetkin tuli hyytelöpäissään siihen kaatuileen. Sinkkosen kanssa kerkisin sopia et syksyllä jatkettais taas tätä mun kättä. Kaiken kaikkiaan oikeinkin leppoisat kesäfiilikset, meininki oli kun kesämökillä konsanaan.
Siinä vaiheessa kun meidän se koppi piti luovuttaa veke niin muut lähti festaroimaan alueelle ja itse siirryin suoraan sen telttalavan takahuonealueelle kun mulla oli vielä yöllä siellä yks keikka jäljellä hiphoppia.
Tän päivän aikana en käyny kertaakaan rokupuolella vaikka kuitenkin vietin 12 tuntia festareilla.
Kun pääsin sinne telttalavan taakse niin illan pop kävelikin mua vastaan kun olivat syömään menossa eli oltiin Kalin kanssa kahdestaan pitkälle toista tuntia siellä meidän kopissa ja viihdytettiin toisiamme se aika. Akun Tehtaan henkiset voittajat oli tällä lavalla vehkeineen eli ei ongelmia tiedossa. Kaikki arpominen oli täysin kyl tällä suunnalla kun en ollu jätkien kanssa vuoteen taas tehny mitn niin piti vähän herätellä itteensä paikka paikoin, mutta veto oli loppuen lopuksi kuitenkin ihan onnistunut. Yhden maissa yöllä lähdettiin kohti keskustaa, tai siis bändi lähti Helsinkiin ja tiputtivat mut keskustassa veke kun mulla oli majotus Börssissä.
Keskustassa tempasin itteni Monkin kautta Börssiin missä olikin jo kaikki maailman ihmiset vastassa. Vilkkumaan porukat, Mokomat, Staminat jne. jne. tekniikan tosi ammattilaiset kerrankin kaikki saman pöydän ääressä ;)

Niin joo perkele, onhan muuten visio tolla Batterylla tää voita bussi vuorokaudeksi käyttöön tyyppinen homma. Hahmo voi osallistua kisaan ja voittaa ittelleen ja kavereilleen bussin vuorokaudeksi festareille. Ihan hauska idea sinänsä mut pitääkö se perkeleen bussi sinne takahuonealueelle ajaa. Nää kisan voittajat oli meinaan siel meidän kopissa melkeinpä heti vedon jälkeen kyseleen nimmareita ja yhteiskuvia bändiltä. Oli pop hiukan kummissaan et ketäs helvetin spedejä nää sankarit oikeen on kun kuvaan haluaa. Ja sit kun oli tilanne vihdoin ja viimein saatu rauhalliseks näiden kisavoittajien osalta niin sit siihen tärähti Batteryn promomimmit jonkun videokameran kanssa tekeen jotain helvatan veppivideofuutage-evripadihässäkkää patterinettisivuille, siinä vaiheessa Tommy kerto et ei enää lähe kun kukaan ei oo vaivautunu etukäteen tiedusteleen mitään aiheeseen liittyen. Mimmit yritti viel jotain piipittää mut ei edelleenkään lähteny, aika innoissaan muutenkin toi ryhmä tota kaikkea sponssihommaa kohtaan :)

Sunnuntai 8.7.

Kalle soitteli puolen päivän aikaan et lähtäänkö, mä sanoin sille et menkää vaan minä jään Turkuun. Jatkoin unia viel vajaan tunnin ja sen jälkeen oli tarkotus aamusushille mennä mut eihän kauppahallit sunnuntaisin oo auki. Tää tuli mulle tavallaan yllätyksenä siinä kauppahallin ovella.
Menin sit Blancoon missä oli Engbergin Mikko ja Terot Pennanen sekä Ylönen syömässä. Tunkeuduin kyselemättä seuraan ja tilasin savulammas-ceasar salaatin, suosittelen lämmöllä kaikille.
Tän jälkeen Vilkkumaa-ryhmä lähti Aitooseen, mihin mäkin olisin kuulemma päässy käymään, lähdin kuitenkin Marinasta hakemaan sunnuntain vippipasseja koska mulla oli vakaa aikomus mennä festareille seikkailemaan.
Sain passit ja lähdin joenrannasta ettimään sitä venettä mikä kuskas ihmisiä festareille ja takas, seikkailu oli siis alkanut. Vartin venematkan jälkeen pääsin festarialueelle missä Mokoma jo louhikin, kattelin sitä hetken ja viihdyin koko sen aikaa. Miitri vetää kyl niin hyvin. Päivän musiikkiannoksen jälkeen siirryinkin vippibaarin puolelle.

Sielllän olikin sit tuttuja joka puolella eli yksin ei tarvinnu olla. Söin vähäsen siitä saaristolaispöydästä kun sitä mulle kehuttiin, ei turhaan. Siinä oli paria kolmea eri silliä, uusia perunoita, grillattua lohta, raputerriiniä ja erilaisia salaatteja yms. jos tän ois tienny niin en välttämättä ois kaupungilla syöny, mut mistäs sitä voi ihminen kaikki maailman asiat tietää varsinkaan jos ei kysy keneltäkään ;)

Oksukin tuli käymään ja toi mulle taas yhden uuden passin millä pääsisin sinne rantalavan taakse missä Oksu olikin töissä käytännössä koko päivän Mokoman kanssa ensin aamupäivästä ja Staminat sitten illasta. Olin sitten sunnuntain Oksun tyttöystävä Isabella niinkun tossa passissa lukee, diggaa kuulemma enemmän tämmösistä vähän rapeemmista likoista. Loppuen lopuks meillä kahdella oli noita passeja ja rannekkeita vaikka koko festivaalikansan tarpeiks, mut silti noillakaan ei vielä ois päässy joka paikkaan.

Itseasiassa pääsin ilman tota sinistä ranneketta ekalla yrittämällä sinne lavan taaksekin. Lähdin siitä vippibaarilta suunnistaan kohti rantalavaa niin portilla järkkäri kysy multa passia niin näytin koko värisuoran ja sit kun se kysy ranneketta niin näytin nekin, ois sininen kuitenkin viel pitäny olla. Kerroin et hetken kuluttua onkin kun sen käyn tuolta kopista hakemassa, kaveri arpo ehkä 3 sekuntia sit se tuli siihen lopputulokseen et kait se on ihan turvallista mut sinne päästää. En tiedä oliko oikeassa ;)

Pääsin suht kivuttomasti sinne Mokomien koppiin ja menin välittömästi jääkaapille kun mun piti tos kaljanjuontihommassa tuurata Oksua jonka piti ajaa meidät yöllä stadiin.
Siellä kopissa odottikin yllätys kun Kaikka, ikuinen humoristi ja tekniikan tosiammattilainen myöskin Staminan basisti, viihdytti meitä performanssilla joka sisälsi muun muassa mustan tussin ja kokista. Hetki tän foton ottamisen jälkeen kaveri seisokin jo keskellä niitä takahuonekoppeja pihalla huutaen "This is funny, I´m Eva Braun from Sweden". Luonnollisestikin kaks niistä kopeista kuuluu ruotsalaiselle Mando Diao orkalle, joilla varmuuden vuoksi oli saksalainen crew. Että silleen.
Mystinen seppä muuten oli tän Mando DiuDiun monitorikaveri, infernaalinen kierto heti lähdöstä eikä muuten loppunu ennen kun keikka loppu ja sen keikan seppä veteli isot vihreet Peltorit päässä. Tää nähtiin kun Oksun kanssa piti se ekan pidemmän vislauksen jälkeen käydä itse paikan päällä kattomassa onkos joku hätänä. Ei sillä kaverilla kauheeta hätää näyttäny olevan ne Peltorit päässä. Kierto jatkui kuitenkin. Osataan sitä isossakin maailmassa. Simmottii.
Myöhemmin jubailin sen niitten valomiehen kanssa ja se sano et oli kuulemma paria päivää aiemmin saanu jonkun korvatulehduksen se niiden monitorihahmo et se ei tavallaan kuullu mitn, pitääks se sit sinne bulsan taakke raahata. Oishan siellä talon puolesta ollu kaveri kun ymmärtää puhetta eli ohjeita. Nasta seppä muuten se valomies, sille uppos tää Oksun "Jag heter Antti, du heter homo, where´s the monitor" läppä ekalla. Nähdään kuulemma Ankkarockissa seuraavan kerran. Käytiin sen valojäbän kanssa vielä seikkailulla rantakallioilla just sillon kun se perkeleen Europa tärähti ohi, mulla on lenkkarit vieläkin märät.
Kävin kaiken tän lomassa myös siellä lavalla leikkimässä tourdamageria/kiertomanageria, nää svedut kun oli lopettanu ja Staminan vaihto alkanu niin menin keskelle lavaa seisomaan ja opastamaan ihan kaikkia ollen siinä samalla vähän kaikkien tiellä. Juurikaan keskemmälle ei ois enää päässy. Viritin vielä yhden virvelirummunkin siinä vaihdon lomassa etten nyt aivan hyödyttömänä ollu. Oksullekin kierrätin kulmat valmiiks ettei sen enää keikalla tarvinnu.

Konsertin jälkeen takahuoneen rohmuaminen ja autolle siirtyminen, Oksu ajoi ja kyydissä oli mun lisäksi Santtu ja Kuisma. Oltiin Nosturilla yhden maissa ja roudattiin vehkeet jätkien treenikämpälle ilman rullakoita (Oksu voi kertoa lisää tästä). Tän jälkeen siihen pihaan tärähtikin Rasmusbussi ja mun piti kuulemma mennä siihen kyytiin koska se veis Punavuoreen, missä odottikin taas lisää ystäviä muun muassa Janne jota en ollu nähnyt sitten edellisen aamuviiden.
Nyt on Ruisrockit seikkailtu ens vuotta odotellessa.

Tällä viikolla edessä parikin orkkaa Tammerfestissä, vähän klubikeikkaa (ois se uus LS-9 mulla bulsana, uusi tuttavuus), Rockperryä goottien kanssa ja sunnuntaina tai viimeistään maanantai aamuna yhdelle leirille yleismieheks. Puita pilkkomaan ja kattomaan onks vesialfassa tuli, melko rentouttavaa ei meinaan kauheesti hertsit ja parametrit pyöri sillon päässä.

Tämmöttii tällä erää
Moro
Viltsu