Erikoisfestivaalien liitto tiedottaa

Huomenta vaan itse kullekkin. Tämän viikon festariraportti käsittelee yhtä erikoisfestivaalien liiton kunniajäsenfestivaalia, yhtä viinijuhlaa ja yhtä klubikeikkaa. Tälle rupeamalla mahtui myös yksi lossimatka, mistä siis tuo viereinen kuva. Kalle sen nappas. Ennen tuota lauantaista lossiylitystä en ollut eläissäni lossilla mennyt joten kun ylitys koitti niin arvon ystävät ja työtoverit päättivät antaa minun nukkua. Heräsin kuitenkin puolessa välissä selkää siihen kun oli bussin moottori sammuksissa, joten kerkisin loppumatkan fiilistellä meininkejä. Vastarannalla menin takasin nukkumaan.
No mutta kuitenkin eli siis itse asiaan.

Perjantai 29.6.

Jätkät tuli hakemaan mua kotoota puolen yhden aikoihin ja siitä käytiin viel noukkimassa kyytiin Pata ennen kun lähdettiin tahkoomaan kohti Kokkolaa. Matkalla kerkisin kuunteleen huomisen työnantajan levyn kait neljä kertaa. Pitäs tiistai-iltana tärähtää vanhassa jäähallissa meinaan rokki. Merkkailin ittelleni biisejä ylös et mitä tapahtuu missäkin yms. yms.
Mutta asiaan. Saavuttiin Kokkolaan vähän ennen kasia joten kerittiin kirjautumaan hotelliin oikeinkin hyvin ja saunassakin käytiin. PMMP:n vastaanottokomitea toivottikin meidät tervetulleiksi hotellin terassilla. Ennen festivaaleille lähtöä kävästiin viel ravintolan puolella, Janne söi sillä omalla ruokalipullaan karjalanpaistin, minä ja Kalle oltiin ilman koska sillä ruokalipulla ei sitten muuta saanutkaan. Kerittiin meinaan jo päivällä hoitaa toi vatsantäyttäminen hampurialaisilla, joten näin illalliseksi ois riittäny ihan vaan joku salaatti.
No mutta enivei. Kun päästiin festarialueelle niin Hietasen Penttihän se siellä lavalla veteli "Born To Be Wild":ia oli vähän saatanan vaarallisen oloista kun artismi rupes rokkaamaan. Ei siinä muuten mitn, ihan viihdyttäväähän se oli mutta olivat vetäneet aika reilusti pitkäks. PMMP pääs alottamaan omaa vaihtoaan 35 minuuttia myöhässä. Tämä taasen tarkoitti sitä että meidänkin vaihto alkoi 35 minuuttia myöhässä ja pop rupes miettimään mitä karsitaan setistä veke ettei tuu huvilupa vastaan.
No pojat päätyivät semmoseen biisilistaan missä oli kaikki maaliman eri vireet bassoissa ja kitaroissa ettei vahingossakaan jää Haapalan pojalle luppoaikaa vaihdossa, viritin ne kitarat sitten setin aikana. Ja se perkeleen STOP mitä halusivat kokeilla, missä siis on bassossa eri vire, ei sitten lähteny. Jätkät kerkis biisin intron soittaa vituiks ja vaihtoivat seuraavaan biisiin mihin siis vaihtuikin jo kitara akustiseen samalla kun sitä väärässä vireessä olevaa bassoa piti noutaa. Kiitokset vaan kaikille. Tämä siis samaan aikaan kun yritin selvittää kuinka saada rummut välitettyä solistille asti kun siitä monitoribulsasta ei suostunu ekat kahdeksan kanavaa menemään ollenkaan nelosryhmään. Riku sen nelosryhmän sit pätsäs lennosta tiskin vitoseen et saatiin se passari, virppa ja haikka solistille asti.
Tässä vaiheessahan sitä luulis et homma vähän jo helpottais, paskan marjat. Tottakai ne kitaralangattomat rupee pykiin ja ne kun saa kuosiin niin kitaramoottori sanoo sopparin irti, toimitus veikkaa sähköhätää koska Mikolla meni PMMP:n aikana kaks styrkkaria hiljaseks.
Kun se kitarastyrkkari meni mykäks niin pop vislas pelin poikki ja päätti odottaa sen aikaa et puuhailen uuden moottorin paikoilleen ja vetävät sit encoret siihen perään. No tää yks perkeleen spede, joka myöhemmin osoittautui festivaalin järjestäjäksi, menee sit huudattaan yleisöä vasta sitten kun oon sen kitarastyrkkarin saanu kuntoon ja kertonu bändille et voi taas vetää.
No spede häipyy sen huudatuksensa jälkeen ja bändi jatkaa. Kallen kanssa kattellaan kelloa ja infotaan bändiä jäljellä olevasta soittoajasta samalla kun tää spede tulee huitoon lavan viereen et on kymmenen minuuttia soittoo jäljellä. Kari nyökkää tälle ääliölle joka silloin keksii et hän käy henkilökohtaisesti kertomassa Petelle paljonko on soittoo jäljellä. Ei se kait kerinny kun pari sanaa selvittää kun mä olin jo riveleissä kiinni ja taluttamassa seppää kohti roudausramppia, se yritti tän jälkeen viel tulla mulle kertoon jotain. Ajoin sen veke kertoen et herra voi nyt ystävällisesti painua vaik V****UN mulla on keikka kesken, älä häiritse.
Keikan jälkeen tää hahmo oli painunu takahuoneeseen kertoon et on vuodesta -72 ollu näissä kuvioissa oikeen Dannyn matkassa ja kertaakaan ei oo häntä heitetty omalta lavaltaan pois. Niin no sitä saa mitä tilaa, mitäs tuli sekoileen mun lauteille. Selkeesti viel aika kovassa kännissä tää festivaalijärjestäjä.
Piti kuulemma orkan pitää mulle puhuttelu aiheesta ja kait se kerkis kertoo myös sen et suomesta saa myös ammattitaitoista henkilökuntaa.
No näin sitten Kokkolassa tällä kertaa, ei kai tarvii enää tuollekkaan festarille mennä. Ihan ok sekin.

Lauantai 30.6.

Lähtiin Kokkolasta kohti Kuopion viinijuhlia puol kahdentoista aikoihin ja saavuttiin perille vähän kolmen jäljestä, matka meni mulla oikeinkin leppoisasti kun nukuin koko matkan. Perillä Kuopiossa meitä odotti Viking Musiikin ryhmän lisäksi Menneisyyden vankien tekniikka yhdellä tuuraajalla varustettuna. Sumppi siis oli Pitkän tilalla. Puuhailtiin soundchecki menemään ihan omalla porukalla eli Janne oli keulilla ja minä paukutin vehkeitä kun Anssi ruuvas ohjeiden mukaan lavaa kuosiin. Pete kävi itte virittää rumpunsa tän jälkeen. Siinä vaiheessa kun Samuli tuli tonteille kyseleen soundcheckiä niin Janne oli jo karannut keulilta bussiin nukkumaan, se siitä checkistä sitten. No nyt oli aikaa itselle ja ystäville. Sumpin kanssa käytiin oikeen rokupuolella syömässä. Niillä ruokalipuilla sai ottaa 14 eurolla sapuskaa, meidän tilaukset oli kait 18 mut mimmit anto ne niillä meidän lipuilla, mahtavaa. Pääruuaks otettiin jotain possuhommaa punaviinikastikkeessa ja jotain perunoita, sit siin lautasella oli myös kokonaisia sinisimpukoita. Juustolautaset otettiin kans ja tottakai lasilliset portugalilaista punaviiniä. Ja kun viinijuhlilla oltiin niin jäätiin sinne rokupuolelle syömään ja aistimaan festivaalitunnelmia. Hyvät oli pöperöt ja fiilikset.
Soiton jälkeen kävästiin hotellilla suihkussa ja viihdyttämässä Markkua, joka tuli morjenstaan ja kattoon keikka. Asuu siis kaveri nykyisellään Kuopiossa. Pop painu suoraan keikkapaikalta baariin mihin me siis vasta sen suihkuttelun ja Hotelli IsoValkeisen kuvankauniiden maisemien ihastelun jälkeen. Näissä samoissa maisemissa myös jotain juhlantynkää yritettiin yöllä kun oli oikein kolleegoita samassa majoituksessa.
Käytiinhän me myös nakkarilla yöllä, Kalle oli päättänyt ilahduttaa meitä ensin ajamalla oman bussin keikan jälkeen hotellille ja sitten yöllä tuli vielä taksilla hakemaan Menkkaribussinkin pois kyliltä tämä tietenkin tarkoittaen että saatiin itse kukin kyyti hotellille joka siis oli muutaman kilsan sivuun keskustasta, taksillahan sitä ois kans päässy mutta näyttivät kautta linjan semmoisilta tunnin mittaisilta ne taksijonot. Ryhmää odotellessa vielä siis siinä nakkarilla tuli käytyä. Näitä nakkikiskojankin on varmaan kuus siinä Kuopion torilla, jos ette usko niin laskekaa itte. Yks niistä jäi ilmeisestikin tän lähimmän taakse piiloon. Syödäänkö Kuopiossa enemmän nakkikioskeilla kuin muualla suomessa vai mistä tämä keskittymä johtuu. Jäämme innolla odottamaan ratkaisua.
Sunnuntai 1.7.

Ai ai ai, vuorossa Imatra ja jo perinteeksi muodostunut yhteisruokailu Buttenhoffissa. Matka kohti Imatraa ja Buttenhoffia alkoi Kuopiosta yhdentoista jäljestä. Kalle oli valkannu maisemareitin mihin kuului myös lossiylitys Sulkavalla. Mahtavan näköinen reitti mahtavissa maisemissa kuulemma. Nukuin koko matkan lukuunottamatta sitä parin minuutin valveillaoloa tuossa lossissa. Olivat jätkät käyneet uimassakin matkalla, huomasin meinaan perillä että oli pyyhkeitä kuivumassa pitkin bussia ;)
Pöytävaraus Buttenhoffiin oli vasta neljäksi ja perillä oltiin jo ennen puolta kolmea. Kävin siinä joutessani keikkapaikan vessassa ja näin jonkun hahmon pyörivän lavalla kaikennäköisten muovipönttöjen kanssa. En käyny vielä tässä vaiheessa tutustumassa järjestelmään ja pilaamassa päivääni vaan ajattelin et eka mennään porukalla syömään kunnolla niin täydellä vatsalla ei jaksa enää niin paljon ahistua joistain vehkeistä.
Alkuruuaks otin blinejä ja muikunmätiä luonnollisestikin Stolichnaya snapsin kanssa. Pöytään tuotiin myös muutama pulloa punkkua. Pääruuaksi otin yrttilammasta ja jälkiruuaksi mansikkatorttua ja kahvin Calvadoksen kanssa. Pöytään tuotiin noiden lisäksi kaikille vielä limemarinoituja mansikoita. Näitä snapsilasejakin olivat kans joka välissä täyttämässä. Ravintola halus vielä loppuun tarjota yhdet kylmät Avernat vatsaa rauhoittamaan.
Tällasen setin jälkeen sitten pyörittiin purkamaan bussia. Ei ollu keneltäkään mitään kauheen vauhdikasta sykkimistä.
Saatiin backline kuitenkin sisään ja paikoilleen. Vehkeiksi mulle olivat laittaneet oikein vimosen päälle FBT merkkisiä muovipurkkeja, jonkun Craftin halpispöydän mistä lähti ulostulot plugeilla, onneks oli omia adaptereita mukana että saatiin Parkkosen korvat kytkettyä. MonitoriEQ:n virkaa toimitti joku Void merkkinen purkki jonka liut toimi on/off periaatteella, hienosäätö oli ns. mahdotonta. Ääneen ei tapahtunut mitään ennen kun oli liuku jo -12 desibeliä asennossa. Lähe sillä sit raapimaan noista muovipöntöistä jotain järkeä ulos. Oishan sen tietty voinu tehdä sillä tiskin eq:lla, mutta kun ei sekään oikeen tuntunu purevan ennen kun oli hävinny jo kaikki käyttökelpoinenkin informaatio. Pete (Salo) tiesi kertoa et sen graafisen valmistus oli lopetettu melko nopeasti sen jälkeen kun sen saivat markkinoille, kun olivat tehtaallakin huomanneet että se on ihan paska.
Checkin jälkeen, siis mikä helvetin checki, saatiin Jannen kans raapia ihan kahdestaan. Nopeempaa se toisaalta on tolleen. Mutta siis joo saunaan ravintolapäällikön kotio. Pihamökissä sil oli puulämmitteinen sauna ja katettu terassi siinä edessä. Mahtavaa. Siellä kerittiin rentoutumaan muuutaman tunnin ajan ennen keikkaa.
Nyt olis siis kesän eka klubiveto takana ja parin viikon päästä edessä seuraavat, samalla viikolla siis Mikkeli ja Pakkis. Huomenna jäähalliin katteleen Kalin, Pasin, Kallen ja Huiviksen kanssa kuin pojat pärjää, eli siis lämppäyskeikka edessä.

Moro
Viltsu