Syysretkeilyä

Reissussa kun ollaan niin laitetaan pieni matkakertomus muutamasta ekasta päivästä. Alkuun miehistöesittely eli crew tällä retkellä on seuraavanlainen Terttu - etupäässä ja minä itse monitoreissa, backlineryhmää on Matzi - kitarateknikko/kiertuemanageri ja Jürgen – rumputeknikko, Bodo - kuski ja Topi - merchandise.

Maanantai 1.10. Munchen - Tonhall

Reissuun siis lähdettiin maanantai aamuna vähän ysin jäljestä Lento-Vantaalta. Lentoseurueessa pelkästään suomiryhmä eli sakemannit oli jo valmiina teutooniassa. Koneen vaihto Köpiksessä ja Munchenissä oltiin perillä vähän puolen päivän jäljestä paikallista aikaa. Kuski oli meitä vastassa kentällä bussin kanssa. Oli sen Suomesta hakenu lauantaina meidän romujen kanssa eli lennettiin vaan henkilökohtaisten laukkujen kanssa.
Meille oli aikatauluihin merkattu soundcheck alkavaks neljältä mutta päästiinkin vasta puol viiden aikoihin alottamaan. Tehtiin sit vähän nopeemmin. Eihän siitä hyvä tullu tolla aikataululla, mutta keikka on kunnialla hoidettu ja kaikki ollaan kuitenkin vielä hengissä. Topin ja Seanin kanssa kerkisin oikeen drinkinkin käydä lähibaarissa tempasemassa ennen kun kahden aikoihin lähdettiin kohti seuraavaa kaupunkia ja venueta. Kolmen aikaan jo unessa.

Tiistai 2.10. Zurich - X-Tra

Ysin aikaan heräilin bussista venuen pihasta ja Terttu oli kans jo pystyssä lähdössä kaupungille aamiaiselle. Bussia piti kuitenkin siirtää niin istuttiin kyydissä pienen sightseeingin verran ja lähdettiin vasta sitten kylille. Käytiin kaupungilla pyörimässä muutama tunti ja mentiin lounaalle Sala of Tokyo nimiseen ravinteliin. Ei siitä kaikkein halvimmasta päästä se mesta kun ruokalistaa tutkittiin. Onneks niiltä löyty kuitenkin lounaslista joka olikin jo huomattavasti roudariystävällisempi hinnoittelultaan. Helvetin hyvä lounas muuten.
Tänään meille annettiin ihan oikea soundcheck ja muutenkin oli meininki paljon leppoisampi. Rauhassa saatiin puuhailla ja Terttukin sai kesken Within Temptationin soundcheckiä vartin aikaa virittää PA:n ittelleen mieluisaksi. Which was nice. Nyt keskityttiin vähän pidempään rumpuihin jos vaikka huomenna sais ne kitarat kunnolla haltuun niin loppurundi menis vaan toisiaan selkään taputellessa. Keikka oli kaikin puolin loistava
Keikan jälkeen bussiin ja kohti Wieniä, rapeet 700 kilsaa ajettavana yön aikana.

Keskiviikko 3.10. Wien - Gasometer

Aamulla heräsin ekan kerran yhdentoista aikaan kun kuulin jonkun pamahduksen. En pitäny sitä minään ja jatkoin unia. Heräsin uudestaan puolen päivän aikaan siihen kun ympärillä porukat keskusteli kamojen pakkaamisesta ja bussin vaihdosta. Eli nyt selvis sen pamahduksen syy eli bussi siis laukes. Ainakin kytkin paskana ja muutaman tunnin pakollinen stoppi motarin varressa hinausta odotellessa.
No härveli tuli hakeen ja otti bussin kyytiin. Eksoottisen näkönen yhdistelmä tuli, ensiks oli semmonen Mannin maailman isoin hinausauto ja seuraavana bussi trailerin kanssa. Se oli varmaan 300 metriä pitkä se järjestelmä ja etummaisen laitteen ratissa Fittipaldi itse.
Meidät hinattiin huoltamon pihaan mistä lähettiin pienemmällä bussilla venuelle traileri perässä. Päästiin mestoille kuitenkin vaan reilu tunti myöhässä eli kaikki on oikeinkin mallikkaasti.
Loistoryhmää muuten tää WT:n tekniikka. Pitää varmaan vikalla keikalla yllättää kaverit vaik pullollisilla Veteranoa. Nää jampat meinaan jeesaa ihan helvetisti ja meillä on niiden tiskit käytössä. Omaa romuahan meillä ei oo kun langattomat korvamonitorit, langattomat kitaroihin ja liidilauluun ja omat mikit. Muuten ollaan näiden kavereiden armoilla.
Mutta joo lopetellaan tältä erää. Nyt kun on suihkussa käyty ja keikka hoidettu kuleksimasta. Kohta lähtään hotellille ja siitä varmaan parille drinkille kun huomenna ois välipäivä

Tsuit tsuit

Viltsu